Akilleen jalkapohja

Nyt on muutama viikko mennyt kevättä terveenä, ilman flunssaa ja päässyt tekemään jo hyviäkin treenejä. Kirihalut ovat kovat, mutta koko ajan meinaa tulla kapuloita rattaisiin. Ongelmana ovat jalkapohjat. Luulisi, ettei jalkapohjiin tai jalkoihin ihan hirveän montaa vaivaa voi tulla, mutta kyllä voi. 

Itselleni on hyljinnänestolääkkeet aiheuttaneet neuropatiaa jalkoihin. Vaiva oli alkuun hyvin kivulias, mutta nyt se ilmenee lähinnä siinä, että molemmat ukkovarpaani ovat tunnottomat. Toistaiseksi olen pystynyt normaalisti kävelemään ja juoksemaan tästä huolimatta. Olen aloittanut kokoaikatyöt ja töissä ollaan pääsääntöisesti jalkojen päällä, ei siis hirveästi istumista. Yhtenä päivänä töiden jälkeen ihmettelin, kun kantapääni oli todella kipeä ja varaaminen sille tuotti tuskaa. Otin sukan pois ja kantapää oli ihan tulipunainen ja sormella painaessa siihen jäi valkoinen läntti. Se näytti alkavalta painehaavalta. Seuraavana päivänä menin ostamaan geelipohjalliset ja vaihdoin tavalliset sandaalit töissä keinukenkiin. Vaiva voitettu. :)

Koska olen altis penikkavaivoille, niin muutama viikko sitten menin kävelemään paljasjalkatossuilla vahvistaakseni jalkaterän lihaksia, joka ehkäisee penikkatautia. Kävelin hissukseen alle 3km, mutta seuraus oli, että seuraavana päivänä holvikaaret olivat todella kipeät. Menin siitä huolimatta salille, että en pystynyt ilman viiltävää kipua varaamaan jaloilleni ollenkaan. Lopulta otin panacodin kesken treenin, joka veikin kivulta terävimmän kärjen ja pystyin tulemaan omin neuvoin kotiin. En tiedä, mitä muut ajattelivat salilla, kun kyyneleet valuivat silmistäni silkasta kivusta. Vedin kuitekin treenin kunnialla loppuun.

Kun tämä vaiva loppui, niin vaivasenluut alkoivat ilmoitella itsestään. Onneksi vain ilmoitella, koska se kipu on myös melko raastavaa, kun pääsee kunnolla päälle. En käytä koskaan korkokenkiä, mutta ei pitäisi käyttää mitään muitakaan kenkiä, missä ei ole leveä lesti. Todella naisellista kävellä aina lenkkareissa. :D No tämä nyt on krooninen vaiva ja joskus varmaan on leikkaus edessä, mutta sitä en murehdi nyt. 

Eilen kuitenkin tapahtui taas jotain hauskaa. Kävelin töihin mennessä bussille, matkaa on noin 800 metriä. Jalassa oli vaelluskengät, koska toiset kengät olivat aiheuttaneet kipua varpaisiin ja vaivasenluihin. Jalassa siis piti olla kengät, joissa ainakaan jalat eivät kipeydy. Kuitenkin oikea jalka kipeytyi. Jalkapöytään koski, mutta en antanut sen haitata, vaan painelin reipasta kävelyä bussille ja töihin. Työkengissä jalkapöytä ei pääse liikkumaan, joten päivä meni ihan ok. Kipu ei kuitenkaan helpottanut ja tänään olen päätynyt siihen tulokseen, että jalkapöydässä on (taas) rasitusmurtuma. Siinä on ollut sellainen kaksi kertaa aiemmin, ensimmäisen kerran tuli korkeista koroista, jolloin kuulin myös naksahduksen. Lääkäriin en tietenkään mennyt, ennen kuin särky vei yöunet. Ja töissä tietenkin piti painaa normaalisti, niihin aikoihin olin Hesbusrgerilla töissä. Toinen kerta sattui kävellessä normaalisti, tuolloinkaan en keskeyttänyt leikkaussaliharjoittelua mokoman takia. Huomenna menen työterveyslääkärille, joka saa kirjoittaa kipulääkettä. Diagnoosi on aika varma.

Nyt tietenkin on kaikki juoksutreenit hetken aikaa pannassa. Saa nähdä, tuleeko sairauslomaa, epäilen. Osaan jo aika hyvin edetä varaamatta oikealle jalalle. Jos jotain positiivista tästä haluaa löytää, niin nyt ainakin vasen jalka vahvistuu ja puolierot ehkä kaventuvat. :D. Kisoihin on alle 2kk,joten aika heikolta näyttää tulosten kannalta. Kieltämättä nyt tekisi jo mieli luovuttaa ja jättää koko juttu väliin. Olen kuitenkin saanut sponsoreita, joten se ei ole vaihtoehto. Juostaan sitten vaikka yhdellä jalalla loikkien se 100 metriä. :D 

PS: Tänään on ehkä kultajuhlat Tampereella! #tappara

Pääsiäisterveiset!

Pääsiäinen on jo kohta lusittu, mutta vielä on yksi päivä joutilaana. Treenit ovat kulkeneet melko kivasti viime aikoina ja työmatkapyöräily on palannut takaisin kuvioihin. Täytyy kyllä sanoa, että tämä neljän päivän vapaa tuli todella tarpeeseen, vaikka en ole ollut kokoaikaisessa työsuhteessa kuin vasta kuukauden. :P Koko kevät on ollut kuitenkin keikkaa paljon ja siihen päälle monena viikonloppuna on ollut menoja. Ja toki pitkittynyt flunssakin vei voimia. Töissä joudun olemaan koko päivän hyvin skarppina ja sosiaalinen, jonka seurauksena on aika väsynyt viikolla aina töiden jälkeen. Siksi onkin hyvä, että pyöräilemällä töihin pystyy samalla kasvattamaan peruskestävyyttä eikä niinä päivinä tarvitse välttämättä lähteä enää treenaamaan. Tämä siis tapahtuu kaksi kertaa viikossa. 

Se tunnet, kun olet jaksanut väsymyksestä huolimatta polkea töistä kotiin. :)

Tällä hetkellä olen yksin kotona koko päivän. Mies lähti mökille ja nautin rauhasta katsomalla hömppää. Tänään piti olla kuntosalitreeni, mutta se vaihtui lennosta voimajoogaan, koska yöllä sain nukuttua vain viisi tuntia. Tälle viikolle tuli vain yksi salitreeni, mutta onneksi se ei ole se kaikista tärkein asia ja on muutenkin vahvin osa-alueeni. Tänään vielä olisi tarkoitus käydä kevyellä happihyppelyllä, jos vaikka auttaisi ensi yönä nukkumaan. :) 

Tällaista tänään. :)

Pitkäperjantai oli kyllä ihan mahtava päivä. Ei tuntunut omalla kohdalla yhtään pitkältä. Meillä oli yhteistreenit kahden elinsiirtourheilija-ystäväni kanssa, jotka tulivat yllättäen Tampereelle käymään. Toisen tulosta tiesin kyllä etukäteen ja olimme sopineet asian, mutta toinen tuli täysin spontaanisti mukaan, mikä oli aivan mahtavaa. Tuli vedettyä hyvät juoksuvetotreenit porukalla ja samalla vaihdettua kuulumisia pitkästä aikaa. Parasta oli, kun päätimme vielä mennä porukalla Rossoon syömään treenien päätteeksi. Tuli syötyä oikein urheilijan palautusateria; pitsaa rukiisella pohjalla ja sorbettia jälkiruuaksi. :D Aika kului kuin siivillä ja vasta alkuillasta oli kotiin meno. Kiitos vielä tytöille kaikesta! Oli mahtavaa! Ja seuraavaksi sitten kokoonnutaan Lahteen treenaamaan porukalla. :) 

Perjantaina treenit kulki, kun oli kivan väriset tossut. :)

Lankalauantaina sain valita, lähdenkö Ikeaan shoppailemaan vai tekemään kuulatreenin Pirkkahalliin. Vaikea varmaan arvata, kumpi voitti. :D Olen ehkä epätyypillinen nainen, mutta vihaan shoppailua, ellei kyse ole uusista urheiluvaatteista. Tuli vedettyä kuulan päälle hyvä setti hyppyjä ja loikkia ja saivat vatsatkin vähän kyytiä. Yhteistreeneissä tuli myös muistutus omista heikkouksista ja että pitäisi keskittyä niiden kehittämiseen, eikä aina vain vahvuuksia parantamiseen. Jatkossa pitää mennä enemmän omalle epämukavuusalueelle ja tehdä asioita, jotka eivät suju niin mallikkaasti. Mukava stemppi taas päällä.

Kuulin tulevista kisoista kaikkea mukavaa tietoa kuten, että sinne on tulossa noin 2000 urheilijaa! Se on lähes 4 kertaa sen verran, mitä EM-kisoissa oli. On mahtavaa, jos saadaan aikaiseksi kunnon kilpailu eikä yksikään mitali olisi hävitty. Tietenkin lajeja on paljon ja myös eri ikäryhmiä on paljon. Sitä en tiedä, kuinka paljon omaan ikäryhmään on tulossa urheilijoita, mutta toivoisin sankkaa osanottoa. Vaikka sitten ei tulisi yhtäkään mitalia, niin jos on kunnon kirittäjät ja kisa, niin on mahdollista venyä omaan ennätykseen. Ja siihen tietenkin pyrin, että pystyisin parantamaan omia kisatuloksia, se on päätavoite tällä hetkelle. Ja pikku hiljaa alan jopa odottaa kisoja hyvillä fiiliksillä, kun tähän mennessä on lähinnä ahdistanut kaikki se ulkomaille meneminen ja muut jutut. Rauhallista loppupääsiäistä! :)

Positiivisia tuulahduksia :)

Tämä viikko on mennyt hyvin. Flunssa on vihdoin nujerrettu ja on uskomatonta, kuinka paljon liikunta vaikuttaa mielialaan. Olen kuin uudesti syntynyt. Tällä viikolla olen kaksi kertaa mennyt pyörällä töihin. Viimeisin tuntui jo melkein normaalilta ja jaksoin yllättävän hyvin. Työmatkallani on molempiin suuntiin mäkiä jonkin verran, mutta varsinkin kotiinpäin on monta nousua, joista viimeisin on yli kilometrin pituinen. Tuntui mahtavalta jaksaa nousta kaikki nuo mäet polkemalla ja matka ilman ylimääräisiä huilitaukoja. Tästä se taas lähtee ja yllättävän nopeasti se kunto kuitenkin kohenee. :)

Vielä irtoaa hymy työviikon ja treenin päälle. :)

On tullut myös käytyä kaksi kertaa salilla tällä viikolla, viimeksi tänään. Ihmiset varmasti katsoivat, mikä hullu tuo on, kun en voinut olla hymyilemättä. Niin hyvältä tuntuu päästä taas kunnolla nostelemaan rautaa, vaikka tietenkin voimatasot ovat alhaisemmat kuin ennen taukoa. Tänään kuitenkin tein nelosen 75kg maastavedossa, joka on mielestäni ihan kohtuullinen tulos. Ennen taukoa tein nousevaa sarjaa ja ykkösen 85kg. Kohta ollaan jo samoissa lukemissa. :) Penkissä tein nyt kutosen sarjojan 40kg, kun ennen taukoa tein pyramidisarjaa 45kg, jolloin enimmillään tein 8 toistoa peräkkäin. Tiedän, että siinä voimatasot nousevat hitaammin, mutta jos pääsisi edes samaan kuntoon ennen kisoja, niin olisi sekin jo jotain. :)

Halliin en ole vielä päässyt tekemään yhtäkään kunnon treeniä yli kuukauteen, mutta huomenna tai ylihuomenna olisi sen aika. :) Juoksutekniikka on varmaan taas unohtunut, mutta on se ihanaa päästä vähän kokeilemaan lähtöjä telineistä ja kuulantyöntöä oikeasta ringistä. Tällä viikolla olen kahtena päivänä käynyt työntämässä kuulaa omalla pihalla, mutta ei siinä saa ihan samaa tuntumaa ja olisi hyvä treenata tekniikkaa kevyemmällä kuulalla, kun omistan vain 4kg kuulan. Eilen tein heittoja ja yllätyin, kun kuula lensi yli 8metriä, kun alkuviikosta se lensi hädin tuskin 6 metriä. :D Työnnöissä nyt en ole päässyt kuin 7 metrin viivan tuntumaan ja vähän on tekniikka hakusessa, mutta paremmin se jo eilen sujui kuin alkuviikosta. 

Pakollinen vessaselfie töissä. :D

Tällä hetkellä tavoitteeni urheilun suhteen on vähän jäissä. Pääpaino on nyt sillä, että saan itseni kuntoon terveys edellä ja pysyisi flunssat poissa. Olen siis ollut lähes koko ajan nyt kokoaikatöissä, joka on vaatinut omat veronsa. Työ on mielenkiintoista ja haastavaa, mutta samalla kuluttavaa, kun on niin paljon uuden oppimista koko ajan. Perehdytys on ollut rikkonaista, koska henkilökunta on ollut paljon sairaana ja ollaan menty alimiehityksellä. Alkukankeuden jälkeen tuntuu, että kuulun porukkaan ja siellä on hyvä yhteishenki, jonka voimin painetaan läpi rankat leikkauslistat alimiehityksellä. En ole ikinä tuntenut kuuluvani mihinkään työporukkaan, niin tuntuu uskomattoman hienolta, kun vihdoinkin tuntee kuuluvansa johonkin ja olevansa yhtä arvokas kuin muutkin. Motivoi kummasti myös opiskelemaan lisää. Kevätkin on tulossa kovaa vauhtia. :) Onkohan sitä kevättä rinnassa, kun on niin hyvä fiilis. :D Ps. kannustetaan Tappara suomen mestariksi!