On nyt ollut blogin suhteen hiljaiseloa, kun ei ole ollut aikaa pysähtyä kirjoittamaan. Aina ei oikein muista, kuinka hyvin asiat oikeasti ovat, joten ajattelin kirjoittaa niistä asioista, joista olen kiitollinen ja muistuttaa samalla itseään, että elämästä pitää nauttia tässä ja nyt.
Terveys
Vaikka olen kaukana terveestä ja elämäni on riippuvainen noin 20 eri lääkkeestä, niin kaikesta huolimatta voin elää suhteellisen normaalia elämää iloineen ja suruineen. Olen kuitenkin niin terve, että voin käydä kokoaikaisena töissä ja sen lisäksi jaksan harrastaa paljon ja tehdä muutakin. Se ei todellakaan ole itsestään selvää. Elämäni ei ole enää riippuvainen koneesta, vaan voin melko spontaanisti lähteä yöksi jonnekkin, vain lääkkeet pitää ottaa mukaan. Mulle terveys merkitsee sitä, että koen vointini hyväksi ja jaksan touhuta. Vaikka uneni on ollut jo pitkään riippuvainen lääkkeistä, niin riittävä lääkeuni pitää jaksamiseni hyvänä. Pystyn treenaamaan salilla aika kovaa ja kroppani ottaa vastaan treeniä. Tänään esimerkiksi kyykkäsin 100kgx6, kun siirron jälkeen jo omalla painolla kyykkyyn meno oli raskasta. Olen joutunut myös luopumaan asioista säilyttääkseni terveyteni, kuten yövuorojen tekemisestä, joka on tarkoittanut käytännössä pätkätöitä, kun vuodeosastoilla on pakko valvoa, jos on pidempään. Tämän vuoksi opiskelen, jotta mahdollisuudet päivätyöhön paranisivat. Hyljinnänestolääkkeet ovat myös tehneet sellaisen tärinän käsiin, että kliinisestä hoitotyöstä on tullut hyvin kiusallista ja leikkaussalissa työskentelystä mahdotonta. Mutta nämä ovat pieniä hintoja siitä, mitä olen elinsiirron myötä saanut.
Mielenterveys
Olen kiitollinen siitä, että en ole kärsinyt keskivaikeaa masennusta pahemmista mielenterveysongelmista. Kun on töissä psykiatrisella osastolla, niin tätä oppii arvostamaan aivan erilailla. Omat sairauteni aiheuttavat tiettyjä rajoitteita, kuten mun on pakko elää säännöllistä elämää, jos haluan voida hyvin ja pysyä terveenä. Mutta esimerkiksi harhat invalidisoivat voimakkaasti eikä niihin ole samanlaista mahdollisuutta vaikuttaa omilla elintavoilla. Työ on opettanut myös nöyryyttä, koska kuka tahansa voi sairastua mieleltään koska tahansa. Nautitaan siis mielenterveydestä, jos sellaista on.
 |
| Tays, mulle hyvin tärkeä paikka monella tavalla. |
Tays
Tampereen yliopistollinen sairaala merkitsee mulle todella paljon. Ilman kyseistä laitosta en olisi hengissä enkä voisi näin hyvin. Ammattitaitoiset lääkärit ja hoitajat ovat mahdollistaneet näin normaalin elämän sairauksista huolimatta. Tays on myös tarjonnut mulle töitä monen vuoden ajan ja hyvin mielenkiintoisia asioita. Olen nähnyt paljon eri erikoisaloja ja juurikaan ei ole ollut työpäiviä, joiden jälkeen olisin lähtenyt huonolla mielin kotiin tai että aamulla ei olisi huvittanut mennä. Tays on myös tarjonnut työsuhde-etuna loistavan kuntosalin, jota olen viiden vuoden ajan kuluttanut ahkerasti. Mun mielestä ihan paras työsuhde-etu, jonka olen tyytyväisenä hyödyntänyt. Joskus olen miettinyt kirjojen siirtämistä sairaalaan, kun on aamulla mennyt sinne lääkärille, siitä salille ja ruokalan kautta töihin. Mutta loistopaikka niin työntekijän kuin potilaan näkökulmasta. Ja myös urheilijan. :D
Ihmiset
Olen onnekas, kun elämässäni on niin paljon ihania ihmisiä. On ystäviä, tuttavia, kavereita, työkavereita, sukulaisia sekä tietenkin puoliso. Kun kohtaa potilaita, jotka ovat kuukausia tai jopa vuosia osastolla eikä kukaan tule katsomaan tai kysele perään, niin tulee todella kiitollinen olo omista läheisistä. Mulla on mahdollisuus olla yksin, jos haluan, mutta kaikille se ei ole valinta. Kiitos kaikille, jotka ovat päästäneet mut osaksi elämäänsä!
 |
| Tänään kyykyssä 100kgx6 |
Urheilu
Tässä taas nivoutuu yhteen monta asiaa. Ilman lääkäreitä en voisi kutsua itseäni urheilijaksi. Ilman elinsiirtoa en olisi varmaan koskaan päätynyt yleisurheilun pariin ja saanut uusia ystäviä sitä kautta ja rutkasti mahtavia kokemuksia niin valmennusleireillä kuin kisoissa. Näitä muistoja vaalin mielessäni ja toivottavasti pystyn vielä hankkimaan paljon uusia muistoja. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut paljon asiantuntevia neuvoja, jotta olen voinut kehittyä lajeissani. Tästä kiitollisena olen halunnut jakaa saamiani oppeja, jotta muutkin voivat hyötyä niistä.
 |
| Mun kitarasetti. |
Työ
Olen onnekas, kun olen oikeastaan koko aikuisikäni saanut tehdä työtä, josta olen tykännyt. Tai sitten kyse on vain siitä, että tykkään melkein kaikesta mitä teen. Tykkäsin olla palovartijana ja tehdastyöntekijänä ja monta vuotta viihdyin myös hampurilaistyöntekijänä. Nyt olen 6 vuotta ollut sairaanhoitajana ja tykännyt lähes kaikista paikoista, missä olen saanut olla. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta opiskella mielenterveys- ja päihdehoitotyön vaihtoehtoiset ammattiopinnot ja tunnen, että olen menossa oikeaan suuntaan. Nyt on oikea aika suunnata tälle puolelle. En vielä tiedä, jatkuuko työt ensi viikon jälkeen, mutta ainakin ensi viikon saan vielä olla mieluisassa työssä, jossa pääsen toteuttamaan itseäni monipuolisesti. Saan olla kuuntelevana korvana, soittaa kitaraa ja vetää yhteislauluja ja leikkiä jumppaohjaajaa. Välillä pääsen kauniiseen luontoon kävelemään ja ihmettelemään elukoita. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta, johon tarttumista hetken aikaa emmin.
 |
| Oman elämän rocktähti. |
Musiikki
Olen onnekas, kun pääsin teininä oikealle studiolle harjoittelemaan kitaran soittoa, kun sellainen sattui olemaan kotona. Silloin oli unelmana päästä bändiin soittamaan, joten sellainen perustettiin. Sittemmin soitin bassoa heavybändissä, joka kuitenkin jäi, kun muutin tampereelle. Kävin täällä yhdessä bändissä kokeilemmassa bassoa, mutta en tullut valituksi. Sain kuitenkin mukavan kokemuksen ja akustinen kitara on kulkenut rinnalla kaikki nämä vuodet. Monta vuotta meni hyvin satunnaisesti soitellen, ehkä muutaman kerran vuodessa, mutta nyt viimeisen vuoden ajan on tullut soitettua useammin ja viimeisen kuukauden aikana lähes päivittäin. Sain synttärilahjaksi toivomani sähkökitaran, vahvistimen ja multiefektipedaalin, joita nyt opettelen käyttämään. Saan myös töissä soittaa kitaraa ja vetää potilaille yhteislaulua, josta nautin todella paljon. Vanha holvikirkko on vakiintunut ohjelmistoon ja siinä on kohta, josta lapsena sitä laulaessa unelmoin; "jos kerran hän toisillekin soittaa näin saa, se unta on vielä, mutta uskottavaa". Kun kohta tuli ensimmäisen kerran, niin liikutuin niin, että ääni hajosi, kun sain soittaa toisille ja tuottaa iloa muille. Potilailta on tullut hyvää palautettu ja ryhmä on suosittu. Olen siitä hyvin kiitollinen.
Kiitollisuuden aiheita löytyisi varmasti paljon lisääkin, mutta tässä nyt niitä, jotka tänään tulivat mieleen. Kun muistaa iloita elämän pienistä iloista, on elämä täynnä pieniä onnen hetkiä.
