Eteenpäin mennään. :)

Viime aikoinan treenit ovat alkaneet tuntua erilaisilta. Tuntuu, että lihaksista saa nykyään enemmän irti kuin ennen. Pyöräilessä töihin pystyn käyttämään entistä isompia vaihteita ilman,

että polkemisnopeus hidastuu, jolloin luonnollisesti myös vauhti kasvaa. Omistan city-maasturin, joka on raskas polkea, siksi myös 5km työmatkapyöräily on ihan hyvää treeniä. Kun siihen päälle kipittää portaat 10. kerrokseen, lähtee työpäivä hyvin käyntiin. :) Haluan aina, että pyöräily tuntuu treeniltä ja vastus on kova. Tosin joskus olen myös tehnyt tarkoituksella lenkkejä hyvin pienellä vaihteella ja polkenut niin kovaa kuin kintuista lähtee. Se on mukavaa vaihtelua.

Treenin jälkeen hymyilyttää. :)

Salilla olen parilla viime kerralla huomannut, että pystyn treenaamaan paljon tehokkaamin kuin ennen. Palautumistauot ovat lyhentyneet ja pystyn tekemään kiertoharjoittelua, jota en ennen pystynyt tekemään ilman taukoja. Tänään esimerkiksi vedin ylätaljan, reiden lähentäjän ja reiden loitontajan putkeen ilman taukoa ja kolme kierrosta peräkkäin. Ennen olisin tarvinnut ainakin kierrosten välissä tauon. Lihakset eivät myöskään mene enää helposti hapoille, vaikka painot kasvaa. Ihan positiivista kehitystä. :)

Hervannan kuulapaikka

Juoksu sen sijaan junnaa paikallaan. Penikkatauti on rajoittanut sen harjoittelemista paljon kevään aikana ja pääsin tällä viikolla tekemään ensimmäisen kunnon intervallin. Tein minuuttilähtöjä 100m kolme kierrosta ja se otti koville, mutta jaksoin. Ja jaksoin myös polkea kotiin 3km sen jälkeen. Ehkä seuraava menee jo vähän  helpommin ja matalammilla sykkeillä. Tosin jos vertaa sykkeisiin, jotka oli Sandimmunin kanssa, niin nyt mennään normaaleissa sykkeissä. Leposyke on 100 sijaan 65 ja syke laskee nopeasti suorituksen jälkeen. Myös salilla keskisykkeet ovat tippuneet, vaikka tehot ovat koventuneet. Kesällä ei juoksussa ole juuri odotuksia, kunhan pääsee maaliin. Sen verran paljon on ollut flunssaa ja esteitä juoksukunnon kohentamisen suhteen. Kun ei ne pitkätkään reippaat kävelyt korvaa juoksuharjoittelua.

Kuulan suhteen kehitystä on tapahtunut. Olen vähän pettynyt siihen, ettei kuula lennä vielä kauemmaksi, mutta tekniikka alkaa olla aika hyvä. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa aikoihin pakitusta ja suureksi yllätykseksi kuula lensi 50cm pidemmälle! No useammasta yrityksestä 2 onnistui, mutta se antaa toivoa, että ehkä sittenkin jo kesän kisoissa voisin osata pakittaa. :) En ehkä olekaan ihan toivoton tapaus, vaikka välillä siltä tuntuu. :P

Hervannan urheilukenttä

Viikonloppuna on luvassa taas ammattitaitoista valmennusta Pajulahdessa. Luvassa on kilpakumppaneiden kanssa kovaa treeniä ja kisapalaveria. On mukavaa nähdä kohtalotovereita, meitä on siellä sydän-, keuhko-, maksa- ja munuaissiiron saaneita eli kaiken karvaista sakkia. On monen ikäistä ja miehiä ja naisia. On vapauttavaa nähdä ihmisiä, joilla on sama tavoite ja samat vaikeudet. Ei tarvitse selitellä, kun he ymmärtävät puolesta sanasta. Pääsemme harjoittelemaan viestijoukkoeena kapulanvaihtoa ja pitäisi katsoa, kuka juoksee missäkin. Oma juoksukunto on niin huono, että en ainakaan ankkurina voi olla. :P Vaikka tärkeintähän meidän kisoissa on se, että olemme elossa ja voimme liikkua ja nauttia siitä. Toivomme muuttavamme elinsiirtojen mainetta positiivisemmaksi ja lisäävämme ihmisille tietoutta asiasta ilon kautta. Viikonloppua odotellessa! :)

Kohta tuollapäin taas. :)