Metsästystä ja valkohäntäpeuroja

Tässä on tullut vähän lomailtua ja on kirjoittaminenkin jäänyt vähemmälle.Viikko sitten lauantaina sain opastusta kuulantyöntöön entiseltä SM-tason työntäjältä. Olin yllättynyt, miten vähän korjattavaa löytyi tekniikassa. Nyt seuraavat viikot kestityn kolmeen asiaan kuulan suhteen. Ensinnäkin kuula irtoaa kaulalta liian aikaisin ja on liian edessä eli siihen pitää keskittyä. Toinen asia on työnnön loppuosuus, jota pitää erikseen hioa, jotta kuula lähtee optimaaliseen suuntaan ja saa myös vasemmasta kädestä täyden hyödyn. Kolmas kehityskohde on pakittaminen. Kommenttina tuli, että pakittaminen näyttää ihan hyvältä, mutta käännyn liian aikaisin työntösuuntaan, jolloin pakituksen hyöty jää vajavaiseksi. Siksi siis treenaan myös vain sitä, että pakitan, mutta en tee työntöä täysillä loppuun asti, vaan yritän olla kääntymättä liian aikaisin. Seuraavat treffit olisi parin kuukauden päästä. Katsotaan, saanko osa-alueet kuntoon siihen mennessä. Onneksi saan kausikortin pirkkahalliin, kun kohta alkaa olla kylmä treenata ulkona. 

Ote kuulatreenistä. 

Viime viikko oli hieman erilainen kaikin puolin. Viikko alkoi sillä, kun lähdimme Keiteleelle avokkini kanssa vuotuiselle metsästysreissulle. Itse en ole metsästyskorttia suorittanut, joten olen mukana muuten vain. Maanantaina kävin kävelyllä. Flunssa on ollut sitkeä, jo yli neljä viikkoa eikä vieläkään ole kunnolla parantunut. Oli mukavaa vaihteeksi käydä kävelyllä keskellä ei mitään. Tiistaina kävin koeajamassa Keiteleen yleisurheilukentän. Sain olla siellä ihan rauhassa ja yllätyin siitä, miten hyvin kenttää oli hoidettu. Kuularingissä on ilmeisesti työntänyt hieman itseäni kokeneempia ja parempia, kun ensimmäinen valkoinen viivakin oli 8 metrin viiva. :D Ei ollut pelkoa, että saisin itse sinne asti kuulaa lentämään. Siispä piirsin itselleni omat viivat vähän lähemmäksi. Treeni sujui ihan hyvin ja välillä jopa tuli onnistumisen tunteita. Kuulan päälle oli hyvä mennä tekemään hyppyjä ja loikkia. Ne taas innostivat pituushyppytreeniin ja hyppäsinkin oman ennätyksen muutaman yrityksen jälkeen, 3,40 metriä. Lankulle osui, mutta vaikea sanoa, oliko yliastuttu. Hyvä fiilis kuitenkin jäi kokonaisuudessaan. :) 

Intervallin jälkeen Lapinjärvellä.

Iltapäivä kului sitten hieman erilaisen treenin merkeissä, kun lähdin mukaan metsälle. Jo alkumetreillä oli jännät paikat, kun metsästä kuului rytinää. Jäimme jännityksellä odottamaan, tuleeko sieltä hirvi vai peura. Pettymys olikin suuri, kun ryteiköstä tuli esiin sienestäjä. :D Mitään eläimiä ei metsässä näkynyt, mutta mukavaa siellä on talsia. Saaliiksi tuli muutama hirvikärpänen huolimatta tyylikkäästä hatusta, jossa on verkko vedettävissä pään suojaksi. Reissun päälle maistui ruoka ja sauna. 

Päätin keskiviikkona, että pidän viikon tauon treeneistä. En ole pitänyt Tammikuun jälkeen yhtään lepoviikkoa, koska flunssassa sängyn pohjalla vietettyjä viikkoja ei voi lepoviikoiksi laskea. Olen kuitenkin treenannut tasooni nähden kovaa ja ehkä uniongelmat ja pitkittynyt flunssa kertovat levon tarpeesta. Lepoviikko tarkoittaa itselleni sitä, että jätän lajinomaiset treenit tekemättä ja keskityn asioihin, jotka tuntuvat hyvältä. Vaikka treenit kyllä ovat koko ajan tuntuneet hyvältä, niin uskon, että hetken irtautuminen tekee hyvää. Nyt kun on ollut treenaamatta, onkin yllättäen arjessa aktiivisempi ja aikaansaavempi. 

Keiteleen kuularinki.

Perjantaina kävimme Torronsuon kansallispuistossa vaeltamassa rengasreitin, matkaa tuli lopulta 11,5km. Reitti alkoi pitkospuilla suolla, mutta sitten tuli parin kilometrin pätkä tiellä, josta osa oli suhteellisen vilkasliikenteisellä asfalttitiellä. Reitti kulki pienen kylän poikki ja johti pikku hiljaa metsään. Alkuun reitillä oli tavallista, hoidettua metsää, mutta kun päästiin takaisin kansallispuiston alueelle, muuttui metsäkin peikkometsäksi. Kuvittelin mielessäni maahiset ja muut metsänelävät ja oli siellä se satujen siltakin, jonka alla peikko asuu. :D Ensimmäinen pysähdyspaikka oli puolivälissä lintutornilla. Korkean paikan kammoisena sinne kiipeäminen oli todella pelottavaa, mutta näköala kyllä palkitsi. Sieltä aukeni silmänkantamattomiin suota, jonka toisessa reunassa oli metsää. Karun näköistä ja jollain tapaa kaunista. 

Näkymä lintutornista.

Lintutornilta lähdettiin taas metsään, jossa kohtasimme tikan koputtelemassa puuta. Reitin lopuksi oli hyvin pitkä pätkä pitkospuita, jotka veivät läpi karun suon. Itselleni tuli suosta mieleen Leijonakuningas-elokuva, jossa Jylhäkallio muuttuu autiomaaksi.Ei ole vettä eikä ruokaa. Hirven ja jäniksen jälkiä suossa näkyi, mutta mitään elävää ei tullut vastaan. Reitti päättyi nuotiopaikalla, jossa oli vielä näkötorni. En uskaltanut kiivetä kuin ensimmäiselle tasanteelle, ei vain pystynyt pidemmälle. Kaiken kaikkiaan oli mukava päästä pitkästä aikaa vaeltamaan, vaikkakin vain päiväreissu. Viikonloppu sitten meni mökillä rentoutuessa. 

Kävimme lauantaina lähimetsässä katsomassa, josko sieltä löytyisi kanttarelleja. Alkuun bongasin monen eri eläimen ulosteläjiä, joista osan tunnistin. Ne olivat kaikki tuoreita, mutta niiden tekijät pysyivät piilossa. Kunnes sitten menimme lopuksia vielä synkkään kuusimetsään. Siellä näimme yhtäkkiä, kun jokin peuraeläin loikki metsän reunassa. Jatkoimme matkaa ja huomasin, että mättään päällä seisoo valkohäntäpeura. Se seisoi sivuttain minuun nähden, mutta katsoi suoraan kohti. Lähestyin sitä varovasti ja katsoimme toisiamme alle 20 metrin etäisyydeltä. Hetki oli maaginen ja eläin todella uljas ja näyttävä. Sillä oli häntä pystyssä ja myöhemmin luin, että se on tarkoitettu varoitussingaaliksi. Kun peura loikki pois, näin, että niitä olikin kaksi. Toinen näytti pienemmältä ja olikin todennäköisesti vasa. Kokemus oli upea ja mieleenpainuva. Kerran olen samaisella mökillä katsonut hirveä silmästä silmään alle 10 metrin etäisyydeltä. Lopulta hirvi päätti lähteä metsään.Olin myös ilahtunut siitä, että joutenpariskunta uiskenteli aivan mökkilaiturimme edessä ja kuikkapesua oli myös katseluetäisyydellä. 

Torronsuo karuudessaan.

Nyt olisi vielä pari päivää ilman treenejä, mutta suunnittelu on jo käynnissä. Todennäköisesti menen keskiviikkona salille, koska edellisestä salitreenistä on aikaa enemmän kuin muista lajinomaisista treeneistä. Toivottavasti tauko tuo treeneihin uutta puhtia ja palaset menevät kohdalleen. Tauon aikana olen ehtinyt miettimään myös tulevaisuutta ja olen tullut siihen tulokseen, että ensi kesän MM-kisat ovat toistaiseksi viimeiset kisani. On ollut huikeaa päästä kilpailemaan ja toteuttamaan unelmia, mutta kaikella on hintansa. Treenit vievät aikaa parisuhteelta ja ystäviltä ja alan uskoa, että uniongelmatkin johtuvat treenaamisesta. Keho ei ole tottunut tämänkaltaiseen treenaamiseen ja käy vähän ylikierroksilla. Olen nyt tauon aikana nukkunut jo kaksi peräkkäistä yötä melko hyvin. Palautuminen voi kuitenkin viedä kuukausia ja haluan nyt kuitenkin tämän vuoden treenata vaikka sitten sillä kustannuksella, että joudun turvautumaan unipillereihin. Näihin kuviin, näihin tunnellemiin. Mukavaa alkavaa viikkoa! :)