EM-kisat pakettiin :)

Oma kisaviikkoni alkoi sunnuntaina 10.7. kun lähdimme ajalemaan Lapinjärvelle, jonne kissakin jäi hoitoon. Sponsorilogo ommeltiin edustuspaitaan ja alkoi seuraavan päivän odottaminen. Maanantaina lähdimme puolen päivän jälkeen ajelemaan Myyrmäen urheilukentälle, koska halusin tutustua kilpailupaikkaan etukäteen. Siellä fiilisteltiin hetki ennen kuin ajettiin kisahotellille, josta sain kisapussin. Sieltä löytyi T-paita, kännykän näytön puhdistajia, avaimenperä, kisavihko, tuubihuivi, hakaneuloja, kilpailunumerot ja tärkeimpänä kisapassi. Sain myös ilmoittautumisen yhteydessä oman yleisurheilupaitani, jossa lukee Finland selässä. :) Kisafiilis alkoi kohoamaan ja jännitys hiipimään vatsanpohjaan. Etsin hotellilta meikäläisiä, joiden kanssa aloin kuluttamaan aikaa ja vaihtamaan kuulumisia ennen avajaisten alkua. 

Avajaiskulkue

Neljän aikaan hotellille oli jo kerääntynyt iso joukko eri maiden kilpailijoita. Siirryimme hotellin taakse, josta lähti bussikuljetukset avajaispaikalle. Isäntämaana menimme viimeiseen bussiin ja odotus venyi jonkun verran, mutta eipä se loistavassa seurassa haitannut. :) Kokoonnuimme omien lippujemme luokse lähellä olevalle hiekkakentälle, josta sitten maittain marssimme Tikkurilan torille. Oli hienoa olla osa isompaa kokonaisuutta ja edustaa Suomea. Vesisade alkoi aika tarkalleen viideltä, kun tilaisuus alkoi ja loppui kuudelta, kun lähdimme kotiin. :D Tero Karhu juonsi tilaisuuden, jossa oli lippumarssin jälkeen liuta puheita. Porukkaa oli yllättävän paljon sateesta huolimatta loppuun asti. Oli aika uskomaton tunne, kun tajusi, että kaikki kilpailijat ovat käyneet melkoisen myllyn läpi ja nyt he ovat edustamassa omaa maataan ja urheilevat. 

Avajaiset

Tiistaina itselläni ei ollut kisoihin liittyvää ohjelmaa, mutta kävin Lapinjärven urheilukentällä tekemässä kuula-treenin. Se meni hyvin ja tein oman vauhdittoman kuulantyönnön ennätykseni, 7,20 metriä. Nämä olivat viimeiset treenit kuulan parissa ennen kisoja ja niistä jäi erittäin hyvä fiilis. Päivän muu ohjelma ei liittynyt urheiluun mitenkään, kun kävimme kummipoikaamme moikkaamassa. Keskiviikkona oli viimeinen sali- ja juoksutreeni ennen kisoja. Tällä kertaa menin Hinthaaran urheilukentälle tekemään juoksuvetoja ja samalla näin rakasta ystävääni. Oli aika herkkää mennä kentälle, joska kaikki alkoi. Siellä olen juossut ensimmäistä kertaa kilpaa lyhyttä matkaa ja alkanut haaveilemaan oikeista kisoista. Ja nyt olen siellä treenaamassa kaksi päivää ennen unelman toteutumista. :) 

Viestin harjoituksista

Torstaina ohjelmassa oli Tuija Helanderin vetämä viestijuoksutreeni. Tarkoituksena oli katsoa viestijoukkueet ja paikat, missä kukakin juoksee ja harjoitella sitten kapulan vaihtoja. Meitä alkoi kertyä sinne, mutta kaikki viestiin osallistuvat eivät silti päässeet paikalle. Itselleni yllätys oli suuri, kun pääsin ykkösviestijoukkueeseen. Paikakseni valikoitui ykkösosuus eli starttaan viestin. Olin asiasta sekä innoissani että kauhuissani. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin vienyt kapulan Tuijalle, mutta lopulta järjestys vaihtui ja vein sen Annelle. Tosin harjoittelin vaihtoa vain Tuijan kanssa. Kävin kokeilemassa vielä yhden telineistä lähdön, jonka jälkeen lähdimme lunastamaan hotellihuonetta ja syömään. Sitten kello olikin jo sen verran, että alkoi itseni kannalta ensimmäinen joukkuepalaveri. Palaveri alkoi 10 minuuttia myöhässä ja loppui vasta klo 22. Kävimme läpi seuraavan kisapäivän tärkeitä asioita, että jokainen osaa tulla oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. 

Tutustumiskäynti

Perjantaina oli aikainen herätys, kun kisapaikalla piti olla 8.30. Oma starttini oli aikataulun mukaan klo 9.30 ja call roomissa piti olla klo 9.00. Tätä ennen piti lämmitellä kunnolla ja virittäytyä tunnelmaan. Kisapaikalla oli kuitenkin ongelmia sähköisen ajanoton kanssa ja lopulta oma starttini oli 9.48. Pidin itseni lämpinä hyppimällä ja tekemällä koordinaatioita. Sade alkoi noin 9.30 eikä sitten loppunut koko päivänä. Kun vihdoin tuli oma vuoro asettua telineisiin, olin yllätävän rauhallinen ja keskittynyt. Olin käynyt tilanteen mielessäni ja harjoituksissani läpi jo satoja kertoja, joten se ei varsinaisesti ollut uusi. Menin jonkinlaiseen kuplaan ja unohdin kaiken muun ympäriltä. Asetin telineet, testasin ne ja asetuin niiden taakse odottamaan käskyjä. Kun paikoillenne-komento tuli, asetuin telineisiin kaikessa rauhassa. Sain aika hyvän startin ja johdin kisaa melko loppuun asti, mutta sitten hyydyin ja jouduin tyytymään hopeaan. Omassa sarjassani olimme hyvin tasaväkisiä ja juoksin oman ennätykseni, 17,10 sekuntia. Paransin peräti 1,4 sekuntia toukokuun aikaani. 

Tuore hopeamitalisti

Juoksun jälkeen moni tuli sanomaan, että oli hyvä juoksu. En kuitenkaan tiennyt omaa aikaani ja siksi en tiennyt, oliko se oikeasti hyvä juoksu ja en vielä kauheasti juhlinut. Oli myös epäselvää, olinko toinen vai kolmas, koska tulimme ihan rinta rinnan maaliin. Tuloksia ei tullut ennen palkintojen jakoa ja oli aika epätodellinen hetki, kun nimeni kuulutettiin hopeamitalistina. Nousin elämäni ensimmäistä kertaa yleisön edessä palkintopallille ja tässä vaiheessa olin hyvin onnellinen. Kuulin tässä vaiheessa aikani ja yllätyin todella. Vuodessa olen parantanut noin 3 sekuntia aikaani. Kun vielä ottaa huomioon kevään vaikeudet, kun ei penikkataudin vuoksi voinut pariin kuukauteen juosta ollenkaan ja pari sitkeää kuukauden flunssaakin kiusasi, niin tässähän tulee jo mieleen, että sitä voisi olla jotain lahjojakin tällä saralla. Aika hyvin tytöltä, joka ei ikinä saanut yrityksestä huolimatta seiskaa parempaa koululiikunnassa ja jolle lääkärit ovat kannustavasti sanoneet, etten voi kehittää lihasvoimaani perussairauden vuoksi, että tuloksia on turha odottaa treeneiltä. Onneksi peruskoulun liikunnanopettajat ja lääkärit olivat väärässä. :)

Oman kisani jälkeen jäin seuraamaan muiden kisoja ja sain huomata, että joissain sarjoissa oli todella kova taso. Varsinkin miehillä oli sellaisia suorituksia, että niillä voisi pärjätä terveitäkin vastaan ainakin jollakin tasolla. Oli huikeaa jännittää omien kavereiden suorituksia ja nähdä onnistumisia. Moni teki omia ennätyksiään ja se on upeaa. Kisoissa oli uskomaton stemppaava tunnelma, kaikki tukivat toisiaan ja kannustivat. Olihan se huikeaa oman juoksun aikana kuulla omaa nimeä huudettavan yleisöstä. Ja olin todella otettu, että ihmisiä tuli paikalla katsomaan nimenomaan minun suoritustani. Sade kuitenkin yltyi ja lopulta kisat jouduttiin keskeyttämään. Menimme syömään ja hotellille huilimaan ennen illan joukkuepalaveria. Joukkuepalaverissa saimme tietää, että viestijoukkueita tullaan muuttamaan ja saamme tietää ne aamulla. Näissä sekavissa mietteissä hotellille ja nukkumaan.

Pronssimitalin jako

Lauantaiaamuna heräsin jo viideltä enkä saanut unta. Kahdeksan jälkeen jo olin urheilukentällä lämmittelemässä. Sää oli mainio ja kuulakisa alkoi vähän etuajassa. Tämä oli vähän ikävää, koska kaikki kannattajani eivät tämän vuoksi ehtineet nähdä kisaa ollenkaan. Onnistuin hyvin saamaan rennon alkuasennon ja tekniikka pysyi kasassa. Omiin ennätyslukemiin en päässyt, mutta kisaennätyksen tein kuitenkin, 6,83 metriä, 22cm parannusta edelliseen kisaennätykseen. Jokainen kolmesta työnnöstä meni yli 6,7 metriä, joten olen tyytyväinen tasaisuuteen ja kohtuulliseen tulokseen, vaikka se ei riittänytkään muuhun kuin pronssiin. Tässä tapauksessa pronssi oli hävitty, koska meitä oli vain kolme sarjassani eikä ollut mikään voittajafiilis kisan jälkeen. Seuraavat kolme tuntia menikin sitten muiden puolesta jännittämiseen. 

Sisu Sorsa, kisojen maskotti

Klo 12 lähdimme Annen kanssa lämmittelemään. Vielä tässä vaiheessa emme tienneet viestijoukkueita tai ylipäätään, juostaanko viestiä. Tilanteessa oli paljon muuttujia, kun porukkaa oli loukkaantunut ja sairastunut. Lopulliset kokoonpanot saimme tietää puoli tuntia ennen koitosta. Emme siis ehtineet harjoitella vaihtoja ollenkaan, mutta kävimme tilanteen läpi monta kertaa ilman kapulaa. Sitten menimmekin jo omille paikoillemme odottamaan lähtöä. Otin pystylähdön, koska en ole päässyt harjoittelemaan telineistä lähtöä kapulan kanssa ja pelkäsin, että kapula lipeäisi kädestä. Sain melko hyvän lähdön ja olimme kolmansia, kun pääsin vaihtamaan kapulaa. Kyseessä oli siis ensimmäinen kerta, kun juoksin kurvissa täysillä ja ensimmäinen viesti ikinä. Saimme Annen kanssa vaihdettua hyvin kapulan ja jäin katsomaan, miten muiden vaihdot sujuivat ja sujuivathan ne. Takakaarteessa Pinja juoksi meidät selvään johtoon ja Tuija ankkurina sai sitten omien sanojensa mukaan rullailla maaliin reilussa johdossa. Olihan se huikea tunne, kun katsoin kentän toiselta laidalta, miten Tuija juoksee maaliin ja voitimme kultaa. Halailimme joukkueen kanssa ja ilo oli ylimmillään. Sitten taas odotettiin palkintojen jakoa ja jännitettiin muiden suorituksia. Olihan se hienoa nousta ykköskorokkeelle ja saada kultamitali kaulaan. Ei tarvinnut hymyä pakottaa. :) 

Onnelliset kultamitalistit

Kisojen ja mitalihuuman jälkeen oli vielä luvassa gaalaillallinen. Sinne sai laittautua viimeisen päälle ja kokoonnuimme pienen porukan kanssa Hemingwayhin aloittelemaan. Gaalassa oli varattu pöydät maittain ja Suomen joukkueelle oli kolme pöytää varattu. Gaalassa oli paljon puheita ja musiikkiesityksiä. Lisäksi näytettiin koostevideo koko viikosta ja taustalla pyöri koko illan kuvia kisoista. Ruoka oli gourmet-tasoa eli annokset olivat hyviä, mutta todella pieniä. Tarjoilut sujuivat hyvin ja illalliseen kuului alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka. Aterian jälkeen jäi vähän nälkä, mutta onnistuin saamaan toisen jälkiruuan ja nälkäkin lähti. :D Väsähdin jo yhdeksältä, kun tuntui, että kuume nousee ja oli kipeä olo. Päivän rasitukset ja aikainen herätys vaativat veronsa ja lähdin ennen diskoa hotellille huilimaan. Kaiken kaikkiaan oli upea viikko ja vielä upeampaa porukkaa! Kiitos kaikille kannustajille ja kanssakisaajille! Oli huikeaa! <3