Nyt on muutama viikko mennyt kevättä terveenä, ilman flunssaa ja päässyt tekemään jo hyviäkin treenejä. Kirihalut ovat kovat, mutta koko ajan meinaa tulla kapuloita rattaisiin. Ongelmana ovat jalkapohjat. Luulisi, ettei jalkapohjiin tai jalkoihin ihan hirveän montaa vaivaa voi tulla, mutta kyllä voi.
Itselleni on hyljinnänestolääkkeet aiheuttaneet neuropatiaa jalkoihin. Vaiva oli alkuun hyvin kivulias, mutta nyt se ilmenee lähinnä siinä, että molemmat ukkovarpaani ovat tunnottomat. Toistaiseksi olen pystynyt normaalisti kävelemään ja juoksemaan tästä huolimatta. Olen aloittanut kokoaikatyöt ja töissä ollaan pääsääntöisesti jalkojen päällä, ei siis hirveästi istumista. Yhtenä päivänä töiden jälkeen ihmettelin, kun kantapääni oli todella kipeä ja varaaminen sille tuotti tuskaa. Otin sukan pois ja kantapää oli ihan tulipunainen ja sormella painaessa siihen jäi valkoinen läntti. Se näytti alkavalta painehaavalta. Seuraavana päivänä menin ostamaan geelipohjalliset ja vaihdoin tavalliset sandaalit töissä keinukenkiin. Vaiva voitettu. :)
Koska olen altis penikkavaivoille, niin muutama viikko sitten menin kävelemään paljasjalkatossuilla vahvistaakseni jalkaterän lihaksia, joka ehkäisee penikkatautia. Kävelin hissukseen alle 3km, mutta seuraus oli, että seuraavana päivänä holvikaaret olivat todella kipeät. Menin siitä huolimatta salille, että en pystynyt ilman viiltävää kipua varaamaan jaloilleni ollenkaan. Lopulta otin panacodin kesken treenin, joka veikin kivulta terävimmän kärjen ja pystyin tulemaan omin neuvoin kotiin. En tiedä, mitä muut ajattelivat salilla, kun kyyneleet valuivat silmistäni silkasta kivusta. Vedin kuitekin treenin kunnialla loppuun.
Kun tämä vaiva loppui, niin vaivasenluut alkoivat ilmoitella itsestään. Onneksi vain ilmoitella, koska se kipu on myös melko raastavaa, kun pääsee kunnolla päälle. En käytä koskaan korkokenkiä, mutta ei pitäisi käyttää mitään muitakaan kenkiä, missä ei ole leveä lesti. Todella naisellista kävellä aina lenkkareissa. :D No tämä nyt on krooninen vaiva ja joskus varmaan on leikkaus edessä, mutta sitä en murehdi nyt.
Eilen kuitenkin tapahtui taas jotain hauskaa. Kävelin töihin mennessä bussille, matkaa on noin 800 metriä. Jalassa oli vaelluskengät, koska toiset kengät olivat aiheuttaneet kipua varpaisiin ja vaivasenluihin. Jalassa siis piti olla kengät, joissa ainakaan jalat eivät kipeydy. Kuitenkin oikea jalka kipeytyi. Jalkapöytään koski, mutta en antanut sen haitata, vaan painelin reipasta kävelyä bussille ja töihin. Työkengissä jalkapöytä ei pääse liikkumaan, joten päivä meni ihan ok. Kipu ei kuitenkaan helpottanut ja tänään olen päätynyt siihen tulokseen, että jalkapöydässä on (taas) rasitusmurtuma. Siinä on ollut sellainen kaksi kertaa aiemmin, ensimmäisen kerran tuli korkeista koroista, jolloin kuulin myös naksahduksen. Lääkäriin en tietenkään mennyt, ennen kuin särky vei yöunet. Ja töissä tietenkin piti painaa normaalisti, niihin aikoihin olin Hesbusrgerilla töissä. Toinen kerta sattui kävellessä normaalisti, tuolloinkaan en keskeyttänyt leikkaussaliharjoittelua mokoman takia. Huomenna menen työterveyslääkärille, joka saa kirjoittaa kipulääkettä. Diagnoosi on aika varma.
Nyt tietenkin on kaikki juoksutreenit hetken aikaa pannassa. Saa nähdä, tuleeko sairauslomaa, epäilen. Osaan jo aika hyvin edetä varaamatta oikealle jalalle. Jos jotain positiivista tästä haluaa löytää, niin nyt ainakin vasen jalka vahvistuu ja puolierot ehkä kaventuvat. :D. Kisoihin on alle 2kk,joten aika heikolta näyttää tulosten kannalta. Kieltämättä nyt tekisi jo mieli luovuttaa ja jättää koko juttu väliin. Olen kuitenkin saanut sponsoreita, joten se ei ole vaihtoehto. Juostaan sitten vaikka yhdellä jalalla loikkien se 100 metriä. :D
PS: Tänään on ehkä kultajuhlat Tampereella! #tappara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti