Unelmien vuosi 2017

Taas on vuosi kulunut lähes loppuun ja on aika vetää siitä pieni yhteenveto. Tämä vuosi on ylittänyt kaikki odotukseni moninkertaisesti. Pääosin voin todeta, että vire on ollut hyvä ja alamäet loivia. Olen myös hyvin kiitollinen siitä, miten vähälli vastoinkäymisillä olen päässyt ja tuntenut jopa syyllisyyttä onnellisuudesta ja siitä, kun menee niin hyvin. Välillä on tuntunut, että kaikki nallekarkit on jaettu tähän osoitteeseen. :D Ensi vuodella on siis paineita pistää tästä paremmaksi eikä nyt välttämättä toisaalta tarvitsekaan. Uudet haasteet odottavat ja uuden vuoden lupauksena yritän olla vähän armollisempi itseäni kohtaan.  Sitä on kyllä ennenkin yritetty, mutta jospa se nyt vihdoin onnistuisi. :D

Hyvä salitreeni takana

Aloitetaan siis alusta, että mikä tästä vuodesta teki niin mahtavan. Ensinnäkin heti vuoden alussa päädyin parin sattumuksen kautta naistentautien leikkausosastolle töihin. Toki oma aktiivisuus näytteli suurta osaa, mutta sikäli huvittavaa, että ennen tätä vuotta en tiennyt koko osaston olemassa olosta. :D Olin jo luopunut toivosta, että pääsisin enää koskaan leikkaussaliympäristöön, joten olin tietenkin onnesta mykkyrällä. Olen siellä edelleen töissä ja ensimmäistä kertaa tunnen kuuluvani työporukkaan ja työkaverit ovat saman henkisiä. Täytyy varmaan olla aika kieroon kasvanut yksilö, että ylipäätään hinkuu tuollaiseen ympäristöön töihin. :P Lähes koko vuoden pyöritin leikoa ja olin heräämössä. Nyt vihdoin olen saanut perehdytystä anestesiaan ja tunnen suurta ammattiylpeyttä. Haluan tulla hyväksi anestesiahoitajaksi ja ensi vuoden alusta pitäisi pärjätä itsekseen isoissa leikkauksissa. Toki anestesialääkäri on työpari ja käy nukuttamassa ja herättämässä potilaan, mutta siinä välissä vastuu on suuri ja työ hyvin itsenäistä. I like! Uutta oppii joka päivä ja aina voi tulla paremmaksi. Erikoisalana naistentaudit ovat paljastuneet hyvin mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi, jota alkuun epäilin. On myös hienoa, kun voin oikeasti olla mukana tiimissä, joka parantaa potilaan elämänlaatua ja parhaimmillaan parantaa syövästä. Vaikka täysin varmaa ei vielä ole, että työt jatkuvat maaliskuusta eteenpäin, olen luottavaisin mielin ja tuntuu, että olen vihdoin löytänyt paikkani työelämässä.

Yksi syypää mun hymyyn <3

Tänä vuonna olen myös aktivoitunut vointini mukaan myös vpk-toiminnassa. Olen ajellut paloautolla, päässyt keikalle hälytysajoa ja saanut valistaa ihmisiä paloturvallisuudesta. Paloautoesittelyissä on aina ihana katsoa lasten riemua, kun pääsee ihan oikeaan paloautoon istumaan. Harjoitusissa on päässyt kehittämään monipuolisesti taitoja ja ensimmäistä kertaa pääsin myös kouluttamaan muita ensiapurastilla. Aiheena oli tajunta ja neurologinen potilas, joka oli mukavan helppo ja tuttu aihe, kun olin toissa kesän töissä aivohalvausyksikössä. Harrastuksen myötä saan olla myös töissä ensi vuonna turvallisuusvastaava. :) Täytyy sanoa, että meillä on mahtava porukka ja on ilo kuulua siihen yhteisöön. Ja isot piipaa-autot on aina kivoja. :P

Päivä paloasemalla. :)

Mitä sitten tulee urheiluun, niin tänä vuonna oli tarkoitus valmistautua kisoihin valmentajan kanssa. No valmentajia ei kasva kauheasti Tampereen oksilla enkä saanut palkattua itselleni hirveän pätevää sellaista. Sain kuitenkin jonkinlaisen ohjelman vuodelle, jonka avulla valmistauduin elämäni ensimmäisiin MM-kisoihin ja aikuisiän ensimmäiseen oikeaan ulkomaan matkaan. Oli hassua, että kaikista eniten jännitin lentokentän turvatarkastusta ja näin mielessäni kaikki kauhuskenaariot, miten lääkkeeni takavarikoidaan ja joudun kielitaidottomana Espanjalaiseen sairaalaan ja menetän siirteen ja ja ja... :D No mitään ei tapahtunut ja kaikki meni aivan täydellisesti. :P

Keväällä sattui pieni takaisku, kun jalkapöytääni tuli rasitusmurtuma. Kävelin kepeillä muutaman viikon ja treenitkin koostuivat vain kuntosalista, pyöräilystä ja vesijuoksusta. Pari viikkoa ennen kisoja ehdin harjoitella muutaman kerran kuulantyöntöä ja telineistä lähtöä. Siispä lähdin Malagaan täysin ilman odotuksia. Tiesin, ettei kunto ole kummoinen varsinkaan juoksussa enkä kuulaltakaan odottanut paljon. Päätin, että otan reissun loman kannalta ja teen tietenkin kisapäivinä parhaani.

Mie ja MM-mitali :)

Se paras riitti tällä kertaa kuulassa hopeamitaliin, joka yllätti ihan kaikki. Jokainen kolmesta työnnöstäni oli oma uusi kisaennätykseni. Ehkä se rentous, jolla menin, auttoi. Ajattelin vain, että otan varmaan tuloksen rennosti ilman riskejä ja siitä se sitten lensikin 7.80 metriä. Juoksuissa pääsin 100 metrillä finaaliin ja olin lopulta kuudes. 200 metrillä olin neljäs ja pikaviestijoukkueemme taisi olla neljäs. Kokonaisuutena olin hyvin tyytyväinen omiin tuloksiin ja suorituksiin ja reissu oli kaikin puolin täydellinen. Mitä nyt heti alkuviikosta nyrjäytin nilkkani ja juoksin kinesioteipit jalassa. :P

Kuukauden päästä tein taas uuden kisaennätyksen SM-kisoissa, 8.07metriä. Sen jälkeen en sitten olekaan mitannut työntöjä ja tuntuu, ettei tällä hetkellä oikein kulje. Mutta kiekko on tullut rinnalle uutena aluevaltauksena ja siinä tapahtuu pientä kehitystä koko ajan. :) Tänään ähelsin vuoden viimeisen kiekko- ja kuulatreenin. Parasta näissä urheilujutuissa on kuitenkin ihmiset ja vertaistuki. Olen saanut paljon ystäviä ja tuttavia urheilupiireistä. Pirkkahalliinkin on aina mukava mennä, kun ihmiset morjenstaa. Ja elinsiirtourheilun puolella meillä on aivan mahtava jengi ja valmennusleirit ovatkin vuoden parasta antia. :) Ammattinsa osaavat valmentajat, hyvä ja kannustava ilmapiiri ja itsensä ylittämistä. Tämän kaiken kruunaa rantasauna ja kaikesta maan  ja taivaan välillä jutustelu. Olen niin onnellinen, että löysin nämä "piirit". :)

Uusi joogamatto ja pallonaama :P

Toki vuoteen on mahtunut myös taistelua unettomuutta vastaaan ja toistaiseksi olen vielä vähän häviöllä. En kuitenkaan ole menettänyt toivoani ja uskon, että joskus vielä nukun hyvin. Positiivisin mielin siis kohti uutta vuotta. Saa nähdä, mitä kaikkea jännää ja mielenkiintoista se tuo tullessaan. :)  Liian itsestään selvinä jäi tästä mainittua ihanat ystävät ja elämänkumppani. Olen onnekas, kun elämässäni on niin paljon mahtavia tyyppejä, joihin on saanut tutustua ja joiden kanssa saa elämää jakaa. Ihanaa ja onnellista vuotta 2018 kaikille! :)