Tällä viikolla on euroopan elinsiirtopäivä, jonka kunniaksi koko viikko kampanjoidaan tietoisuuden lisäämikseksi elinsiirtojen tärkeydestä. Kun yksi elämä loppuu, voi samalla pelastaa useamman ihmisen hengen. Voiko hienompaa lahjaa olla? Ymmärrän, että jos tilanne tulee läheisille yllättäen, on kova paikka miettiä oman rakkaan elinten kohtalosta. Siksi olisikin äärimmäisen tärkeää keskustella asiasta läheisten kanssa ja kertoa oma tahtonsa, jos se ikävin tapahtuu. Nykyään jokainen on elinluovuttaja, jos ei ole sitä erikseen eläessään kieltänyt. Silti käytännössä asiaa kysytään omaisilta ja omaiset voivat evätä elinten luovutuksen, jos ihmisen tahto ei ole ollut tiedossa.
Itse olen kantanut elinluovutuskorttia teinistä asti mukana. Nyt itse elinsiirron saaneena en enää kelpaa luovuttajaksi, mutta olen äärimmäisen kiitollinen saamastani lahjasta. Siksi koen tärkeäksi lisätä näkyvyyttä ja tietoutta asian suhteen. Omalla kohdalla dialyysi piti hengissä, mutta muiden elinten kohdalla ei ole vaihtoehtoja. Siksi moni kuoleekin odottaessaan sopivaa siirrännäistä. Sairaaloissa tunnistetaan potentiaaliset luovuttajat aiempaa paremmin ja ainakin isommissa sairaaloissa on asiaan vihkiytyneitä henkilöitä, jotka kouluttavat henkilökuntaa tunnistamaan ja hoitamaan luovuttajia.
Ihmisillä on edelleen omituisia ajatuksia elinluovutuksesta. Jotkut esimerkiksi ajattelevat, että jos on ilmaissut tahdon ja joutuu sairaalaan mistä syystä tahansa, elimet viedään. Tyypillisesti elinluovuttaja on aivokuollut. Syynä voi olla esimerkiksi trauma tai aivoverenvuoto. Onnettomuuksissa pahoin loukkaantuneet harvoin sopivat luovuttajiksi, koska myös sisäelimet ovat saaneet vammoja. Myös sydäninfarktin saaneet hyvin harvoin sopivat luovuttajiksi. Aivokuollut pidetään tehohoidossa hengissä siihen asti, että elintenirroitusryhmä ehtii paikalle. Kun elimet on irroitettu, on useimpien elimien kohdalla kiire. Kyse on tunneista, kun elinsiirto pitää suorittaa. Potilas pitää saada sairaalaan ja leikkauskuntoon siirtoa varten. Suomessa kaikki elinsiirrot tehdään helsingissä, mutta potilaat asuvat ympäri suomen. Lisäksi potilaan siirtokelpoisuus tarvitsee tarkastaa vielä ennen operaatiota. Mitään flunssaa ei saa olla päällä ja munuaispotilaan pitää käydä vielä dialyysin kautta. Munuainen kestääkin pisimmänä kylmäiskemia-ajan. Omani oli 17 tuntia kylmässä ennen kuin se siirrettiin. Sydämen ja maksan kohdalla kyse on vain muutamista tunneista.
Tehohoito on vaativaa, koska potilaan elintoiminnot pitää pitää vakaana, vaikka aivot eivät enää säätele esimerkiksi verenpainetta. Moni asia voi vielä mennä pieleen eikä elinten kuntoa voi tietää ennen avausta. Useimmilla ei kaikki elimet ole riittävän hyvässä kunnossa. Eniten tarvitaan munuaisia ja ne ovat useimmiten luovuttajalla kunnossa. Monella voi esimerkiksi olla rasvamaksa tietämättään. Joskus myös irroitusleikkaus epäonnistuu ja esimerkiksi verisuonet jäävät liian lyhyiksi. Suomessa ei voi tilata maksaa ulkomailta.
Mutta kampanjasta. Olen itse yksi keulahahmoista edustaen yllätäen munuaisensiirtoa. Kampanjan teemana on odotus ja se, miltä odottaminen tuntuu. Itse odotin 1vuoden ja 9 kuukautta. Sain kuitenkin ensimmäisen soiton jo 4 kuukauden listallaolon jälkeen. Ja siis kyseessä on todellakin elinsiirtolista, jolta siirrännäisen saa se, kenelle se sopii parhaiten. Monesti kuulee puhuttavan jonosta, mutta siitä ei todellakaan ole kyse. Joku odottaa yhden päivän siinä missä toinen 15 vuotta. Odottaminen on henkisesti rankkaa, koska pitää olla vuorokauden jokaisena minuuttina tavoitettavissa vuoden jokaisena päivänä. Koskaan ei tiedä, koska SE soitto tulee. Itselle se tuli viideltä aamuyöllä. Aamulla olisi ollut töitä, mutta jouduin soittamaan, että en pääse. Jäi siltä päivältä Nokialla leikkauset tekemättä. Video on nähtävissä odota.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti