Koska oppisin kuuntelemaan kehoa?

Viime viikot ovat olleen täynnä tekemistä. Sain tietää, että työt jatkuvat loppuvuoden ja olen päässyt perehtymään uusiin asioihin. Viime viikolla oli hyvä vauhti päällä ja treenit kulkivat. Viikko huipentui pyhäjärven kierrokseen, jonka kävin pyöräilemässä mieheni kanssa. Matkaa tuli yhteen lähes 42km, kun kotoa lähti polkemaan. Ensimmäinen 15km tuntui suhteellisen raskaalta ja sykkeet kävivät ajoittain varmasti hyvinkin korkealla. Munkkitauon jälkeen homma alkoi kulkea ja seuraava 15km olikin sitten jo paljon helpompi. Pidimme tunnin välein tauon eli aika tarkalleen 15km välein. Jännitin reissua todella paljon, lähinnä oman jaksamisen vuoksi. En ole ikinä pyöräillyt yli 20km, joten tälle tuli reilu ylitys. Viimeiset 12km menikin sitten omalla painollaan ja paukkuja riitti vielä viimeiseen mäkeen ja loppukiriinkin. :D Ehkä ensi kesänä uusiksi. Olen ylpeä itsestäni, että jaksoin reissun ja vielä huomattavasti raskaammalla pyörällä kuin mieheni. :P Maisematkin olivat komeita ja säät suosi suurimmaksi osaksi. 

Pyhäjärven kierros

Mä selvisin! 42km takana. :)

Tämä viikko onkin sitten ollut jotenkin väsynyt. Maanantaina vielä salitreeni kulki oikein hyvin, mutta loppuviikolla työmatkapyöräily tuntui raskaalta ja olo vähän väsyneeltä. Jos olisin fiksu, olisin mennyt suosiolla bussilla ja antanut kropan toipua rauhassa. Mutta koska en ole, niin pyörällä oli pakko mennä, vaikka tuntui kuinka tahmealta. Perjantaina menin vielä salille töiden jälkeen, mutta ensimmäistä kertaa ehkä ikinä jouduin jättämään salitreenin kesken ja lähtemään kotiin, tietenkin pyörällä. Pää ei antanut periksi taluttaa yhtäkään ylämäkeä, joten takki oli aika tyhjä, kun kotiin pääsi. Viikonloppu onkin mennyt sitten rauhallisissa merkeissä. Mitä nyt eilen tuli vahingossa käveltyä reilu 6km lenkki ja tänään olisi vielä tarkoitus mennä vähän kuulatekniikkaa hiomaan. :P 

Niin koska sitä oikeasti oppisi pitämään lepopäiviä ennen kuin korppa menee yliväsymystilaan? Vaikka nyt ei ole edes kisoja tulossa, niin joku ääni sisälläni sanoo, että joka päivä pitää liikkua. Varsinkin , jos töissä on tullut istuttua paljon, niin kroppa kaipaa liikettä. Mutta pitäisi sitten valita välillä se jooga rääkin sijaan ja mennä bussilla, jos siltä joskus tuntuu. Tälle vuodelle tulee koko ajan lisää tavoitteita. Yksi isoimmista tavoitteista olisi saada vihdoin se pyramidin pohja eli peruskestävyys kuntoon. Sen rakentaminen on ihan hyvällä mallilla, mutta töitä pitää jaksaa tehdä matalalla teholla. Haaveena olisi päästä talvella paljon hiihtämään ja näsijärvelle luistelemaan. 

Uudet lenkkari uusiin haasteisiin.

Toinen tavoite olisi saada kuulantyönnössä se pakitus vihdoin toimimaan. Toki siinä tuo haastetta se, ettei kukaan koskaan katso työntöjäni. Neuvoja olen kyllä saanut ja tiedän, mitä asioita tarvitsee tehdä. Niitä ei kuitenkaan mitenkään voi kaikkia hahmottaa, kun yksin treenaa. Kuula on hurjan tekninen laji, joten valmentaja olisi kiva. Mutta eipä niitä oikein kasva millään oksalla varsinkaan tampereella. :P Mutta ehkä se siitä, jos joku edes joskus vaikka kuvaa ja antaa jotain neuvoja. 

Kolmas tavoite olisi oikeasti oppia armolliseksi itselleen ja opetella sitä kehon kuuntelemista. Oikeasti pitää niitä lepopäiviä, koska levossa se kunto kasvaa ja väsyneenä vain loukkaantuu helpommin. Olen pysynyt terveenä nyt pitkään ja tarkoitus olisi pysyä jatkossakin. Siksi levon merkitys korostuu, koska väsymys laskee vastustuskykyä. Takaraivossa kuitenkin jyskyttää aina se, että nämä myrkyt, mitä on pakko syödä, jos haluaa olla hengissä, syövät lihaksia. Enkä halua menettää lihasvoimiani. Lääkkeet myös hidastavat palautumista, jolloin olisi erityisen tärkeää muistaa se lepo. Niin helposti sitä kuitenkin haluaa tietyn määrän treenejä viikossa. Sport tracker ystävällisesti nollaa joka maanantai treenit ja täytyy aloittaa alusta. Tässä unohtuu sitten viikkolepo, kun haluaa saavuttaa tavoitteen. Sovellus on hyvä renki, mutta huono isäntä ja omalla kohdalla se yrittää ottaa jatkuvasti isännän paikkaa. No ehkä jo ensi keväänä olen viisaampi tämänkin asian suhteen. :D

Uusi vempain osaksi lihashuoltoa.

Tavoitteet on siis asetettu, tästä nyt kohti syksyä ja ensi kevättä. Ja toivottavasti siinä välissä on kunnon talvi, jotta pääsisi vihdoin hiihdon makuun. Tilasin itselleni myös mutjuttimen ja olen kokenut sen hyväksi. Tähän mennessä olen mutjuttanut vain jalkojani, mutta saanut ne palautumaan paremmin ja kireyksiä pois. Voin suositella tuotetta myös muille. :) Mukavaa syksyä kaikille!