Tämä aihe on pyörinyt mielen päällä jo pidemmän aikaa, joten nyt on aika pukea se sanoiksi. Olen tänä vuonna oivaltanut, mitä oikeasti tarkoittaa olla terveellä tavalla itsekäs. Ja miten laajalti se vaikuttaa ympäristöön ja muihin ihmisiin.
Olen taipuvainen suorittamaan ja haalimaan paljon kaikkea elämääni. Monesti sitten olen tilanteessa, että on liian monta rautaa tulessa enkä saa niistä yhtäkään hoidettua kunnialla loppuun. Kun ei vain osaa sanoa ei ja haluaa olla kaikessa mukana ja auttaa kaikkia. Ja tässä kohti mennään metsään ja pahasti. Se ei hyödytä yhtään ketään, että olen ylikuormittunut, väsynyt ja kiukkuinen. Hoidan velvollisuuteni hammasta purren, koska olen tunnollinen ihminen. Välitän kuitenkin samalla ympärilleni negatiivista energiaa ja levitän pahaa tuulta muihin. Tämä on asia, jonka olen vihdoin oivaltanut.
Nykyään olen itsekkäämpi. Pidän huolta siitä, että ehdin nukkua tarpeeksi, vaikka se on sitten poissa jostain muusta. Pidän myös huolta, että ehdin liikkua ja treenata. Ja että saan olla myös yksin ja vain olla. Se kaikki on pois ehkä jostain toisesta projektista, jossa voisin ehkä mahdollisesti olla hyödyksi. Mutta kun miettii asiaa pidemmälle, niin lopulta kaikki ympärilläni hyötyy siitä, että olen itsekäs ja pidän omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolta. Kun laitan itseni ykkösprioriteetiksi, olen pääsääntöisesti muiden kanssa ollessa pirteä ja hyväntuulinen. Näin ollen pystyn levittämään muille positiivista energiaa ja iloa äksyilyn sijaan. Olen siis parempi ihminen ja tästä hyötyy myös läheiset.
Olen hyvin kiitollinen ystävälleni, joka sanoi asiasta suoraan. En ollut tajunnut, että kuormittuneena ja yliväsyneenä en ole hyvää seuraa ja että se on hyvin raskasta ihmisille, jotka ovat hyvin tärkeitä. En halua olla huonon ilmapiirin luoja tai se, josta puhutaan, että olipas sitä taas raskasta nähdä. Olen ollut sellainen ja tahattomasti loukannut ympärilläni olleita. Ja kun tämäkin olisi ollut vältettävissä sillä, että olisin jo silloin laittanut itseni etusijalle enkä yliväsyneenä painanut väkisin menemään.
Siksi haluan muistuttaa kaikkia, jotka potevat huonoa omatuntoa siitä, että lähtee lenkille töiden jälkeen tai käy viikonloppuna salilla, vaikka perhe haluaisi viettää aikaa kanssasi, että teet siinä palveluksen kaikille etkä ole itsekäs. Kun laitat itsesi etusijalle ja otat sen oman ajan, pystyt sen muun ajan antamaan muille niin paljon enemmän ja niin paljon parempaa, että se on todellakin sen arvoista. Oli se itselle tärkeä juttu sitten mitä vain, niin pidä siitä kiinni äläkä unohda itseäsi arjen kiireessä. Kaikki lopulta hyötyvät tästä. :)
Omalla kohdalla tämä on tarkoittanut asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen ja joistain asioista luopumista. Elämässä ei voi saada kaikkea, ainakaan kerralla ja alkuvuodesta jouduin tekemään kipeän päätöksen. Koska kuulantyöntö ja vapaapalokunta kumpikin veivät aikaani, jouduin luopumaan toisesta. Päätin keskittyä yleisurheiluun, koska aikani ja energiani ei vain yksinkertaisesti riittänyt molempiin. Koin, ettei minulla ollut enää annettavaa palokunnalle ja lopulta päätös lopettaa oli myös huojentava. Kuitenkin olen myös surullinen, koska se on ollut niin iso osa elämääni yli 10 vuotta, mutta aikansa kutakin ja eihän mikään estä vielä joskus palaamasta. Nyt kuitenkin voimavarani ei vain riitä kaikkeen. Virallisesti en ole vielä lopettanut ja ehkä punnitsen tilannetta uudelleen syksyllä. Mutta nyt mennään näin kohti loppu kesää ja uusia haasteita. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti