Olen saanut synnyinlahjana ujouden. Muistan, kuinka lapsena menin aina vieraita äidin jalan taakse piiloon. Ujous on ollut aina kirous. Koulussa sen vuoksi joutui kiusatuksi ja sen vuoksi on joitakin juttuja jättänyt tekemättä. Kuulin teininä, että olen hyvä kuuntelemaan. No varmasti, kun en uskalla avata suuta, vaikka sanottavaa olisi kuinka. Olen myös vaikuttanut ehkä joidenkin mielestä koppavalta tai ylimieliseltä, kun olen istunut yksin hiljaa jossain nurkassa. Usein ajatellaan helposti, että ujo ihminen on sisäänpäin kääntynyt. Itse en ole ollut sitä koskaan. Olen tykännyt aina olla yksin, mutta myös seurassa. Olen halunnut sanoa niin paljon, mutta ollut kuitenkin tuppisuuna ja jälkikäteen harmitellut, kun ei taas uskaltanut.
Vaikka olen ollut ujo, olen ollut myös rohkea. Olen tehnyt elämässäni todella paljon asioita, jotka ovat pelottaneet ja tuntuneet hyvin epämiellyttäviltä sekä mennyt omalle epämukavuusalueelle. Olen muuttanut 16-vuotiaana Heinolaan opiskelemaan tuntematta sieltä ketään. Sain sieltä kaksi ystävää, joiden kanssa en enää ole tekemisissä. Muutin myös Tampereelle miehen perässä ilman, että tunsin täältä ketään, saati että olisin tuntenut koko kaupunkia ollenkaan. Tein avoimia hakemuksia ja kävelin sisälle paikkoihin, joissa ei tarvitse kummempaa koulutusta ja kyselin töitä. Pääsin Hesburgeriin, josta alkoi siedätyshoito ujoutta vastaan. Asiakaspalvelussa joutuu olemaan koko ajan vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä. Siinä tosin työminä suojaa ja olenkin aina viihtynyt töissä, joissa kaikilla on sama työasu. Ei tarvitse miettiä, miltä näyttää.
Seuraava askel oli mennä paikalliseen vapaapalokuntaan jatkamaan kesken jäänyttä harrastusta. Siellä lähdin tulimerelle ja menin pikkujouluihin karaistumaan. Kuitenkin kaikista eniten jännitti huvitoimikunnan sihteerinä oleminen, koska jouduin aina lukemaan syys- ja kevätkokouksissa toimintasuunnitelman ja -kertomuksen. Näin jälkiviisaana olisin voinut valmistautua niihin paremmin, niin ei olisi ehkä tarvinnut täristä niin paljon siellä yleisön edessä. Olen sen jälkeen esiintynyt aika paljon virallisissa jutuissa ja jopa oppinut nauttimaan esiintymisestä. Esiintymiskammosta voi päästä yli. Kaikista tärkein asia itselleni on hyvä valmistautuminen. Kun tietää, mistä puhuu, ei tarvitse jännittää. Kissani sai kuulla esimerkiksi kaason puheeni kymmeniä kertoja, lisäksi kävin sen mielessäni läpi todella monta kertaa. Kun sen pitämisen hetki tuli, ei jännittänyt ja puhe meni hyvin, vaikka yleisöä oli lähemmäks 80.
Muistan vielä ensimmäiset kisani vajaa vuosi sitten. Olin paniikin partaalla kaksi viikkoa, kun en oikein tiennyt mitä on edessä. Kun puoli vuotta myöhemmin oli EM-kisat, en juurikaan jännittänyt. Olin tehnyt paljon mentaaliharjoituksia ja käynyt esimerkiksi 100 metrin juoksuni läpi todella monta kertaa. Penikkavaivojen takia en päässyt juuri juoksua harjoittelemaan, mutta mielessä olin tehnyt onnistuneen lähdön ja maaliviivan ylityksen jo monesti. Lopulta kun oli tilanteessa, niin pystyin keskittymään vain siihen hetkeen sen kummempia jännittämättä. Tuskin olisin ilman mielikuvaharjotteita.
Nykyään, kun tapaan uusia ihmisiä, olen jo heti alkuun aika puhelias. Tuntuu, että vihdoinkin olen vapaa ja oma itseni, kun ujouden viitta on kadonnut. Haluan kirjoittaa tämän, jotta samojen ongelmian kanssa painivat saisivat toivoa, että ujouden taakasta on mahdollista päästä eroon. Joku ei välttämättä halua, mutta itselle on ollut todella vapauttavaa uskaltaa olla oma itsensä. Roolia en ole ikinä vetänyt, mutta en ole vain uskaltanut aina ilmaista itseäni. Oikotietä onneen tuskin kuitenkaan on. Epämukavuutta on pakko sietää ja uskaltaa sanoa jotain, vaikka kuinka jännittää. Vaikka mokaa, niin siihen ei kuole. Itselleen nauramisen taito on myös matkalla tärkeä. Keikkatyöläisenä olen toivottu keikkalainen monelle osastolle ja tunnun kuuluvani porukkaan. Yhdistystoiminta on auttanut erityisesti, kun on tavannut paljon uusia ihmisiä. Myös urheiluvalmennusleirit ovat opettaneet rohkeutta. Ainoa huono puoli ujoudesta pääsemisessä on identiteettikriisi. Määrittelin itseni aina ujouden kautta, niin kuka nyt olen? :D Ehkä olen ambivertti, joka on utelias ja kokeilun haluinen ja haluaa toteuttaa mahdollisimman monta unelmaa elämänsä aikana. Kuka sinä olet? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti