MM-kisahuumaa lahdessa

Eilen oli sellainen kerran elämässä-päivä. Kun kerran kotikisat oli, niin menimme katsomaan paikanpäälle tunnelmia. Autolla tulijoille järjestely ainakin oli toimiva. Jätimme auton raviradan parkkipaikalle, josta lähti jatkuvalla syötöllä busseja kohti hiihtostadionia. Ihan viereen ei bussilla päässyt, mutta eipä se haitannut kävellä jonkin matkaa kisapaikalle. Matkanvarrella törmäsin tuttuun, joka myö meille mainiot hillomunkit. :P Menimme aikalailla heti alueelle päästyämme omaan katsomoomme, joka oli pääsuoralla katoksen alla. Saimme hyvät istumapaikat, josta saimme jännittää naisten parisprintin alkukarsintoja. Olihan se hienoa, että meidän tytöt tulivat toisena maaliin ja pääsivät suoraan finaalikierrokselle. Tunnelma stadionilla oli hyvä heti aamusta.

Tästä päivä lähti. :)

Siitä sitten siirryimme monttuun katsomaan mäkihypyn yhdistetyn lentoja. Kovin korkeat odotukset eivät suomenjoukkueen suhteen ollut, mutta olihan se ihan erilaista katsoa niitä lentoja siellä paikanpäällä kuin telkkarista. Saimme jälleen hyvät paikat, jotka näki hyvin koko hypyn ponnistuksesta alastuloon ja vielä näytöltä uusinnat. Selostukset kuuluivat myös hyvin, joten pysyi koko ajan hyvin kärryillä suomen tilanteesta. Suomen joukkue sijoittui tässä vaiheessa kuudenneksi, joka ylitti kyllä omat odotukseni.

Näkymä pääsuoralta. :)

Mäkihypyn jälkeen oli taas siirtyminen pääsuoralle jännittämään suomen miesten parisprintin karsintaa. Kisa meni pojilta hyvin ja pääsivät oman sarjansa ensimmäisenä maaliin. Tunnelma oli stadionilla katossa ja yleisö hurrasi. Saimme hyvät istumapaikat karsintojen loputtua ja jäimme odottamaan parisprintin finaalien alkua. Naisten kohdalla kisa lähti hyvin liikkeelle, mutta vauhti ei riittänyt loppuun asti ja lopullinen sijoitus oli viides sija. Hienosti tytöt taas taistelivat, mutta paremmat voittivat. Miesten kohdalla kisa lähti aivan erilailla liikkeelle. Suomi oli pitkään puolivälissä sijoituksia ja jopa kahdeksas välillä, mutta sitten alkoi syntyä ratkaisuja. Suomi nousi ennen viimeistä vaihtoa toiseksi ja stadion räjähti. Viimeisellä kierroksella Suomi ja Norja karkasit muilta ja viimeisessä laskussa Suomi sai Norjan kiinni. Koko stadion kannusti ja huusi Iivoa. Istumakatsomokin nousi seisomaan. Kunnes sitten viimeissä mutkassa ennen maaliviivaa kärkikaksikko törmäsi toisiinsa ja kaatui. Yleisö hiljeni hetkeksi, mutta jatkoi kuitenkin raivokasta kannustusta. Venäjä ja Italia hiihtivät voittoon kaatuneen kaksikon ohi, mutta urheasti Iivo nousi ja hiihti kotiyleisön edessä upeasti MM-pronssia. Tapahtuma puhutti yleisössä kovasti ja jäihän siitä vähän hampaankoloon, koska näytti siltä, että Suomi olisi voinut saada jopa kultaa. Draamaa ei siis ainakaan puuttunut ja koko kroppa tärisi vielä pitkään jännitysnäytelmän jälkeen.

Yksi kisamaskoteista. Yhden maskotin nimi oli Tuisku, mutta kuva jäi saamatta. :D

Ehdimme tässä välissä pitää ensimmäisen ruokatauon ja kyllähän ne voissapaistetut muikut toimivat aina. :P Siitä sitten katsomaan yhdistetyn viestiä. Suomi ei lähtenyt hirveän hyvistä asemista, kun takaa-ajettavaa kärkisijaan oli noin 1,5 minuuttia. Sijoitus vaihteli kisan aikana viidennestä seitsemänteen ja lopullinen sijoitus oli seitsemäs. Mutta hyvin pojat hiihti. Tämän jälkeen piti mennä syömään pakollinen kisalettu, josta suunnattiin röllin talvimaahan. Siellä oli hienoja jääveistoksia ja minihyppyrimäki, josta rohkeimmat laskivat suksilla alas. Itse en uskaltanut. :D Pienoinen pettymys oli, kun Rölli ei ollut paikalla. :P 

Hurja hyppyrimäki Röllin talvimaassa.

Siirryimme viimeiseen etappiin hyviin asemiin seuraamaan sekajoukkueen mäkikisaa. Olihan se hienoa, kun stadion räjähti kannustamaan, kun tuli suomalaisen vuoro. Etenkin Janne Ahonen sai kunnon kannustuksen ja hyppäsikin joukkueen pisimmän hypyn. Ilma alkoi tuntua hieman viileältä, joten tein siinä samalla vähän pakaratreeniä, jolla pysyi lämpimänä. Lunta satoi koko päivän hiljalleen ja pimeän laskeuduttua se loi upean tunnelman iltaan. Onneksi ei tuullut koko päivänä juurikaan, niin tarkeni olla ulkona sen kahdeksan tuntia ja nauttia kisahumusta. Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvin onnistunut eikä kisajärjestelyistä ole valittamista. Jos jotain moittimista haluaa löytää, niin viimeisen mäkihypyn yleisöhuudastus esiintymislavalta ei oikein sopinut mielestäni urheilutapahtumaan. Mutta muuten, kiitos Lahti. :)

Upea jääveistos Röllin talvimaassa