Olen seurannut mielenkiinnolla ravintokeskusteluja. Ravitsemusasiat ovat uusi uskonto ja herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita. Ihmisillä on myös tarve levittää ilosanomaa muille saarnan merkeissä ja julistaa itselle sopiva ruokavalio ainoaksi oikeaksi. Tässä kuitenkin unohdetaan, että olemme kaikki yksilöitä ja mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. On toki hyvä, että vinkkejä jaetaan, mutta tuputtamaan ei pitäisi ryhtyä. Se aiheuttaa muissa lähinnä vastareaktion ja väittelyä aiheesta. Itse en usko fanaattisuuteen ja tai siihen, että jokin yksittäinen asia ratkaisisi. Kyllä se on kokonaisuus, joka ratkaisee.
Olen itse koulutukseltani perioperatiivinen sairaanhoitaja ja koulutukseen kuului ravitsemustieteitä ehkä yhden opintopisteen verran. En siis voi kutsua itseäini asiantuntijaksi millään muotoa. Jotenkin ihmetyttää, kun ihmiset menevät ääripäästä toiseen. Ensin mätetään roskaruokaa ja sokeria kaksin käsin. Sitten herätään lihavuuteen ja väsymykseen ja jätetään kerralla viljat, sokerit ja maitotuotteet. Seuraavaksi ollaan lehtien sivuilla kertomassa, kuinka on energinen olo ja paino tippui. Johtopäätös ihmisillä on, että viljat ja maito ovat olleet syypää huonoon oloon ja lihavuuteen. Mielestäni näissä tarinoissa ei voi päätellä, mistä muutos voinnissa on johtunut, koska on muutettu kaikki kerralla. Usein myös liikunta astuu kuvioihin ja lisäämään energisyyttä. Todennäköisesti jo pelkkä sokerinsyönnin rajoittaminen ja kasvisten lisääminen olisi tuonut saman tuloksen. Monesti myös maidon parjaajista löytyy näitä, jotka ovat syöneet maitorahkaa 5 purkkia päivässä, siihen päälle vielä muita maitotuotteita ja olleen väsyneitä ja limaisia. Sitten he ovat jättäneet maidon kokonaan ja päätelleet, että maito on pahasta. Minkään syöminen mielin määrin tuskin on hyvästä.Vedenkin liialliseen juontiin voi kuolla. Itse kuulutan kohtuuden perään, kohtuus kaikessa.
Minun on vaikea ymmärtää muutenkaan tätä ruokahysteriaa. Kun itse joutui terveydellisistä syistä elämään tiukalla ruokavaliolla monta vuotta, ei ymmärrystä vapaaehtoiseen kikkailuun löydy. Miksi elämästä pitää tehdä niin vaikeaa? Kun on tarpeeksi tiukka ruokavalio, ei voi syödä ravintoloissa ja kylään meneminen on ahdistavaa. Itse vein noina aikoina omat eväät, koska en olettanutkaan, että ihmiset osaisivat katsoa kaikki kielletyt lisäaineet jokaisesta pakkauksesta. Kylään meno ahdisti silloin kovasti, koska ihmiset usein nauttivat siitä, että saavat kestitä vieraita. Niin myös itse nautin ja haluan tarjota vieraille ruokaa, jota he voivat syödä. Jos vieraalla on kuitekin kovin rajoittunut ruokavalio, on vaikeaa keksiä monipuolista tarjottavaa, kun ei ole itse niin syväst perehtynyt asiaan. Nykyään syön kaikkea, paitsi greippiä ja granaattiomenaa. Ja niitäkin vältän vain siksi, että haluan välttää lääkemyrkytyksen. Filosofiani on, että kun syö 80% terveellisesti, voi muuten syödä mitä vaan. Syöminen on kuitenkin monesti sosiaalinen tapahtuma ja muut vaivaatuvat, jos yksi ei voi syödä mitään.
Asia on tietenkin aivan toinen, jos saa selkeästi oireita jostain ruoka-aineesta. Ei kaikille sovi ruisleipä tai maito eikä niitä silloin tarvitse syödä. Ilman oireita ehdottomuus on kuitenkin hassua ja aiheuttaa vain stressiä ainakin ympäristölle. Gluteenittomuus on nyt muodissa. Itse en usko, että gluteenin välttämisestä on mitään hyötyä, jos se ei aiheuta oireita. Gluteenittomat viljat ovat vähäkuituisia monesti ja jopa energiatiheämpiä kuin vaikka vehnäherkut. Uskon myös siihen, että jos alkaa jotain ruoka-ainetta totaalisesti välttämään ja sitten pitkän tauon jälkeen syö sitä, oireita tulee. Mutta en usko, että kyse on kuitenkaan ruuan epäsopivuudesta, vaan siitä, että keho on ihmeissään uudesta ruoka-aineesta. Kyllä keholla kestää tottua myös viherpirtelöihin ym. terveellisiin juttuihin, jos sitä ennen on mättänyt pikaruokaa.
Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja syöminen on vain osa sitä kokonaisuutta. Jos elämä alkaa pyöriä syömisen ympärillä, kannattaa alkaa miettimään, onko siinä järkeä. Ei elämä saa mielestäni pyöriä myöskään pelkän treenaamisen ympärillä, vaan pitää elämässä olla muutakin. Eikä työ saa olla pääasia. Elämässä kuitekin loppujen lopuksi tärkeimpiä asioita ovat ystävät, parisuhde ja läheiset. Jos syöminen, treeni tai työ vie mennessään, ensimmäisenä kärsii ihmissuhteet. Elämästä pitää voida nauttia, koska elämme vain kerran ja tämä on ainutlaatuinen matka. Ei tehdä mistään yksittäisestä asiasta elämää suurempaa, vaan pidetään kokonaisuus tasapainossa. Syödään rennosti, mutta pääsääntöisesti terveellisesti. Harrastetaan liikuntaa, mutta ei parisuhteen kustannuksella. Eletään ja nähdään ystäviä ja ennen kaikkea nautiaan kesästä ja tästä hetkestä. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti