Ihanneminäni on ystävällinen ja kärsivällinen. Pyrin myös olemaan positiivinen ja elämään hetkessä. Nauttimaan elämästä ja olla iloinen elämän pienistä iloista. No aina kaikki ei mene, niinkuin haluaisi ja on suunnitellut. Olen ollut kroonisesti sairas pitkään. Välillä fyysiset vaivat ovat aiheuttaneet jatkuvaa väsymystä ja jokainen voi ehkä allekirjoittaa, ettei väsyneenä ole parhaimmillaan. Silloin on pinna kireällä ja sosiaaliset tilanteet syövät voimia. Itselle kaikki reissaaminen on voimia kuluttavaa ja varsinkin yökyläilyt painajaista. Ensimmäinen päivä voi mennä ihan hyvin, mutta vieraassa paikassa en vain yksinkertaisesti nuku. En vaikka ottaisin mitä mömmöjä. Ja se tietää seuraavaksi päiväksi ongelmia. Silloin sitä olisi hyvä olla vain yksin, ilman mitään ärsykkeitä. Mutta kun on kylässä, ei ole tätä mahdollisuutta. On pakko yrittää olla sosiaalinen. Näissä tilanteissa toimin jatkuvasti typerästi. Ei vain riitä energia sanojen kanavoimiseen ja suodattamiseen. Olen loukannut montaa ihmistä täysin turhaan ja aiheetta.
En halua piiloutua sairauksien ja väsymyksen taakse. En vain voi aina käytökselleni mitään ja sätin itseäni viikko kausia töksäytysten jälkeen. Tajuan sammakon yleensä heti, kun se ulos pääsee, mutta joskus tajuan sen vasta jälkikäteen tai jos joku sanoo siitä. Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä tai kusipää, jota kuitenkin olen ollut. Joku kohtalotoveri sanoi, että pitäisi olla armollinen itselleen. Tämä on meinaan yleistä pitkäaikaissairailla. Mutta kuinka paljon voi vaatia läheisiltä ymmärrystä ja hyväksyntää? Itse ainakin häpeän käytöstäni ja haluan pyytää anteeksi kaikilta, joita olen loukannut ja joiden mielen olen pahoittanut. En ole tarkoittanut sitä eikä vika ole ollut missään tilanteessa vastapuolessa. Kyllä se vika on täällä päässä. Alkaa tuntua, että kavennan sosiaalista piiriäni, koska en halua aiheuttaa turhaa mielipahaa. Varsinkin yökyläilyt ovat usein jo valmiiksi tuhoon tuomittuja enkä halua myöskään nolata miestäni.
Pyrin jatkossa olemaan parempi ihminen, mutta en voi mitenkään luvata, etteikö jatkossakin pääsisi sammakoita suusta. Väsyneenä ei ole oma itsensä. Ja huonosti nukutut yöt ja matkustelu pahentaa väsymystä monin kertaiseksi normaaliin olotilaan verrattuna. Tämän tekstin tarkoituksena on pyytää anteeksi ja selittää käytöksen takana olevia juttuja. Tarkoitus ei ole piiloutua diagnoosien taakse ja oikeuttaa sillä omaa käytöstä. Ei mikään oikeuta kohtelemaan läheisiään huonosti. Mutta sen haluan vain sanoa, että olen pahoillani enkä ole tarkoittanut sanomisillani ketään loukata eikä vastapuoli ole tehnyt mitään väärää. Vielä kerran siis anteeksi. Toivottavasti että pidä minua täysin kusipäänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti