Mihin koko ajan on kiire?

Yritän suhtautua elämään stressittömästi ja asenteella, että se mitä tulee, otetaan vastaan. Asioita, joihin voin vaikuttaa, niin vaikutan, jos haluan niihin muutosta. Jos on asioita, joihin en voi vaikuttaa, niin ne pitää vain hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Turha niihin on käyttää energiaa. Nykyään tuntuu, että kaikilla on asenne, että jos jotain tulee, niin se pitää saada heti hoidettua. En ymmärrä tätä ollenkaan.

Ei kiire  minnekään :)

Tajusin tuossa reilu viikko sitten, että alavatsani pullistuma ei olekaan läskiä, vaan ilmeisesti verkko vuotaa jostain kohti ja vatsassani on jonkinlainen uusiutunut tyrä. Kerroin tästä havainnosta joillekin ihmisille. Lähinnä ajatuksena naureskella havainnolle, kun tilanne on ollut jo ainakin kesästä, mutta en tosiaan tajunnut aikaisemmin, että kyse ei ole läskistä. Yksi ilta makailin sängyssä ja painelin mahaani. Havaitsin, että omaan ihan litteän vatsan ja pystyn työntämään pullistuman pois. Se ei ole vaarallinen eikä ole aiheuttanut mitään oireita. Pyysin  puolisoni ihmettelemään kanssani ja ensimmäiset sanat olivat, että pitäiskö varata lääkäri. On myös tullut kehotuksia varaamaan yksityinen fysioterapeutti yms. Itse en ymmärrä tätä ollenkaan, koska kyseessä ei ole vaarallinen eikä akuutti vaiva. Vatsalihakseni ovat kunnossa ja tyrän alta löytyy sixpack. Ensinnäkään en halua maksaa itseäni kipeäksi yksityisestä palvelusta eikä laadusta ole takeita. Ihan hyvin voin odottaa tulevaa polikontrollia ja pyytää sieltä vaikka lähetettä fysioterapeutille, jos tilanteelle nyt ylipäätään voi mitään tehdä jumpalla. Alan epäillä, ettei voi, kun maha käyttäytyy juuri niinkuin vatsalihasten erkaumassa ja olen tehnyt hyvin monipuolisesti keskivartaloa. Toki olen valmis kokeilemaan jumppaa, jos saan ammattilaiselta henkilökohtaiset ja ohjatut liikkeet.

Itseäni myös häiritsee nykypäivän kato vittu googlesta-meininki. Kysyitpä melkein mitä vaan, on vastaus aina sama. Eikö nykyään enää haluta keskustella asioista? En halua roikkua koko ajan koneella ja kännykällä. Varsinkin töissä, jos tulee joku yllättävä uusi asia, niin olisi huomattavasti nopeampaa saada vastaus kokeneelta kollegalta, kuin ruveta googlailemaan. Eikä se google annan aina niin luotettavia vastauksia. Monesti myös kiinnostaisi toisen ihmisen näkymys, jota ei löydy netin hakukoneella. Onko niin, ettei ihmiset enää tiedä mistään mitään, kun mihinkään ei osata vastata? Vai eikö vain haluta jakaa tietoa? Jos jokaista asiaa, joka tulee mieleen, lähtisi googlaamaan, niin ei saisi muuta tehdäkään. Kotonakin tämä on ikävän yleinen vastaus, kysyinpä melkein mitä vaan. Jos taas kysyy jotain asiaa jossain facebookin ryhmässä, on hyvin todennäköistä, että kysymykseesi et saa vastausta, mutta sen vierestä tulee ihmiset pätemään tai ilmoittaa, ettei tiedä. Myöskään ns. paskamyrsky ei ole enää harvinainen, olipa kyse mistä tahansa.

Olisi hirveän mukavaa, jos ihmisten kanssa voisi edelleen keskustella asioista. Pohdiskella yhdessä vastauksia kysymyksiin. Vaihtaa näkökulmia ja olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Olla sosiaalisia. Älypuhelimissa ja somessa on paljon hyvää, mutta tuntuu, että ihmiset ovat vieraantuneet toisistaan. Ollaan olevinaan sosiaalisia sosiaalisessa mediassa, mutta kommunikoinnin taito on häviämässä. Itselle some on tärkeä, koska kaikki ystäväni asuvat muualla ja se on helppo tapa pitää yhteyttä ja pysyä kärryillä kuulumisista. Mutta kyllä sitä kaipaa yhdessä tekemistä ja maailmanparannusta kasvotusten. Muistot luodaan kuitenkin yhdessä tekemällä, ei somettamalla. Onneksi on olemassa vielä ihmisiä, jotka haluavat myös kasvotusten nähdä. :) Ugh, olen puhunut.