Alan jotenkin kyllästyä näihin ympärivuotisiin laihdutusjuttuihin. Nyt on taas käynnissä kesäkilojen karistus, jotta voi jouluna ahmia ne takaisin ja taas tammikuussa tehdä elämänmuutoksen, joka kestää sen pari kuukautta. Lehdet pullistelevat treeniohjelmia, joilla saa poltettua paljon rasvaa. Eikö ketään kiinnosta tulla vahvemmaksi, nopeammaksi ja parempi kuntoiseksi? Lähteekö kaikki liikunta rasvanpolton lähtökohdasta? Itseäni ei ole ikinä voinut vähempää kiinnostaa rasvanpoltto, ennemminkin lihasvoiman kasvatus ja itsensä voimakkaaksi tuntemimen. Ja kyllä, olen ollut rehellisesti laiha läski. Tällä hetkellä tietenkin omat tavoitteeni ovat ehkä erilaiset kuin valtaosalla liikkujista, mutta myös ennen kilpaurheilua tavoittelin liikunnalla voimaa ja kestävyyttä. Että jaksaa arjessa ja pystyy tarvittaessa olemaan hyödyksi vaikka muutoissa. Toki myös terve ulkonäkö on ollut kiva lisä, mutta ulkoiset motivaatiot harvoin tekevät kenestäkään ikiliikkujaa.
Luen paljon lehtiä ja monia sporttilehtiäkin. Olen ilolla seurannut, että nykyään niissä on muitakin kuin fitness-urheilijoita. On mielenkiintoista lukea eri lajien huippujen treenirutiineista ja syömisistä. Kuitenkin treeniohjeet huutavat, kuinka saat neljässä viikossa täydelliset pakarat tai littanan vatsan. Tai sitten miten poltat rasvaa lyhyessä ajassa paljon. Eikö ihmisiä tosiaan saisi toisenlaisilla jutuilla innostumaan liikunnasta? Niin kuin näin saat vahvan ja kestävän kropan tai näin lisäät räjähtävyyttä. Lihasten muoto ei loppujen lopuksi kerro niiden toimivuudesta tai voimasta yhtään mitään. Lihaksen kokoa voi kasvattaa vaikka 4kg käsipainolla, kun vain tekee sillä tarpeeksi ahkerasti töitä. Lihasvoimaa se 4kg käsipaino ei vain paljon kasvata. Kumpi siis on tärkeämpää, se, että on näyttävät lihakset vai se, että on voimaa, vaikka ei ulkoisesti ehkä näkyisin niin paljon?
Keho myös tottuu nopeasti ja siksi treenin olisi hyvä olla mahdollisimman monipuolista. Moni harrastaa kuntosalia ja lenkkeilyä, joka rasittaa kroppaa ihan mukavasti ja kehittää sekä voimaa että kestävyyttä. Itsekin kuuluin vuosia tuohon ryhmään. Kuitenkin motivaation säilyttämiseksi haluan aina tasaisin väliajoin haastaa itseäni ja tehdä jotain vaikeampaa. Salilla käynti on helppoa, samoin lenkkeily. Mutta kun salilla lisää liikkeisiin rinnallevetoja ja muita koko kehoa haastavia, teknisesti haastavia liikkeitä, nousee treeni-into taas uusiin lukemiin. Joutuu koko ajan tekemään myös aivotyötä, jotta tekniikka ei petä. Kroppa myös tykkää uudenlaisesta ärsykkeestä ja kehittyminen lähtee uuteen nousuun.
Lenkkeilyyn lisäsävyä saa tekemällä intervalliharjoituksia. Kuntotasosta riippuen kevyet pätkät voi tehdä hölkäten tai kävellen. Kun ottaa spurtteja lenkillä, saa keho taas uusia ärsykkeitä ja kehittymistä tapahtuu tasavauhtista lenkkiä enemmän. Itse rakastan erilaisia intervalleja, mäkitreenejä ja rappusissa juoksemista. Lenkillä voi esimerkiksi juosta kovempaa kolme tolpanväliä ja palautella yksi joko kävellen tai hölkäten. Tämänlaisella harjoittelulla saa lisää juoksuvauhtia, kun välillä haastaa kehoa erilailla. Omaan ohjelmaani kuuluu myös spurtit ja koordinaatioharjoitukset, joiden avulla hiotaan tekniikoita ja telineistä lähtöjä. Tässäpä näitä perjantai-illan pohdintoja. Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti