lauantai 28. tammikuuta 2017

SM-kisojen fiilistelyt

Viikko on jo vierähtänyt Pajulahden elinsiirronsaaneiden halli-SM-kisoista. Ollut yllättäen työrintamalla vilskettä eikä ole paljon ehtinyt blogia päivitellä. Nyt on kuitenkin aika käydä kisat läpi ja miettiä, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä. :) 

Ensimmäisenä täytyy sanoa, että valmistautuminen olisi voinut mennä paremminkin. Kisa-aamuna pakarat ja takareidet tuntuivat hyvin kireiltä. Ehkä edellisen illan jooga oli kuitenkin liikaa, kun ei tuntunut palautuneilta lihakset. Fiilis oli kuitenkin korkealla ja etenkin ystävien näkeminen on aina mukavaa. Tällä kertaa he olivat myös kilpakumppaneita, joka osaltaan jopa lisäsi jännitystä. Sinäänsä hassua, kun luulisi, että se olisi juuri toisin päin. Joka tapauksessa kokoonnuimme porukalla lämmittelemään ennen kisoja ja hauskaa oli. Vaihdettiin kuulumisia samalla kun lihakset lämpenivät. :)

Ykköspallilla naurattaa. :P


Ensimmäinen laji oli 60 metriä. Siinä olimme kaikki neljä kilpasiskoa. Jännitti aikalailla ennen lähtöä, kun odotimme vuoroamme. Hauskana sattumana huomasimme yhden kilpasiskon kanssa, että meillä on samanlaiset piikkarit. Niitä sitten vertailtiin ja naureskeltiin, niin vähän jännityskin helpotti. Telineisiin asettuminen alkaa jo sujua ihan hyvin, mutta en muista ollenkaan, miten lähtö sujui. Joka tapauksessa jäin kolmanneksi, kaksi muuta olivat nyt kovemmassa kunnossa. Olen kuitenkin juoksuun ihan tyytyväinen. Tuntuu, että kuitenkin antoi kaikkensa ja kaikki meni ihan hyvin, joten sen päivän kunnolla ei olisi parempaan pysynyt. 

Juoksun jälkeen oli noin 20 minuuttia aikaa huilia, kun alkoi kuulaskaba. Tässä tiesin olevani aika vahvoilla, mutta en silti pitänyt voittoa itsestään selvänä. Ensimmäisen työnnön astuin yli. Päätin ottaa väliin yhden vauhdittoman, jolla sain varman tuloksen. Oma tavoitteeni oli saada kisoissa yli 7 metriä, johon en ollut vielä pystynyt. Tulos oli tällä työnnöllä 7,21 metriä, joten pystyin rentoutumaan. En ole vielä yksissäkään kisoissa pakittanut, koska en ole saanut sitä toimimaan, joten päätin loput työnnöt käyttää pakituksen harjoittelemiseen. Vaikka se harjoituksissa onnistuu, tarvitaan kuitenkin kisakokemusta, jotta se kisoissa onnistuisi. Tilanne on niin toisenlainen. En saanut pakitusta kertaakaan onnistumaan, mutta olen ihan tyytyväinen kuitenkin siihen, että jokainen työntö meni yli 6 metriä. Ehkä se pakitus jo MM-kisoissa onnistuu. :D

Viimeisen työnnön jälkeen menimme välittömästi vaihtamaan piikkarit jalkaan ja kävelimme 200 metrin lähtöpaikalle. Nauratti, kun neiti lähtöpaikalla kysyi, että ollaanko me se SE-porukka, vaikka tarkoitti tietenkin ES. Ei nyt ehkä ihan olla kuitenkaan suomenennätystasoa. :D Tässä vaiheessa ei paljon ehtinyt jännittää, kun jo komennettiin telineisiin ja sitten mentiin. Juoksi meistä sisintä rataa. Täytyy kyllä sanoa, että 200 metriä on pitkä matka. :D Loppusuoralla tuntui, että ei jaksa, mutta sisulla painoi täysillä loppuun asti. Ensimmäiset sanat maalissa olivat; "mä kuolen!". En kuollut, mutta kyllä seuraavat kolme päivää olivat jalat melko kipeät. Tulin 200 metrillä toiseksi ja annoin kyllä kaikkeni. Paransin kaikkia aikojani vähän ja kuulatulosta 38cm edellisestä kisaennätyksestäni. Kokonaisuudessaan voin siis sanoa, että ei hassumpaa. Tästä on hyvä jatkaa. :)
Kilpasiskot ja veli.:D

Nyt siis on seuraava kunnon etappi Malagan MM-kisat. Tänä keväänä harjoittelu on toivottavasti vähän johdonmukaisempaa, ainakin olen saanut hyvän ohjelman. Tänä keväänä olen myös töissä, joka voi tietenkin vaikuttaa harjoituksiin ja jonkin verran vähentää niiden määrää. Yritän kuitenkin jaksaa painaa treenit kunnialla läpi, mutta pitää muistaa kuunnella kehoaan ja levätä, kun siltä tuntuu. Viime kevään flunssia ja ylikuntoa en kaipaa tähän kevääseen ollenkaan. Nyt mennään kevät terveys edellä ja kehoa kuunnellen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti