Rakastan kesää ja lämpöä, mutta myös talven kauneutta ja pikku pakkasta. Nyt kun Tampereelle on vihdoin tullut talvi, yritän saada siitä kaiken irti. Kuuraiset puut ovat vaan niin kauniita eikä pimeyttä edes huomaa, kun on lunta maassa. Mikä onkaan parempaa, kuin narskuva lumi jalkojen alla, joka loistaa kuin tuhat tähteä. Vielä kun aurinko paistaisi, se kruunaisi tämän kaiken.
Viime viikonloppuna tuli mentyä ensimmäistä kertaa ladulle sitten viime talven, jolloin taisin ehtiä jopa kaksi kertaa hiihtämään järven jäälle. Tällä kertaa menimme ensimmäistä kertaa aikuisiälläni oikealle ladulle. Olen siis aikuisena hiihtänyt vain järven jäällä tai nurmikentälle tehdyllä tasaisella ladulla. Nytkin vetelin edes takaisin tasaisia pätkiä muiden mennessä ohi. Uskaltauduin kuitenkin laskemaan pari pientä mäkeä, joissa oli loiva mutkakin enkä kaatunut! Toisessa laskussa toinen suksi lähti ladulta, mutta sain sen vauhdissa korjattua ja selvisin voittaja alas! :) Se fiilis oli kyllä upea, mutta en silti lähtenyt yrittämään uusintasuoritusta. Jos halusi päästä suksilla pois laduilta, piti kiivetä pitkä ja paikoitellen jyrkkä mäki ylös. Tässä ylämäessä tapahtui ainoa kaatumiseni, mutta loppua kohden nousutekniikka alkoi löytyä ja mikä parasta, kunto ei loppunut kesken missään vaiheeessa. Sen sijaan taidot ja uskallus loppuivat. :P
Tällä viikolla on päässyt nauttimaan myös todella talvipyöräilystä. Pyörätiet ovat olleet loistavassa kunnossa ja pikku pakkasessa on oikein mukava ajella aamun hämärässä. On mukava nähdä pupujen leikkivän pellolla ja oravien juoksevan puuhun. Ja olo on ihan erilailla herännyt, kun pääsee töihin. Sopiva pukeutuminen tuotttaa vielä välillä vaikeuksia, mutta kokemuksen myötä sekin on parantunut. Olen myös viime viikkoina harrastanut töistä kotiin kävelyä. Siinä ehtii ihailla maisemia pyöräilyä enemmän ja saa happea kunnolla. Mikä parasta, ulkona on vielä valoisaa, kun pääsee töistä. Luonto on kyllä ihmeellinen.
Eilen kävin korkkaamassa luistelukauden. Tähän pohjustusta sen verran, että en ole koskaan oppinut luistelemaan. Viime talvena menetin hermoni ja kävin vaihtamassa kaunarit hokkareihin. Niillä luistelu alkoi yllätäen tuntua kivalta ja kehitystäkin on vähän tapahtunut. Tavoite olisi tänä talvena mennä näsijärvelle luistelemaan vähän pidempää matkaa. Eilen matkaa kertyi reilu kilometri ja jalkapohjat ja penikat olivat kovilla. Taas totuttelukysymyksiä, pitää vain ahkerasti käydä vaikka sitten vain hetki kerrallaan ja pidentää aikaa pikku hiljaa. Harmittaa vaan, ettei tullut aikaisemmin ostettu hokkareita, kun niin syvään oli iskostunut, että kaunarit on naisten luistimet. :P
Pulkkamäkeen en vielä tänä talvena ole päässyt, jos bussille mennessä pyllähdystä ja lyhyttä laskua ei lasketa. :P Se olisi mukavaa ajanvietettä. :) Nyt vaan kaikki varpaat ja sormet ristiin, että talvi pysyy täällä eikä nyt heti lähde pois. Toivottavasti muutkin osaavat ottaa ilon irti talvesta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti