Facebook-harha

Monesti, kun näkee sukulaisen tai tuttavan pitkän ajan jälkeen, saattaa vastapuoli todeta, että kuulumiseni hän jo tietääkin. En päivitä omaa facebook-tiliäni kauhean usein ja monet kohokohdat arjesta on jäänyt kirjoittamatta. Samoin myös monet pettymykset ja pienet ilonaiheet. On jotenkin hassua, että sosiaalisen median perusteella ihmiset kuvittelevat tietävänsä, miten minulla menee ja myös tuntevansa minut. Päivitän aika usein elinsiirtourheilija-sivustoani ja ne kaikki päivitykset koskevat luonnollisesti urheilua. Siitä moni kuvittelee, että urheilu on ykkösasia elämässäni eikä siihen muuta mahdu. Todellisuudessa se on oikeasti aika pieni osa elämääni. Vaikka jollakin viikolla saatan treenata 10 tuntia, ei se loppujen lopuksi päivää kohden ole paljon. Kun treenit on tehty, en yleensä puhu niistä asioista. Toki heti treenin jälkeen kerron puolisolleni, miten on mennyt ja mikä on fiilis, mutta se siitä sitten. 

Täällä blogissa tulee pohdittua asioita, mutta eipä täältäkään voi päätellä, että miten menee ja mitä kuuluu. Hämmästyn aina keskusteluja, joissa kysytään, että mitä kuuluu ja kun vastaa "hyvää", niin enempää ei edes kiinnosta kuunnella. Itseäni kiinnostaisi aidosti muiden kuulumiset ja pelkkä "hyvää" ei riitä. Ilmeisesti olen poikkeava tässä asiassa, kun useimmille se tuntuu riittävän. Toki ymmärrän puolitutut, mutta jos on kyse sukulaisista, niin kyllä haluaisin laajemman vastauksen. Tällä hetkellä elämässäni  on kolme ihmistä, jotka tietävät, mitä minulle kuuluu ja joiden kuulumiset itse tiedän melko hyvin. Äiti, avopuoliso ja yksi ystävä. Uskon, että ystäväni tunnistaa itsensä tästä tekstistä. Toki kutsun useampia ihmisiä ystävikseni, mutta näitä muita ei niin kiinnosta kuulumiseni. 

No mitäkö elämää on sitten urheilun ulkopuolella? Käyn kokopäivätöissä TAYS:ssa sairaanhoitajana ja rakastan työtäni. Olen nyt aivoverenkiertohäiriöyksikössä, joka on todella mielenkiintoinen paikka. Töissä toimin osana moniammatillista tiimiä potilaan parhaaksi. Tuonne tulee tuoreet aivoinfarktit ja aivoverenvuodot, joita ei voi leikata. Olen vasta aloittanut ja saanut hyvää perehdytystä. Jännitän vielä tulevia akuutteja tilanteita, vaikka tiedän jo osaavani toimia niissä, kun niitä on tullut vastaan. Tärkeintä on hyvä ja laadukas hoito ja elämän turvaaminen. Ja todella tärkeää on tässä vaiheessa tietää, mitä ei tiedä ja kysyä viisaammilta. 

Töiden ulkopuolella vietän aikaa avokin ja kissani kanssa. Teemme yhdessä asioita, kuten käymme mökillä koko perhe. Mieheni kanssa käymme välillä leffassa ja ulkona syömässä. Harrastamme myös vaellusta mahdollisuuksien mukaan ja nautimme luonnon rauhasta ilman sosiaalista mediaa. Välillä pelaamme sulkapalloa ja käymme kävelyllä tai pyöräilemässä yhdessä. Tai sitten vain nautimme pienestä pihastamme omalla terassilla ja olemme. Mielestäni arki on parasta huumetta ja tykkään niinkin arkisista asioista kuin yhdessä syömisestä ja telkkarin katsomisesta. Ja pienistä huomion osoituksista arjen keskellä sekä läheisyydestä.

Kuva: Toni Neffling

Tapaan myös mahdollisuuksien mukaan ystäviäni ja erityisesti nautin 6-vuotiaan kummityttöni seurasta. Hänen kanssaan saa hassutella jmatkustaa taikamaailmaan. Olen hyvin lapsenmielinen ja tykkään mielikuvitusleikeistä. Rakastan myös huvipuistoissa käymistä ja se tarkoittaa kohdallani sitä, että sinne mennään heti, kun se aukeaa ja lähdetään, kun se suljetaan. Jossain välissä syödään nopeasti, muu aika juostaan laitteesta toiseen. Nykyään on vain harmillisen vähän aikuisia, jotka haluavat riehua samalla lailla. :D Tykkään myös heittäytyä asioihin ja elän elämää paljon tunteiden ja intuition varassa. Olen päättänyt, että en halua olla samalla osastolla yli viittä vuotta, jotta en uraudu ja leipiinny työhöni. Vakituinen työ olisi silti mukava toimeentulon turvaamiseksi. 

kuva: Lasse Moisio

Jos luet tämän tekstin, voit ehkä sanoa vähän paremmin tietäväsi, millainen olen. Facebookkiin ei tule päivitettyä suurinta osaa asioista ja esimerkiksi palokunta-harrastusta en ole siellä kauheasti tuonut esiin ennen viimeisintä profiilikuvaa. Tämän tekstin tarkoitus on osoittaa, että sosiaalisen median kautta ei ehkä kannata tehdä mitään oletuksia tai johtopäätöksiä ihmisistä. Kysy mieluummin, että mitä kuuluu, oikeasti, jos haluat tietää. Harva hehkuttaa epäonneaan facessa ja monesti muiden elämä vaikuttaa todella hohdokkaalta omaan verrattuna. Eletään hetkessä ja ollaan aidosti toisistamme kiinnostuneita. Peace <3