Mutku mä oon huono liikunnassa

Olen toteuttanut elämässäni jo aikalailla kaiken, mistä olen unelmoinut. Viime viikolla törmäsin Unelmakarttakirjaan, josta innostuin. Sen avulla aion kartoittaa, mistä unelmoin tulevaisuudessa. Mitä kohti haluan mennä. Ensimmäinen tehtävä oli kirjoittaa ylös unelmiaan. Otin kasan erivärisiä tusseja ja annoin intuition viedä. Käteni tarttui eri väreihin ja kirjaan syntyi erilaisia asioita, joista unelmoin. Yllätyin, koska paperille ei tullut yhtäkään konkreettista asiaa. Siis että haluan ostaa asunnon tai muuta sellaista. Sen sijaan sinne piirtyi, että haluan auttaa muita, olla hyvä ihminen ja muita tuon suuntaisia asioita. Tänään lisäsin sinne ensimmäisen konkreettisen tavoitteen, kehittyä kuulantyönnössä ja kiekonheitossa. Mutta sisimmissäni unelmoinkin paljon isommista asioista. Aina oppii uutta itsestään. 

Tänään pääsin ensimmäiseen kappaleeseen, joka käsittelee uskomuksia. Meitä kaikkia ohjaa uskomukset, jotka voivat sanella unelmamme ja elämämme suunnan. Joskus jopa virheellisesti. Omalla kohdallani hyvä esimerkki on uskomus siitä, että olen huono liikunnassa. Koululiikunnassa olin aina se seiskan tyttö, joka valittiin viimeisenä joukkueisiin. Tämän ansiosta elin siinä uskossa, että olen huono liikunnassa. Parikymppisenä innostuin kuitenkin käymään salilla ja voimani kehittyivät ihan hyvin. Tämä vähän murensi tätä uskomusta. Kun menin ensimmäiselle valmennusleirille elinsiirron jälkeen, olin edelleen sen uskomuksen vallassa, että olen huono liikunnassa. Kuntosalilla koin onnistumisia, mutta tasapaino, koordinaatiokykyni ja uusien liikkeiden oppiminen oli hyvin haastavaa. Olen tukenut tätä sanomalla, että mulla ei ole mitään liikunnallista lahjakkuutta ja omistan kaksi vasenta jalkaa. Samalla, kun olen näitä asioita sanonut ja ajatellut, olen tehnyt niistä totta. 

Realistisesti ajatellen en oikeasti omaa liikunnallista lahjakkuutta, mutta sen sijaan olen hyvin sinnikäs ja haluan oppia. Olen valmis tekemään töitä sen eteen, että opin uusia kuvioita, vaikka joudun niitä töitä tekemään paljon enemmän kuin useimmat. Mutta en ole huono liikunnassa. Onko kukaan? Miten siinä voi olla huono? Olen oppinut ja kehittynyt treenaamalla paljon ja tehnyt töitä sen eteen, että opin asioita. Jos jotain vain oikein kovasti haluaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen, vain taivas on rajana. 

Uskalsin lähteä terveiden kisoihin, siksi olen voittaja. :)

En ole ikinä jaksanut vetää suorilta käsiltä yhtään puhdasta leukaa. Sain joku aika sitten päähäni, että pitäähän se nyt oppia. Viime perjantaina vedin yhden leuan suorilta käsin. Sain joskus neuvon laihduttaa, jotta saisin sen vedettyä, mutta en ole laihduttanut. Sen sijaan olen treenannut voimaa ja onnistuin tavoitteessa. Elokuun loppuun mennessä olen luvannut vetää 5 leukaa, joten ei ne treenit tähän loppuneet. Taas turha uskomus, etten muka pystyisi siihen laihduttamatta. Olen muutenkin tänä keväänä rikkonut henkisiä esteitäni treeneissä. Penkkipunnerruksessa 50kg oli pitkään mörkö, nyt olen nostanut 52,5kg kaksi kertaa. Ensi kevään tavoite on nostaa oma paino penkistä.  Kuulantyönnössä 8,5 metriä on mennyt rikki enkä pidä enää 9 metriä mitenkään mahdottomana. 

Uskomukset eivät enää estäneet menemästä :)

Yhtä uskomusta kannoin myös pitkään mukanani. Sanoin aina, että olen nirso. En tiedä, mitä tapahtui ja miten vapauduin siitä, mutta kun pääsin tuosta ajatuksesta ja rupesin ennakkoluulottomaksi, niin maailma avautui aivan uudella tavalla. En edelleenkään tykkää kaikista ruuista, mutta melkein mitä vain olen valmis maistamaan ja antamaan mahdollisuuden uusille mauille. Kun sirkat tulivat markkinoille, olin ensimmäisten joukossa niitä maistamassa. Nykyään syön, mitä tarjotaan eikä tarvitse nähdä nälkää. Ai että, miten elämä onkaan helpompaa näin! :) Unohdetaan typerät, rajoittavat uskomukset ja annetaan unelmille mahdollisuus. Vain siten ne voi toteutua!