Olen pitkään miettinyt käsitettä huippukunto. Kuka on oikeasti huippukunnossa. Voiko kukaan olla maailman kovakuntoisin kaveri jokaisella akselilla? Idea tähän tekstiin lähti salilla, kun kuuntelin parin ilmeisesti painonnostoa harrastavan miehen keskustelua työpaikkansa bikinifitness-kisaajista. He ihmettelivät, että naiset ovat todella kovassa tikissä, mutta eivät saa penkistä kuin 60kg. Oma ennätykseni on ehkä jossain 50kg hujakoilla, silloin kun munuaistoiminta oli vielä lähes normaalia eikä lääkityksiä juuri ollut. Painoin tuolloin itse 54kg. Tällä hetkellä en tiedä ollenkaan, paljon on maksimi, mutta eiköhän se samoissa lukemissa pyöri. Itse en kuitenkaan pidä kuntosalia mitenkään ihmeellisenä liikuntamuotona enkä suuressa arvossa bodareita. Toki joillakin on lahjakkaammat lihakset kuin toisilla ja voima tarttuu helpommin, mutta mitään erityisosaamista kuntosalitreeni ei vaadi. Kuka tahansa osaa tehdä laitteilla ja kun kehonhallinta paranee, myös vapailla painoilla. Itselle kuntosali on tällä hetkellä tukeva treeni, käyn siellä kaksi kertaa viikossa, mutta suurin osa treenistä on jotain ihan muuta. Kuntosalitaustasta ei juurikaan ollut hyötyä, kun rupesin harrastamaan yleisurheilua.
Itselläni on aina ollut huono kestävyyskunto ja se paranee tuskastuttavan hitaasti, mutta paranee kuitenkin. Katson ylöspäin maratoonareita ja varsinkin triatlonisteja. Niissä vaaditaan kestävyyden lisäksi myös lihasvoimaa ja kehonhallintaa. Itse tuskin tulen ikinä edes minitriatlonia suorittamaan. Uintitekniikkani on hyvin raskas, joten se ei voi olla kauhean hyvä. Eikä kyllä juoksutekniikakaan ole kunnossa, saati juoksukunto. Arvostan suuresti pitkän matkan urheilijoita, mutta todennäköisesti voittaisin heistä monet lihasvoiman puolella.
Superkuntoa tavoittelevat ovat innostuneet crosfitista. Siinä parannetaan hapenottokykyä, lisätään lihasvoimaa ja samalla kestävyyttä. Kuulostaa täydelliseltä, mutta kun ahnehditaan ja halutaan kaikki samalta treeniltä, jokainen ominaisuus kärsii jonkin verran. Itse ajattelisin kuitenkin, että on parempi treenata monipuolisesti eri asioita kuin yrittää saada kaikki samalta treeniltä. Toki olisin utelias lajia kokeilemaan, mutta ehkä sitten yleisurheilu-uran jälkeen. Liikkuvuutta ei välttämättä crosfitista tule, joka on taas ensiarvoisen tärkeää omissa lajeissani.
Moni taas havittelee huippukuntoa kuntosalin muotijumpista. Perinteisesti jumpissa tehdään pienillä painoilla pitkiä sarjoja. En oikein ole ymmärtänyt sellaisen treenaamisen ideaa. Periaatteessa kyse on punttitreenistä, mutta sitten kuitenkin treenataan lihaskestävyyttä. Itse hankin mieluummin lihasvoimaa salilla lyhyillä tai lyhyehköillä sarjoilla ja isoilla painoilla ja kestävyyttä sitten lenkkipolulta. Tällä hetkellä työmatkapyöräily on osa peruskestävyystreeniäni.
Kumpi on lopulta kovemmassa kunnossa, Usain Bolt, joka juoksee 100m maailman kovinta vauhtia vai huipputriatlonisti? Vai voiko asioita edes vertailla. Ehkä se on kuitenkin niin, että huippukuntoa on yhtä monta kuin on lajejakin. Jos otetaan esimerkiksi vaikka Kaisa Mäkäräinen, joka hiihtää ampumahiihdossa monesti kovinta vauhtia, mutta ei silti pärjää perinteisillä hiihtomatkoilla niin hyvin. Kuitenkin Mäkäräisen kunto on huipussa. Ja pärjäisikö huippu-uimari juoksumatkoilla, tuskin. Itse olen hyvin kaukana huippukuntoisesta, mutta pyrin olemaan niin hyvässä kunnossa kuin tällä kropalla on mahdollista. Ehkä kaikkien pitäisi tavoitella vain sitä omaa henkilökohtaista huippukuntoa ja olla vertailematta itsenään muihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti