sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Terveesti itsekäs

Tämä aihe on pyörinyt mielen päällä jo pidemmän aikaa, joten nyt on aika pukea se sanoiksi. Olen tänä vuonna oivaltanut, mitä oikeasti tarkoittaa olla terveellä tavalla itsekäs. Ja miten laajalti se vaikuttaa ympäristöön ja muihin ihmisiin. 

Olen taipuvainen suorittamaan ja haalimaan paljon kaikkea elämääni. Monesti sitten olen tilanteessa, että on liian monta rautaa tulessa enkä saa niistä yhtäkään hoidettua kunnialla loppuun. Kun ei vain osaa sanoa ei ja haluaa olla kaikessa mukana ja auttaa kaikkia. Ja tässä kohti mennään metsään ja pahasti. Se ei hyödytä yhtään ketään, että olen ylikuormittunut, väsynyt ja kiukkuinen. Hoidan velvollisuuteni hammasta purren, koska olen tunnollinen ihminen. Välitän kuitenkin samalla ympärilleni negatiivista energiaa ja levitän pahaa tuulta muihin. Tämä on asia, jonka olen vihdoin oivaltanut. 

Nykyään olen itsekkäämpi. Pidän huolta siitä, että ehdin nukkua tarpeeksi, vaikka se on sitten poissa jostain muusta. Pidän myös huolta, että ehdin liikkua ja treenata. Ja että saan olla myös yksin ja vain olla. Se kaikki on pois ehkä jostain toisesta projektista, jossa voisin ehkä mahdollisesti olla hyödyksi. Mutta kun miettii asiaa pidemmälle, niin lopulta kaikki ympärilläni hyötyy siitä, että olen itsekäs ja pidän omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolta. Kun laitan itseni ykkösprioriteetiksi, olen pääsääntöisesti muiden kanssa ollessa pirteä ja hyväntuulinen. Näin ollen pystyn levittämään muille positiivista energiaa ja iloa äksyilyn sijaan. Olen siis parempi ihminen ja tästä hyötyy myös läheiset. 

Olen hyvin kiitollinen ystävälleni, joka sanoi asiasta suoraan. En ollut tajunnut, että kuormittuneena ja yliväsyneenä en ole hyvää seuraa ja että se on hyvin raskasta ihmisille, jotka ovat hyvin tärkeitä. En halua olla huonon ilmapiirin luoja tai se, josta puhutaan, että olipas sitä taas raskasta nähdä. Olen ollut sellainen ja tahattomasti loukannut ympärilläni olleita. Ja kun tämäkin olisi ollut vältettävissä sillä, että olisin jo silloin laittanut itseni etusijalle enkä yliväsyneenä painanut väkisin menemään.

Siksi haluan muistuttaa kaikkia, jotka potevat huonoa omatuntoa siitä, että lähtee lenkille töiden jälkeen tai käy viikonloppuna salilla, vaikka perhe haluaisi viettää aikaa kanssasi, että teet siinä palveluksen kaikille etkä ole itsekäs. Kun laitat itsesi etusijalle ja otat sen oman ajan, pystyt sen muun ajan antamaan muille niin paljon enemmän ja niin paljon parempaa, että se on todellakin sen arvoista. Oli se itselle tärkeä juttu sitten mitä vain, niin pidä siitä kiinni äläkä unohda itseäsi arjen kiireessä. Kaikki lopulta hyötyvät tästä. :)

Omalla kohdalla tämä on tarkoittanut asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen ja joistain asioista luopumista. Elämässä ei voi saada kaikkea, ainakaan kerralla ja alkuvuodesta jouduin tekemään kipeän päätöksen. Koska kuulantyöntö ja vapaapalokunta kumpikin veivät aikaani, jouduin luopumaan toisesta. Päätin keskittyä yleisurheiluun, koska aikani ja energiani ei vain yksinkertaisesti riittänyt molempiin. Koin, ettei minulla ollut enää annettavaa palokunnalle ja lopulta päätös lopettaa oli myös huojentava. Kuitenkin olen myös surullinen, koska se on ollut niin iso osa elämääni yli 10 vuotta, mutta aikansa kutakin ja eihän mikään estä vielä joskus palaamasta. Nyt kuitenkin voimavarani ei vain riitä kaikkeen. Virallisesti en ole vielä lopettanut ja ehkä punnitsen tilannetta uudelleen syksyllä. Mutta nyt mennään näin kohti loppu kesää ja uusia haasteita. :)

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Mutku mä oon huono liikunnassa

Olen toteuttanut elämässäni jo aikalailla kaiken, mistä olen unelmoinut. Viime viikolla törmäsin Unelmakarttakirjaan, josta innostuin. Sen avulla aion kartoittaa, mistä unelmoin tulevaisuudessa. Mitä kohti haluan mennä. Ensimmäinen tehtävä oli kirjoittaa ylös unelmiaan. Otin kasan erivärisiä tusseja ja annoin intuition viedä. Käteni tarttui eri väreihin ja kirjaan syntyi erilaisia asioita, joista unelmoin. Yllätyin, koska paperille ei tullut yhtäkään konkreettista asiaa. Siis että haluan ostaa asunnon tai muuta sellaista. Sen sijaan sinne piirtyi, että haluan auttaa muita, olla hyvä ihminen ja muita tuon suuntaisia asioita. Tänään lisäsin sinne ensimmäisen konkreettisen tavoitteen, kehittyä kuulantyönnössä ja kiekonheitossa. Mutta sisimmissäni unelmoinkin paljon isommista asioista. Aina oppii uutta itsestään. 


Tänään pääsin ensimmäiseen kappaleeseen, joka käsittelee uskomuksia. Meitä kaikkia ohjaa uskomukset, jotka voivat sanella unelmamme ja elämämme suunnan. Joskus jopa virheellisesti. Omalla kohdallani hyvä esimerkki on uskomus siitä, että olen huono liikunnassa. Koululiikunnassa olin aina se seiskan tyttö, joka valittiin viimeisenä joukkueisiin. Tämän ansiosta elin siinä uskossa, että olen huono liikunnassa. Parikymppisenä innostuin kuitenkin käymään salilla ja voimani kehittyivät ihan hyvin. Tämä vähän murensi tätä uskomusta. Kun menin ensimmäiselle valmennusleirille elinsiirron jälkeen, olin edelleen sen uskomuksen vallassa, että olen huono liikunnassa. Kuntosalilla koin onnistumisia, mutta tasapaino, koordinaatiokykyni ja uusien liikkeiden oppiminen oli hyvin haastavaa. Olen tukenut tätä sanomalla, että mulla ei ole mitään liikunnallista lahjakkuutta ja omistan kaksi vasenta jalkaa. Samalla, kun olen näitä asioita sanonut ja ajatellut, olen tehnyt niistä totta. 

Realistisesti ajatellen en oikeasti omaa liikunnallista lahjakkuutta, mutta sen sijaan olen hyvin sinnikäs ja haluan oppia. Olen valmis tekemään töitä sen eteen, että opin uusia kuvioita, vaikka joudun niitä töitä tekemään paljon enemmän kuin useimmat. Mutta en ole huono liikunnassa. Onko kukaan? Miten siinä voi olla huono? Olen oppinut ja kehittynyt treenaamalla paljon ja tehnyt töitä sen eteen, että opin asioita. Jos jotain vain oikein kovasti haluaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen, vain taivas on rajana. 
Uskalsin lähteä terveiden kisoihin, siksi olen voittaja. :)


En ole ikinä jaksanut vetää suorilta käsiltä yhtään puhdasta leukaa. Sain joku aika sitten päähäni, että pitäähän se nyt oppia. Viime perjantaina vedin yhden leuan suorilta käsin. Sain joskus neuvon laihduttaa, jotta saisin sen vedettyä, mutta en ole laihduttanut. Sen sijaan olen treenannut voimaa ja onnistuin tavoitteessa. Elokuun loppuun mennessä olen luvannut vetää 5 leukaa, joten ei ne treenit tähän loppuneet. Taas turha uskomus, etten muka pystyisi siihen laihduttamatta. Olen muutenkin tänä keväänä rikkonut henkisiä esteitäni treeneissä. Penkkipunnerruksessa 50kg oli pitkään mörkö, nyt olen nostanut 52,5kg kaksi kertaa. Ensi kevään tavoite on nostaa oma paino penkistä.  Kuulantyönnössä 8,5 metriä on mennyt rikki enkä pidä enää 9 metriä mitenkään mahdottomana. 

Uskomukset eivät enää estäneet menemästä :)
Yhtä uskomusta kannoin myös pitkään mukanani. Sanoin aina, että olen nirso. En tiedä, mitä tapahtui ja miten vapauduin siitä, mutta kun pääsin tuosta ajatuksesta ja rupesin ennakkoluulottomaksi, niin maailma avautui aivan uudella tavalla. En edelleenkään tykkää kaikista ruuista, mutta melkein mitä vain olen valmis maistamaan ja antamaan mahdollisuuden uusille mauille. Kun sirkat tulivat markkinoille, olin ensimmäisten joukossa niitä maistamassa. Nykyään syön, mitä tarjotaan eikä tarvitse nähdä nälkää. Ai että, miten elämä onkaan helpompaa näin! :) Unohdetaan typerät, rajoittavat uskomukset ja annetaan unelmille mahdollisuus. Vain siten ne voi toteutua!