Oletko innostaja vai lannistaja?

Siitä on noin 3 vuotta ja 9 kk, kun sain ensipuraisun yleisurheiluun. Elinsiirrosta oli silloin mennyt noin 4kk, kun pelon vallassa uskaltauduin ensimmäiselle valmennusleirilleni. Ohjelmassa oli kuntosalia, koordeja ja intervallia. Tuolloin olin harrastanut kuntosalia noin 9 vuotta ja luulin jo osaavanani jotain. Sain kuitenkin oppia, että kaikki perusteet kehonhallinnasta lähtien ovat täysin hakusessa. Sain myös huomata olevani umpisurkeassa kunnossa. Eipä siinä, näin se asia tuolloin oli. Sisuunnuin ja päätin, että seuraavalla leirillä olen paremmassa kunnossa, en juokse istuen ja olen saanut voimaa. Treenasin paljon itsekseni, mutta tuntui, ettei edistystä oikein tapahtunut. Samat virheet toistuivat aina vaan. 

Mä tein sen!

Alkutaipaleeni "urheilu-urallani" oli kaikkea muuta kuin helppo. Kuulin paljon lannistavia kommentteja, ettei tuosta mitään tule ja ehkä kannattaisi unohtaa koko juttu. Kysyin, kuinka pitkälle elinsiirron saaneet yleensä työntävät kuulaa ja sain vastaukseksi 5-7 metriä. Päätin olla tuo 7 metrin työntäjä. Ilman ihmisiä, jotka uskoivat minuun, en olisi sitä saavuttanut. Ja ilman itsepäistä "minähän näytän teille"-asennettani. Sillä, mitä sanoo, ei ole juurikaan merkitystä, vaan sillä, MITEN sanoo. Asiat kun voi sanoa niin monella tapaa. Jos tarkoitus on motivoida sohvaperuna ikiliikkujaksi, niin lyttäämällä se tuskin onnistuu.

Olen tässä vuosien aikana käynyt aikuisten yleisurheilukoulun, siihen kuuluvan jatkoryhmän ja nyt starttasi toinen kausi heittoryhmässä. Olen nähnyt monenlaista vetäjää. Suurin osa on ollut kannustavia, vaikka olen ollut surkea. Se on motivoinut jatkamaan ja kehittymään. On eri asia sanoa, että "sulla ei toi lantio toimi", kuin " kiinnitä seuraavassa työnnössä huomiota lantioon". Ensimmäinen kommetti mitätöi kaiken, mikä työnnössä on kunnossa, jälkimmäinen kehottaa korjaamaan sen, mikä ei vielä ole kunnossa. Voi olla, että olen herkkä, mutta huomattavasti parempi mieli jälkimmäisestä jää. Ja urheilun pitää olla hauskaa. Jos tulen treeneistä itkien kotiin, ei voi sanoa, että ohjaus olisi ollut hirveän onnistunutta. 

Kun tuntuu, ettei osaa mitään

Viime keväänä meillä oli yhdellä kerralla vetäjä, joka oli ihan mukava, mutta ei oikein osannut neuvoa. Tuossa treenissä keskityin kiekkoon, jota olin siinä vaiheessa harjotellut ehkä 5kk. Vetäjä totesi, ettei tuo oikein toimi. Kun kysyin, että mihin pitäisi kiinnittää huomiota tai mitä osaharjoitetta voisin tehdä, niin vastaus oli, että en tiedä. Edellisellä kerralla olin mennyt kiekossa kannustavan vetäjän ohjauksessa harppauksen eteenpäin, joka mitätöityi täysin noissa treeneissä. Kotona itkin, ettei musta ole kiekonheittäjäks ja lopetan koko urheilun, kun en vaan opi ja ymmärrä. 

Olen katsonut todella paljon laihdutusohjelmia ja miettinyt, että kuinka moni saa liikunnasta niiden jälkeen pysyvän osan elämää, kun "kannustaminen" on huutamista, että etkö parempaan pysty ja mieti niitä kaikkia pullia, mitä olet mättänyt, että olet nyt tässä kunnossa. Itse en ainakaan motivoituisi sellaisessa valmennuksessa uudesta lajista. Sen sijaan motivoidun siitä, kun valmentaja ottaa huomioon heikon lähtötasoni ja kommentoi pieniä edistysaskelia, joista voidaan yhdessä iloita. Ne innostavat jatkamaan ja pitävät treenit mielekkäänä. Jos suorituksessa ei ole mikään onnistunut, niin voi sanoa, että uutta putkeen vaan. Uskoisin, että en ole ainoa, joka nauttiin enemmän hyvästä, kannustavasta ilmapiiristä, kuin ryppyotsaisesta karjumisesta. Heittoryhmämme on mainoa, otamme tosissaan, vaan ei vakavasti ja nauramme paljon.

Itse olen hyvin kriittinen omaa toimintaa kohtaan, mutta muilta en osaa vaatia ja iloitsen aidosti muiden onnistumisista ja edistymisestä. Treenaan paljon yksin, mutta samassa hallissa on useita suomen huippunimiä treenaamassa. Vertaan itseäni heihin, vaikka ei pitäisi. Salillakin vertailen itseäni bodarimiehiin- ja naisiin, jotka ovat terveitä ja joille monille kuntosali on pääliikuntamuoto. Tämäkin on ihan hölmöä, koska itselle se on vain lajia tukevaa treeniä, jolloin siellä ei liiku yhtä suuret raudat kuin joillain muilla. Toivon, että saan jatkossakin paljon rakentavaa palautetta, mutta että se esitettäisiin positiivisen kautta. Monesti jokin virhe, minkä teen, ei johdu kehonhallinnan tai lihasvoiman puutteesta, vaan siitä, etten ole huomannut keskittyä asiaan. Silloin sen saa paljon paremmin korjattua sanomalla, että kiinnitä huomiota lantion asentoon, kuin sanomalla, että sulla ei ole lantion hallintaa eikä syviä lihaksia. Jälkimmäinen mitätöi kaiken vuosien työn, jonka olen tehnyt saadakseni niitä syviä lihaksia eikä se tunnu hyvältä. Stempataan toisiamme iloitsemaan liikunnasta ja sen tuomasta hyvästä olosta! Siitä hyötyy kaikki. :)

Kuulantyöntö, rakkaudesta lajiin

Tämä postaus avaa, mitä olen oppinut kuulantyönnöstä vajaassa kolmessa vuodessa. Itse kun aloitin, etsin kuumeisesti tietoa netistä ja joistakin blogeista sain hyviä vinkkejä lajiin. Olisi hienoa, jos joku innostuisi tämän ansiosta lajista tai saisi uutta pontta treenaamiseen. :) Itse lähdin olemattomalla kehonhallinnalla ja vähäisillä voimatasoilla liikkeelle. Lajista tiesin lähinnä sen, että kuula on tarkoitus työntää mahdollisimman kauas. Nyt voi jo sanoa, että tiedän vähän enemmän ja mitä enemmän tiedän, sen enemmän tuntuu olevan opittavaa. :D

Kuulantyöntöä pidetään aika miehisenä lajina ja sana mörssäri ei varsinaisesti ole imartelevaksi tarkoitettu, jos naista sellaiseksi sanotaan. Itseäni nimitys ei kuitenkaan haittaa ja yleensä ihmiset ovat yllättyneitä kuullessaan lajini, koska en kuulemma näytä yhtään kuulantyöntäjältä. Laji vaatii paljon voimaa, mutta myös nopeutta ja ketteryyttä. Ja voima täytyy jalostaa lajiin sopivaksi. Siksi salillakin on treenit jaksotettu kauden mukaan. Tällä hetkellä treenaan perusvoimaa, jolla luodaan pohjia tulevaa varten. Lähempänä kisoja vähennetään toistoja ja tehdään ne terävästi, jotta saadaan räjähtävää voimaa. Hitaalla voimalla ei 4kg mötikkä lennä juuri minnekään. 

Ja mitä siellä salilla sitten kannattaa tehdä? Juttelin juuri Suomen huippujen kanssa ja ihan perus kuningasliikkeet ovat hyviä. Eli toisin sanoen penkkipunnerrus, maastaveto, kyykky, työntö, rinnalleveto ja tempaus. Keskivartalon rooli on myös suuri ja sitä kannattaakin treenata monipuolisesti, samoin lantion hallintaa. Hauiskääntöjä ja ojentajia on hyvä tehdä välillä, mutta itse olen toivottoman laiska hinkkaamaan niitä. Massasta on hyötyä kuulantyönnössä, mutta olennaista on myös saada se massa nopeasti liikkeelle.

Oma työntötekniikkani on pakitus. Sitä rupesin viime syksynä treenaamaan ja paljon on kehitystä tapahtunutkin. Sitä ennen hioin kuitenkin vauhdittoman mahdollisimman hyväksi ja edelleen työnnän jokaisessa työntötreenissä myös vaihdittomalla. Työntövoimasta 70% lähtee jaloista ja vain 30% kädestä ja ylävartalosta. Itsellä on vielä jalkavoimat puutteelliset, mutta niitä tässä koko ajan parannellaan. Tarkoitus on myös ottaa lyhyet juoksuvedot osaksi treeniä, koska niillä saa hyvin nopeutta, voimaa ja räjähtävyyttä jalkoihin. 

Pakitustekniikassa on hyvin monta eri asiaa, jotka pitää saada kohdilleen muutaman sekunin kestävässä suorituksessa. Opin juuri, että katse pitää suunnata aika kauas taakse ja pitää siellä viimeiseen asti, jotta yläkroppa ei lähde varastamaan. Katseen pitäminen kaukana auttaa myös ryhdin säilyttämisessä. Oikea jalka täytyy tuoda voimakkaasti lantion alle, jotta saa lantiosta työntövoiman hyödynnettyä. Liikkeen pitää olla kiihtyvä ja yhtenäinen. Pitää myös malttaa pysyä riittävän matalana riittävän kauan, jotta saa mahdollisimman suuren liikeradan, jolla kuula työnnetään ilmoille. Keskivartalon pitää olla kokoajan jämäkkä ja työntökäden kyynärpään pysyä vaakatasossa, jotta ei saada aikaiseksi heittoa. Kuula täytyy saattaa loppuun asti peukalo edellä eikä yläkroppa saa pettää ja kaatua. Vapaa käsi viimeistelee työnnön. Kuulaa pidetään sormien päällä ja sormet aika lähellä toisiaan, jotta niistä saa voimaa saattaa kuula matkaan. Kuula ei saa myöskään irrota kaulalta sivulle. Se, joka tulee vielä sanomaan mulle, että kuulantyöntö on helppoa eikä sitä tartte edes treenata, voi tulla näyttämään mallisuorituksen. :P 

Salin ja lajitreenin lisäksi teen myös kestävyysharjoittelua maltilliseste sekä kehonhuoltoa joogan merkeissä. Liikkuvuus on myös tärkeää lajissa. Erilaisia koordinaatioharjoituksia tulee tehtyä aina lämmittelyissä ja parin viikon välein pyrin tekemään hyppyihin ja loikkiin erikoistuneen harjoituksen. Erilaisia osaharjoituksia teen myös jonkin verran ilman kuulaa. Kuulanheitot kuuluvat myös perussettiin. Voin siis sanoa, että sen lyhyen kisasuorituksen takana on hyvin paljon monipuolista treeniä ja erilaisia harjoituksia. Jos vuoden päästä teen vastaavan postauksen, niin todennäköisesti olen löytänyt taas monia uusia asioita, mihin pitää kiinnittää huomiota. Mutta tässä tämänhetkinen saldo. Toivottavasti tästä on apua jollekin, joka lajin pariin haluaa. :)