perjantai 17. kesäkuuta 2016

Keskeneräinen, huolimaton...

Olen ylihuomenna kolmekymmentä vuotta ja vielä hyvin keskeneräinen. Olen kasvanut ja kehittynyt ihmisenä kymmenessä vuodessa paljon, mutta paljon on vielä tekemistä. Toisaalta olisi tylsää, jos olisi valmis ja kehitys loppuisi. Onko kukaan lopulta ikinä valmis? Loukkaan edelleen tahattomasti ihmisiä. En vain ymmärrä tekohetkellä, että asia saattaa oikeasti loukata ja satuttaa jota kuta, vaikka en ole todellakaan tarkoittanut sitä niin. Sitten kaduttaa ja pyydetään anteeksi ja aina ei saa. Olen tehnyt sitä nuorempana ja teen vieläkin. 

Olen myös itse tullut loukatuksi monta kertaa monien tahojen puolelta, mutta olen huono loukkaantumaan ja kantamaan kaunaa. Monesti en edes ole tajunnut, että jostain olisi pitänyt loukkaantua. Ehkä juuri siksi en tajua, että joku asia voi olla jollekin toiselle loukkaava ja satuttava. Olen myös itse pystynyt rakentamaan toiseen ihmiseen täyden luoton, vaikka olisin tullut petetyksi. Kaunan kanto ei auta itseäni, joten en viitsi sellaista tehdä. Pyrin olemaan rohkea, mutta olen oikeasti vieläkin aika pelkuri.

Parikymppisenä tuli mokattua todella pahasti, tilannearvio petti totaalisesti. Kannan siitä vieläkin seurauksia surullisena. Petin minulle rakkaan ihmisen luottamuksen enkä saa sitä ikinä takaisin. Osaan elää jo asian kanssa, mutta se vaikuttaa edelleen tämän toisen ihmisen elämään. Nuorena sitä osasi ajatella mahdollisia seurauksia vielä vähemmän kuin nykyään. Luulin sillä hetkellä toimivani oikein, vaikka en todellakaan toiminut. Luottamuksen uudelleen rakentaminen ei aina onnistu, vaikka olisi mokannut vain kerran.

Yritän koko ajan oppia virheistäni, jotta en tekisi samoja virheitä uudestaan. Kaikki tekee virheitä enkä tiedä, teenkö niitä sitten tavanomaista enemmän. En odota, että saan anteeksi, mutta haluan näiden ihmisten tietävän, että olen oikeasti todella pahoillani kaikesta ja yritän parhaani mukaan jatkossa toimia fiksummin. Jos olen loukannut jotain, en välttämättä uskalla laittaa viestiä. Ajattelen, ettei hän kaipaa seuraani enkä viitsi häiritä. Voi olla, että toimin tässäkin väärin, mutta en tiedä, mitä kirjoittaisin. Siksi kirjoitin nyt tämän postauksen, koska olen vielä niiltä osin heikko. Kehittäminen siis jatkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti