sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Vain elämää, ei sen enempää

Tuntuu, että aika kuluu koko ajan vain nopeammin. Viikot vierivät eikä ajankulua edes tajua. Kohta on jo joulu ja vasta äsken oli kesä ja MM-kisat. Mihin ne päivät oikein katoavat? :D Tuntuu hullulta, että kohta vaihtuu vuosi ja on taas luvassa uusia, mielenkiintoisia haasteita. En voi puhua niistä vielä enempää, mutta päivitystä on luvassa, kunhan homma lähtee käyntiin. Sen verran voin paljastaa, että kyseessä on yllätys yllätys urheiluun liittyvä asia. :D Tällä kertaa se ei tosin liity omaan kilpailuun. Mutta siitä sitten enemmän, kun tiedän itsekkin enemmän.

Olen tällä viikolla viettänyt elämäni ensimmäisen palkallisen vuosiloman sairaanhoitajana. Peräti kaksi lomapäivää. :D Tarkoitus oli viettää loma nukkuen hyvin, leväten ja urheillen, mutta aina kaikki ei mene niinkuin on suunniteltu. Nukkuminen ei ole sujunut juurikaan ja urheilu on rajoittunut tällä viikolla kävelyyn ja pyöräilyyn. Edellisestä kuntosalikäynnistä on yli viikko eikä lajitreenejäkään ole ehtinyt tehdä sitten viime viikon keskiviikon. Ehkä se ei kaada maailmaa, mutta toki harmittaa, kun pää ja kroppa kaipaisi kunnon treeniä. Liian vähillä unilla sellaiset täytyy kuitenkin unohtaa ja keskittyä palautumiseen. 

Jouluvalmistelut ovat kuitenkin hyvässä mallissa. Eilen tehtiin piparkakkutalo ja joulukoristeet on laitettu. Oma pikku mussukkanikin sai uuden raapimapuun ja vessan. :D Höpökurkun se sai jo ennakkolahjaksi, pukinkontissa odottaa lisää höpöjuttuja. Jos joltain on mennyt ohi, niin kissapiireissä tämän hetken suurin hittilelu on höpötatti, jota ei enää saa mistään suuren kysynnän vuoksi. :D Lahjat tuli shoppailtua eilen, joten niitäkään ei tarvitse enää miettiä. 
Meidän piparitaidetta :)

Huomenna koittaa paluu arkeen. Se on ihan mukavaa, koska kuitenkin tykkään työstäni paljon. Saan haastaa itseni joka päivä ja oppia uutta. Koen olevani etuoikeutettu, että saan kuulua tuohon työporukkaan ja että on pomo, joka ajaa työntekijöiden asioita ja välittää. Se ei todellakaan ole itsestään selvää. Vielä en tiedä, saanko viettää kevään ja kesän tuolla, mutta olen aika luottavaisin mielen. Nyt saan vihdoin oikeaa perehdytystä ja huomenna on alkukeskustelu perehdyttäjän ja pomon kanssa. Vihdoin jotain tapahtuu. Tähän mennessä on sanottu, että perehdytä itse itsesi muun työn ohessa ja älä kuvittelekaan saavasi oikeaa perehdytystä. Uuden pomon myötä kaikki on muuttunut. Tässä sen näkee, miten paljon yksi ihminen voi vaikuttaa asioihin. 
Se fiilis, kun kuula ja kiekko lähtee. :)

Loppu vuodelta toivon hyviä yöunia, mukavaa yhdessä olo läheisten kanssa ja hyviä treenejä. Tänään ajattelin mennä hallille tekemään tekniikkatreeniä, että ei kaikki unohdu. Uskoisin, että kesän 2019 MM-kisoissa heitän myös kiekkoa. Vauhtia tuskin opin siihen mennessä, mutta toisaalta, olen jo kuulassakin saavuttanut kelpo tuloksia ilman vauhtia. Kuulassa pakittaminen alkaa sujua jo melko hyvin ja antaa lisäarvoa työnnölle. Jouluna tulee kaksi vuotta siitä, kun aloitin kuulantyönnön. Jos kehityn kiekossa samaan tahtiin, niin ties vaikka olisin mukana mitalitaistossa siinäkin. :) Tavoitteita on hyvä olla ja siitä lähdetään, että heitto lähtee sujumaan. Ensi viikolla on viimeinen yleisurheilukoulun kiekkotreeni tälle vuodelle, mutta tammikuussa jatkuu ne harjoitukset ja onneksi voi aina itsekseen käydä hiomassa tekniikoita. :)

Tänään pirkkahallilla tekniikoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti