Askelanalyysiä ja kaikennäköistä

Tässä onkin tovi vierähtänyt, kun ei ole paljon ehtinyt koneella olla. Pari viikkoa sitten olin Pajulahdessa askelanalyysissä. Olen taas kärvistellyt pahojen uniongelmien kanssa pidempään enkä ollut ennen tuotakaan testiä juuri nukkunut. Olo ei siis ollut paras mahdollinen. Päivän kunto oli se, että jo 10 metrin keveyessä hölkässä syke nousi korkeaksi ja hengästyin. Näistä lähtökohdista teki mieli jättää koko juttu väliin, mutta siinä vaiheessa se oli myöhäistä. Tai ainakin siitä olisi pitänyt kuitenkin maksaa.

 

Vähän punttia testin päälle, nyt meni 45kgx8x3. :)

Testissä siis juostiin 60 metrin matka 4 kertaa. Ei kuulosta pahalta. Todellisuudessa matkaa tuli joka juoksulla noin 80 metriä ja palautusaika ei ollut mikään pitkä. Tehoista puhuttiin prosentteina, joiden arviointi on todella vaikeaa. Olen viimeksi SM-kisoissa elokuussa juossut, jolla voi tietenkin olla jotain vaikutusta myös testin tekemiseen ja tuloksiin. Motivaatio pikajuoksuun vaan on tällä hetkellä miinusmerkkinen. Meninkin Pajulahteen pitkälti ystäviäni moikkaamaan, testi oli sivuseikka.

Meidän jengi. :)

Kaikki lähti alkulämmittelyistä, jotka siis nekin tuntuivat ylivoimaisilta. Meitä oli kuusi nuorukaista siellä testiä tekemässä ja juoksimme aina peräkkäin sen 60 metriä ja uutta kierrosta aika pian perään. Testin aikana mitattiin maksiminopeutta aina 10 metrin matkoilla. Samalla kuvattiin videolle juoksua tekniikan analyysiä varten. Ensimmäinen juoksu meni vielä ihan ok, vaikka syke ei ehtinyt tasaantua ennen seuraavaa juoksua ja olin valmiiksi hengästynyt. Ensimmäinen veto oli 90% maksiminopeudesta tai siis olisi pitänyt olla. Seuraava sitten jo 95%. Toinen juoksukin vielä menetteli, mutta sitten piti alkaa päästellä jo tosissaan ja tehon piti olla 100%. Kolmas juoksu olikin kohdallani kaikista nopein. Aikojani en katsonut ollenkaan kesken testin, koska en niistä juuri ymmärtänyt ja keskityin lähinnä selviämiseen. Viimeinen veto meni jo täysin puristamiseksi ja tuttu hartioiden kohotus astui kuvioon. Vauhti hidastui, vaikka sen olisi pitänyt olla kaikista nopein juoksu. Olin kuitenkin äärimmäisen onnellinen, että testi oli ohi.

Hassuttelua testin päälle.

Tästä eteenpäin oma viikonloppuohjelmani oli lusittu, mutta sain viettää vielä seuraavaan päivään aikaa aivan mahtavien ihmisten kanssa. Kävin vähän penkkipunnertamassa ja tekemässä muutaman rinnallevedon, mutta muuten ilta kului jutellessa kaikesta mahdollisesta. Vähän myös haastoimme toisiamme päällä seisontaan ja erilaisiin jooga-asanoihin. Hauskaa oli ja kaikki heittäytyivät mukaan hassuttelemaan. Käytiin porukalla syömässä ja saunomassa. Rohkeimmat kävivät uimassa järvessä. Itse en lukeutunut niihin. Iltapalallakin juttu luisti niin, ettei sitä olisi malttanut ollenkaan lähteä nukkumaan.


Aamupalalle mentiin taas porukalla ja menin muiden mukana Pajulahtihalliin, vaikka itselläni ei enää testejä ollutkaan. Pojat vetivät kestävyystestin ja tytöt enemmän nopeuskestävyysominaisuuksia  mittaavan testin. Itse en taaskaan nukkunut yöllä montaa tuntia ja olin äärimmäisen onnellinen, että en ollut ilmoittautunut testeihin. Sen sijaan menin tekemään hyvän kuulatreenin ja vähän salille rääkkäämään rautaa. Kun muut olivat tehneet testit, lähdimme vaihteeksi syömään. :D Siihen loppui huisin hauska viikonloppu.

Mutta palataan vielä niihin testeihin. Sain vihdoin tulokset omasta testistäni ja tein siitä johtopäätöksen, että keskityn jatkossa heittolajeihin ja annan niiden juosta, jotka osaavat. En ihan kaikkea analyysistä kyllä ymmärtänyt, mutta askelpituuteni on aika paljon liian lyhyt. Oma askelpituuteni maksimivauhdissa on 1,63metriä, kun sen tavoiteltava pituus olisi 2,07 metriä. Siinä on siis paljon kehitettävää. Oli siellä jotain positiivistakin. Askeltiheyteni  on keskimääräistä korkeampi. Otan 3,52 askelta sekunnissa, kun keskimäärin vastaavaa nopeutta juoksevat naiset ottavat 2,71 askelta sekunnissa. Eli sinäänsä vauhtia pitäisi tulla lisää, jos saan taas askelpituutta lisättyä. Tällä hetkellä mielenkiintoa asian kehittämiseen ei ole yksinkertaisesti siitä syytä, että aika ei riitä. Kun käy kokopäivätöissä ja nukkuu jo valmiiksi huonosti, niin ei vain ehdi palautua, jos koittaa salin, työmatkapyöräilyn ja kuulantyönnön lisäksi vielä mahduttaa pikajuoksua ohjelmaan. Jos jään työttömäksi, niin tilanne toki muuttuu. Työt vaan ikävästi häiritsee harrastustoimintaa. :D


Kehitysehdotuksessa sanotaan, että seuraavalle nopeustasolle pääsy vaatii maksimivoimatason kehittämistä nousujohteisesti ja samalla lisätään voimaa. Olen ajatellut, että voimatasoni ovat ihan hyvät, mutta ilmeisesti olen ollut väärässä. Pitää siis nostaa kyykyssä painot lähemmäksi 90kg, samoin maastavedossa 100kg rikki, nyt menee 85kg neljästi. Se on kyllä ollut tavoite muutenkin. Toki samalla pitää pyrkiä jalostamaan voimaa nopeaan voimantuottoon, jota tarvitaan myös kuulantyönnössä. Siis räjähtävyyttä lisää. Lihastasapainon kanssa on myös tekemistä. Yllätäen oikea jalka on huomattavasti vahvempi, tuottaa paremmin voimaa ja pidemmän askeleen. Yhden jalan liikkeet täytyy siis palauttaa saliohjelmaan.

Keskivartaloakin analyysin mukaan pitää vahvistaa, se onkin loputon suo. Inhoan vatsojen tekoa, vaikka niitä pyrin tekemään ainakin pari kertaa viikossa. Juoksuasennon ylläpidon ja tekniikan kannalta se ei kuitenkaan ole tarpeeksi vahva vieläkään, joten jatketaan talkoita. Tehontuottoni on heikko, joka kuvaa heikkoja reaktiivisuus- ja kimmoisuusominaisuuksia. Nopeusvoimaominaisuudet sen sijaan olivat juoksutekniikan kanssa tasapainossa.

En tiedä, viisastuinko tästä paljon tai miten saan nämä asiat siirrettyä käytöntöön. Mutta eiköhän tuosta nyt jotain hyötyä ollut. Jos ei muuta, niin ainakin oli hauskaa. :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja yrittää kehittää itseään urheilijana. Tällä hetkellä kuitenkin suurin tavoite urheilun saralta on kestävyyden parantaminen, unen saaminen kuntoon ja riittävä lepo. Niissä riittää haasteita seuraavan vuoden ajaksi, mutta hiljaa hyvä tulee. :)