Tasan viikon päästä tähän aikaan istun lentokoneessa, ensimmäistä kertaa aikuisena ja perussairaana. Itse lentäminen ei jännitä, mutta kaikki siellä vellovat pöpöt pelottavat. Siellä ollaan kuin sillit purkissa eikä muuta voi. :P Tällä hetkellä fiilikset ovat kuitenkin ihan hyvät. Välillä kaduttaa koko juttu, mutta pääsääntöisesti olen innoissani. :)
 |
| 100m palkintojenjako EM-kisoissa. :) Kuva käsiohjelmassa. |
Sain vähän aikaa sitten alustavat osallistujalistat ja sen jälkeen alkoi kisat jännittämään ja perhoset lentelemään vatsassa. Samalla myös innostus nousi aivan uudelle tasolle. Jos listat ollenkaan pitävät paikkaansa, niin meitä on kuulassakin 14 kisaajaa. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin kaikki saavat kolme työntöä ja kahdeksan parasta pääsee toiselle kierrokselle työntämään kolme lisää. Itse jouduin nyt luopumaan pakitushaaveesta, koska kahden kuukauden tauon jälkeen en vain saanut sitä enää toimimaan. Harmitus on luonnollisesti suuri, koska keväällä ennen sairastumista tekniikka oli todella hyvällä mallilla ja jos olisin saanut ehjän treenikauden, niin olisin varmasti saanut sen toimimaan kisoissakin. Nyt mennään sillä, jolla lentää pisimmälle eli vauhdittomalla. Oma tavoitteeni on päästä toiselle kierrokselle. Se on tässä tilanteessa jo sellainen tavoite, että voi olla tyytyväinen, jos on kahdeksan parhaan joukossa. Tasosta tosin en tiedä ollenkaan, mutta uskoisin sen olevan kova.
 |
| Tän päivän lähdöt oli ihan jees. :) |
100 metrin juoksussa meitä on niin ikään 14 ja juostaan siis myös semifinaalit. Kahden kuukauden juoksutauko näkyy varmasti ajassa enkä tiedä ollenkaan, mikä on tasoni nyt. Olisin tyytyväinen, jos pääsisin finaaliin, se olisi jo kova suoritus. Olen nyt päässyt kolme kertaa kokeilemaan lähtöjä ja toivottavasti pystyn niitä vielä kolme kertaa kokeilemaan ennen kisoja. Jalka ei ole edelleenkään kivuton, mutta ei tunnu juostessa pahalta. Uskoisin, että kyse on enemmän jalkapohjan lihasten kivusta kuin luukivusta. 200 metrillä ei onneksi ollut alkueriä, meitä on siinä alustavasti 9 kilpailijaa. Tulen niin kuolemaan sillä matkalla, joten tavoite on, etten olisi viimeinen. Ja että jalka ylipäänsä kestää sen juoksemisen.
 |
| Lisää kuvateksti |
Vuonna 2015 tammikuussa menin ensimmäiselle valmennusleirille ja siitä on tultu pitkä matka tähän. Voin sanoa, että kisatavoitteellisesti olen yrittänyt urheilla toukokuusta 2015 eli pari vuotta. Kuulaa olen työntänyt jouluaatosta 2015. No siihen väliin on mahtunut todella monta pitkittynyttä flunssaa, joista on jokaisesta tullut kerralla kuukauden treenitauko. Siihen on mahtunut myös penikkatauti ja sytomegalovirus. Ja nyt pisteenä ii:n päälle jalkapöydän rasitusmurtuma. Olosuhteisiin nähden uskon olevani siis ihan kelpo kunnossa ja pitää olla tyytyväinen, jos ylipäätänsä pääsee suorittamaan kaikki lajit. Silloin, kun päätin lähteä kisaamaan, niin päätin samalla, että käyn yhdet EM-kisat ja yhdet MM-kisat ja se on sitten siinä. Olen edelleen tämän päätöksen takana ja hyvin huojentunut, että kohta se on ohi. On ollut huippuhetkiä ja hauskaa ja olen myös nauttinut treenaamisesta suuresti. Kuitenkin olen myös joutunut luopumaan asioista, kun olen halunnut tähdätä kisoihin. Itselleni ehkä rassaavinta on ollut se, että kun on treeniohjelma, niin sen ulkopuolella ei oikein voi harrastaa muuta liikuntaa, koska muuten ei ehdi palautua. Odotankin sitä vapautta treenata fiiliksen mukaan ja tehdä erilaisia juttuja. Syksyllä ajattelin aloittaa kuntonyrkkeilyn. Mutta sitä ennen nyt hoidetaan nämä kisat alta ja pidetään lippu korkealla! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti