Tämä viikko on ollut paluuta arkeen. Tarkoitus oli mennä elinsiirron saaneiden SM-kisoihin elokuussa Leppävaaraan, mutta töistä oli mahdotonta saada vapaata. Vuorotyön iloja osa 273. :D Olen alkanut pikku hiljaa palauttamaan treenirutiineita takaisin arkeen. Jotenkin kohtalon ivaa, että ensimmäinen kuulatreeni kisojen jälkeen menee hyvin, pakitus toimii ja kuula lentää 7,50m, joka olisi kisoissa riittänyt hopealle. No ensi kisoissa sitten pakitetaan eli varmaan tammikuussa halli-SM-kisat. Niitä odotellessa.
Kävin kuntosalilla pitkästä aikaa treenaamassa, kun kuukauden on vain hionut terävyyttä. Olikin mukava huomata, ettei lihasvoima ollut juurikaan kadonnut. Muistan, kuinka olen vuosikaudet vihannut kyykkyä ja silti tehnyt sitä. Varsinkin siirron jälkeen kyykkääminen oli aivan kamalaa, kun sykkeet huitelivat heti lähellä kahtasataa. Hyljinnänestolääkkeet nostivat sykkeeni taivaisiin ja monesti jo kenkiä pukiessa syke oli 150. Kun hyljinnänestolääke vaihdettiin ja sen myötä syke normalisoitui, opin jopa pitämään kyykystä. Nyt olen löytänyt uuden liikkee, johon varmasti alkuun koen viha-rakkaussuhdetta. Nimittäin rinnalleveto. Kävin liikkeen läpi ennen kisoja personal trainerin kanssa ja totesin silloin, että haastetta riittää. Liikehän koostuu kolmesta osiosta: maastavedosta, rinnalle vedosta ja työnnöstä. Nostaa muuten mukavasti sykkeitä tuo liike.
Aloitin liikkeen sisäänajamisen varovasti 25kg painolla. Sehän ei maastavedossa ole mitään, mutta muissa vaiheissa sekin tuntui jo joltain. Itse en vielä osaa tehdä liikkeitä jouhevasti täysin peräkkäin, vaan jokaisen liikkeen välissä on pieni pysähdys, tosin yritin tehdä sen mahdollisimman pieneksi. Yllätys olikin suuri, kun onnistuin tekemään rinnallevedon mahdollisesti jopa oikein. En oikein itsekään tiedä, mitä siinä tapahtui, mutta löysin itseni syväkyykystä tanko rinnalla. Olisi pitänyt pyytää jotakuta kuvaamaan video, niin olisi voinut katsoa, miten se oikeasti meni. Työntöosuus on seuraavaksi työstön alla. Sitä en vielä tehnyt askelluksella. Olen haaveillut jo vuoden, että saisin rinnallevedon ohjelmaani, mutta kukaan ei ole ehtinyt sitä opettaa enkä ole yksin uskaltanut yrittää, kun olisin vain rikkonut itseni. On mahtava tunne, kun saa jonkun uuden tekniitan toimimaan ja pystyy hallitsemaan vartalonsa. Vielä vuosi sitten en varmaan olisi pystynyt vielä edes tekemään koko liikettä. :)
Odotan jo innolla tulevaa treeniohjelmaa. Uskoisin, että ohjelmaan tulee ainakin jossain vaiheessa hyppyjä laatikoiden päälle. On hienoa katsoa, kun pirkkahallissa urheilijat hyppivät yli metrin laatikon päälle suorin jaloin. Siitä saisi räjähtävyyttä ja voimaa jakoihin. Odotan myös mäki- ja rappustreenejä. Se ovat kamalan ihania. Uskon, että tulevan vuoden aikana pääsen tekemään treenejä, joita en ole ennen tehnyt ja kokeilemaan rajoja ja ylittämään ne. Ihanaa treenisyksyä muillekin! Vaikka siis vielä on kesä. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti