Huomenna tulee tasan 1v ja 8kk siitä, kun sain uuden munuaisen, Sandran. Kuten lähes kaikki elinsiirron saaneet, olen siitä kiitollinen. Se on mahdollistanut vapaan elämän ilman dialyysiä ja treenaamisen ilman suurempia rajoitteita. Olen kiitollinen luovuttajalle, joka on eläessään antanut luvan elintensä irroittamiseen ja useamman ihmisen elämänlaadun ja jopa hengen pelastamiseen. Mutta olen myös hyvin kiitollinen sille tiimille, joka on lähtenyt keskellä yötä irroittamaan elimiä ja antanut sillä tämän uuden mahdollisuuden. Tiimiin on kuulunut kirurgeja ja sairaanhoitajia ainakin. Myös luovuttajasairaalassa on tehty hienoa työtä. Henkilökunta on havainnut aivokuoleman, tajunneet henkilön potentiaalin elintenluovuttajaksi ja tehneet teho-osastolla tarkkaa työtä pitääkseen aivokuolleen hemodynamiikan vakaana. Verenpaineiden ja muiden arvojen pitäminen aivokuolleella hyvänä ei ole mikään yksinkertainen temppu.
 |
| Juuri ennen siirtoa |
Kun puhelin soi viideltä aamulla, mieheni heitti minut TAYS:in ensiapu Acutaan. Siellä otettiin paljon verikokeita, sydänfilmi ja keuhkokuva, jotta varmistettiin, että kestän leikkauksen ja ennen kaikkea sen jälkeiset lääkkeet. Jos kehostani olisi löytynyt jokin tulehdus, ei leikkausta olisi voitu tehdä, koska leikkausen jälkeen vastustuskyky on lähellä nollaa hyljinnän ehkäisyksi. Kun kaiken todettiin olevan kunnossa, lähdin taksilla Helsinkiin. Taksikuski jätti minut laukkuneni väärän sairaalan ovelle, mutta muutaman tiedustelun jälkeen löysin oikean osaston. Siellä sain ensi töikseni mennä suihkuun ja ottaa esilääkkeet. Sitten se olikin jo menoa. On jotenkin uskomatonta ajatella, kuinka moni ihminen on käyttänyt aikaansa, jotta minä saan paremman elämän. Osastolla sairaanhoitajat, leikkauksessa kirurgit, anestesialääkäri ja sairaanhoitajat. Leikkauksen jälkeen lääkärit kävivät päivittäin moikkaamassa ja miettivät tilannettani. Se tuntuu uskomattoman hienolta.
 |
| Seuraavana päivän siirron jälkeen.:P |
Oma sairauteni on suuri syy, miksi itse hakeuduin sairaanhoitajaksi. Olen saanut apua todella paljon aina kun sitä on tarvinnut. Halusin antaa jotakin takaisin ja auttaa vuorostani muita. Myös tämä esiintulo blogissa ja facebookissa on samalla ajatuksella. Jos tarinani voi auttaa muita ja antaa toivoa samoja asioita läpikäyville, olen onnistunut. Jos pystyn auttamaan edes yhtä ihmistä näkemään tulevaisuuden valoisampana. Koen itse päässeeni tähän mennessä helpolla, koska sairaalassa ei ole juuri tarvinnut potilaan roolissa aikaa viettää. Minulla on myös uskomaton tukiverkko, joka on auttanut aina heikoilla hetkillä. Ystävät, perhe, puoliso ja kohtalotoverit ovat olleet todella tärkeässä roolissa sen suhteen, että olen pysynyt kuta kuinkin täysjärkisenä ja omaan nykyään positiivisen elämänasenteen. Tähän en mitenkään pysty kirjoittamaan kaikkea, josta olen kiitollinen, mutta ehkä tämä avaa vähän tuntemuksiani ja olisihan se hauskaa, jos tämä tavoittaisi minua hoitaneet ja auttaneet tahot. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa! Nautitaan keväästä ja luonnon puhkeamisesta kukkaan! :)
 |
| Nyt. :) Kuva Toni Neffling |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti