Parayleisurheilun SM-kisat Veikkolassa 12-13.8.

Nyt voi huokaista ja lakata jännittämästä. Kisat ovat ohi. Mutta tämä hymy naamalta ei ota laantuakseen, niin siistiä ja kivaa taas oli! Mikäs siinä ollessa, kun ympärillä on ihania ihmisiä, jotka stempaavat heikolla hetkella ja joiden kanssa on vain mielettömän hauskaa. :) Mutta aloitetaan alusta. 

Ennen kisoja. Kuva:Esko Sohlo

Eilen heräsin kolmen aikaan yöllä enkä enää saanut unta. Voi olla, että vähän torkuin, mutta ennen seitsemää nousin keittämään aamupuuroa ja valmistautumaan lähtöön. Löysimme perillekkin vain yhdellä harhaan ajamisella ja hyvissä ajoin olimme Veikkolan urheilukentällä. Samaan aikaan parkkipaikalle tuli muitakin elinsiirrokkaita ja hyvä fiilis oli taattu. :) Omaan starttiin oli vielä yli tunti aikaa, joten hyvin ehti ilmottautua ja vetää lämmittelyt. Yksi päivän kohokohdista oli, kun pääsimme fanikuvaan Henri Mannin kanssa. :D Fanituksen kohde vaikutti tosin hieman vaivaantuneelta, kun neljä innokasta naista tuli ympärille kuvaa varten. :P 

Fanikuva Henki Mannin kanssa. :D

Ensimmäisenä vuorossa oli 100 metrin juoksu. Olo ei ollut mitenkään kauhean lennokas ja jotenkin oli vaikea saada kisamoodia päälle. Jälkeenpäin tulin siihen tulokseen, että olisi pitänyt uskaltaa lämmitellä enemmän ja ottaa pari vetoa alle, mutta toki huono yökin vaikutti olotilaan. Lähdöstä en muista juuri mitään, ei siis mitään hajua, sainko hyvän lähdön. Juoksu tuntui tahmealta eikä kulkenut ollenkaan. Maaliin pääsin, mutta raskasta oli, vaikka paransin Malagasta 0,02 sekuntia. Aika oli nyt 17,86 sekuntia, mutta juoksusta jäi huono maku suuhun. Itkukin pääsi ja vannoin, etten juokse sataa metriä enää ikinä, että jätän sen homman niille, jotka osaavat ja joilla on lahjoja. Ihanat ystäväni lohduttivat ja paha mieli saatiin taltutettua. 

100m palkintojenjako. Kuva:Esko Sohlo

Seuraavaksi oli vuorossa kuulantyöntö, jossa olin omassa sarjassani ainoa osanottaja. Siispä kilpailin itseäni vastaan ja tavoitteeksi laitoin 8 metriä. Ensimmäinen työntö toi ihan hyvän pohjan, kun se ylsi 7.77metriin, hyvin lähelle omaa kisaennätystäni. Siitä seuraavat kolme työntöä eivät sitten niin pitkälle kantaneetkaan ja trendi oli laskeva. Kävin välissä moikkaamassa tukijoukkoja ja sain hyvän muistutuksen lantion käytöstä, työnsin taas perse pitkällä. Menin tekemään muiden työntäessä lantionherätystä sekä punnerruksia ja astuin viidennen kerran kehään. Tyhjensin pään ja annoin palaa. Näin, että nyt lensi aika pitkälle ja jäin jännityksellä odottamaan tulosta. Kun matkaksi ilmoitettiin 8.07 metriä, niin pääsi kyllä spontaani riemunkiljahdu ja hyppy, niin mahtavalta se tuntui! Paransin kisaennätystä 27senttiä ja omaa ennätystäkin 14 senttiä. Viimeinenkin työntö ylsi 8.03metriä ja kuittasi aamun pettymyksen täysin. Vaikka nousin palkintopallille yksin, niin otin siitä kaiken irti ja tuuletin kunnolla. Tiedän, ettei omassa ikäryhmässäni suomesta taida löytyä yli 8 metrin työntäjiä, joten todellakin oli tuuletuksen arvoinen asia. :D 

Kuula lentää. :P Kuva:Lotta Pukkila

Menimme vielä viestijoukkueen kanssa harjottelemaan viestikapulan vaihtoa ja katsoimme valmiiksi merkit radalle. Olen juossut viestin kaksi kertaa, mutta ollut aina aloittaja. Nyt olinkin ankkurin ominaisuudessa, niin piti harjoitella kapulan ottamista. Se sujui hyvin harjoituksissa ja siitä oli mukava lähteä porukalla vetämään pastaa napa täyteen. Yöksi menin yhden urheilijaystävän luokse ja saimme ihailla kunnon myrskyä. Rakastan ukonilmoja enkä ole ikinä nähnyt vastaavaa taivaan välkehdintää. 

Sunnuntai alkoi mukavasti hyvin nukutun yön jälkeen. Aamupalan jälkeen suuntasimme hakemaan yhden ihanaisen joukkoomme ja suuntasimme urheilukentälle. Jostain syystä jännitin nyt enemmän kuin Malagassa, vaikka ei ollut sinäänsä mitään jännitettävää. Ensimmäisenä lajina oli 200 metriä ja nyt otin kunnon lämmöt alle. Jouduin hokemaan lähtöpaikalla itselleni, että kaikki on hyvin, kaikki menee hyvin, jaksan maaliin asti. Jäi vähän kaivelemaan Malagasta, kun en jaksanut pitää vauhtia maaliin asti, vaikka viivan lopulta ylitinkin. Nyt täytyy sanoa, että olin hyvin tyytyväinen juoksuun. Maalissa oli kaiken antanut olo, mutta jaksoin juosta maaliin asti ja tekniikka piti ainakin eilistä paremmin. Ajaksi sain 38.61, joka on lähes sekunnin parempi kuin Malagassa. Hyvä minä! :) 

Team Pro! Meidän viestitytöt. :)

Viimeisenä lajina oli pikaviesti. Meitä siis oli yksi joukkue, mutta haluttiin juosta se ihan kokemuksen kannalta ja kyllä kannatti! Olin tosiaan itse ankkurina ja katselin, miten kapula vaihtoi omistajaa. Oma kapulanvaihtoni ei mennyt ihan putkeen, mutta koska en kuullut hep-huutoa, mutta kapula vaihtoi omistajaa vaihtoalueella ja pinkaisin juoksuun. Ja nyt täytyy sanoa, että oli elämäni paras juoksu. Pääsin hyvään flowhun ja tekniikka tuntui hyvältä. Oikeastaan tuntui, että jalat rullasivat kevyesti eteenpäin ja itse vain olin kyydissä. Jaksoin pitää asennon maaliin asti ja olen aika varma, että olisi voinut tulla jopa ennätys, jos olisi ollut henkilökohtainen kisa ja otettu aika. Niin hyvältä ja lennokkaalta meno tuntui. Vielä en ole nähnyt videota, mutta joku sanoi, että kannattelin lantiota hyvin ja että ei ole ikinä nähnyt juoksuani noin hyvänä. Ja siltä se tosiaan tuntuikin. Ja kultaa tuli! :D Jaettu kokemus tekee tuosta viestistä niin ainutlaatuisen, että onnekas olen, kun sain sen juosta. Kisat olivat nyt paketissa ja lukuisten kuvausten jälkeen lähdin naama messingillä ajelemaan kohti Tamperetta. :) 

Viikonlopun saldo. :)

Näissä kisoissa ei mitaleilla ole niin väliä, koska osanottajia omissa sarjoissa oli alle kolme, paitsi sadalla metrillä kolme. Tuli nyt kuitenkin 2 kultaa ja 2 hopeaa, mutta paljon enemmän painaa se, että tein omia ennätyksiä ja sain jakaa tämän viikonlopun mahtavien urheilijoiden kanssa ja seurata toisten onnistumisia. Olen niin onnellinen, kun moni teki omia ennätyksiään ja huippusuorituksia. Ja maalissa aina halataan ja toisia tuetaan ja stempataan jatkuvasti. Kaikkia jännittää kisat, vaikka kisaisi vain itseään vastaan. Ja itseään vastaanhan tässä kisataan. Sen kun aina muistaisi eikä vertaisi itseään muihin, ainakaan jatkuvasti. :)