Koko kevään ajan facebook ja instagram on täyttynyt mainoksista erilaisista valmennuksista, joissa tavoitellaan milloin pyöreää pakaraa, laihtumista, kiinteytymistä tai isoa habaa. Tuloksia luvataan nopeasti ja kehotetaan lopettamaan turha salilla hinkkaaminen, että nyt siellä vihdoin saa tuloksia. Itseäni ärsyttää ja myös ahdistaa tämänkaltainen mainonta. Ihmisten annetaan ymmärtää, että he eivät voi kehittyä ja treenata tavoitteellisesti ilman, että joku katsoo vieressä neuvomassa. Itselle kävi muutama vuosi niin, että näin saman pt:n noin puolen vuoden tauon jälkeen ja tämän suu loksahti auki, kun olin ihan omin nokkineni onnistunut hankkimaan lihasta aika paljon. Myös voimatasoni olivat korkeammat kuin hänen asiakkaillaan noin yleensä. En ollut kovin vakuuttunut ja vaihdoinkin pt:tä myöhemmin.
Olen tavannut monentasoisia personal trainereita, joita lähes kaikkia on yhdistänyt suuret lupaukset ennen kuin mitään on tehty ja jotka eivät ole toteutuneet. Viimeisin osasi antaa hyvät eväät omaan treeniin ja puhuimme paljon kokonaisuudesta ja myös henkisestä hyvinvoinnista ja palautumisesta. Näimme ehkä kerran kuussa, muuten treenasin yksin ja hän aina hämmästeli hyviä voimatasojani ja tekniikoitani. Kun ottaa asioista selvää ja kuuntelee muita, niin voi oppia toimivat rutiinit, joita voi soveltaa ihan itse kunkin elämäntilanteen ja tavoitteen mukaan.
Olen sitä mieltä, että liikunnassa pitäisi mennä aina terveys edellä enkä nyt tarkoita kilpaurheilua, joka on taas asia erikseen. Olen katsonut paljon laihdutusohjelmia ja miettinyt, että mitä eväitä nämä ihmiset saavat loppuelämäänsä varten. Kukaan ei voi loppu elämäänsä punnita jokaista ateriaa eikä se ole tarkoituskaan. Kukaan ei voi myöskään vetää jokaista treeniä täysillä eikä pidäkään. Törmäsin juuri valmennusmainokseen, jossa kehuskeltiin, että pisin valmennussuhde on ollut 3 vuotta, että siinä on jo kyse pitkäaikaisista tavoitteista. Olen tästä vähän eri mieltä ja voin avata sitä vähän lisää.
Nyt kun olen opiskellut yhden kevään psykiatriaa, niin vertaan valmennusta ja terapiaa toisiinsa. Kummassakin pitäisi olla kolme vaihetta, alku, työstövaihe ja loppu. Valmennuksessa tämä tarkoittaa sitä, että alkuun tehdään tavoitteet asiakkaan lähtökohdista ja haluista ja tehdään yhdessä suunnitelma, joka tukee niihin pääsemistä. Terapiassa homma ei juuri eroa tästä, vaan laaditaan suunnitelma sen mukaan, mikä on asiakkaan tavoite. Jos on tarkoitus oppia uusia toimintamalleja, niin se kirjataan tavoitteeksi. Valmennuksessa se voi olla vaikka tietty kilomäärä, kiinteytyminen tai voimien kasvattaminen. Itsellä se on nyt perusvoiman kasvatus, jotta sen pohjalle voi kohta alkaa rakentamaan räjähtävää voimaa.
Työstävaiheessa tehdään töitä tavoitteiden eteen. Valmennuksessa se luonnollisesti tarkoittaa treenitottumusten muuttamista tavoitteisiin sopiviksi ja mahdollisesti ruokavalion miettimistä uusiksi. Tärkeää on miettiä kokonaisuus ja kokonaiskuormitus, että palautumiselle jää riittävästi aikaa. Toisaalta pitkäaikaisten tulosten saavuttamiseksi pitää muistaa, että ihminen pystyy tekämään vain yhden muutoksen kerrallaan ja sen pysyväksi saaminen voi viedä kuukausia niin, että siitä tulee tapa. Siksi pitäisi katsoa, mikä nyt on hyvin ja lähteä tarpeeksi pienistä muutoksista liikkeelle. Terapiassa saatetaan antaa erilaisia kotitehtäviä ja työkaluja asioiden työstämiseen. Ehkä täytellään erilaisia lomakkeita ja niiden pohjalta mietitään, miten jatkossa voi selvitä hankalasta tilanteesta.
Lopetusvaihe on varmasti se kaikista vaikein. Hyvä valmentaja saa asiakkaan uskomaan itseensä ja omiin kykyihin pärjätä jatkossa hänen antamillaan työkaluilla. Esimerkiksi salilla on hyvä silloin tällöin tarkistaa tekniikat ja jos kehitys loppuu, niin miettiä ulkopuolisen kanssa, että mistä se johtuu. Mutta en ajattele olevan kamalan mielekästä, että asiakkaalle myydään valmennus valmennuksen perään ja hänellä on tunne, että ei osaa treenata omatoimisesti ja ettei tuloksia voi saada ilman valmennusta. Olen itse elävä esimerkki siitä, että tuloksia voi saada ilman valmennusta. Tiivistä valmennuspakettia en ole ottanut koskaan enkä tule ottamaan. En havittele tietynlaista kroppaa tai pikatuloksia, vaan haluan voida aina hyvin ja olla ympäri vuoden kunnossa. Kunnon kohottaminen jatkuvasti ei ole mahdollista ja sen ylläpito on jo hyvä tavoite hyväkuntoiselle. Näissä asioissa pitää kuunnella kehoa ja huomioida kaikki elämän kuormittavat asiat. Loppuvaiheesssa valmentajan pitää kannustaa asiakasta, että hän kyllä pärjää itsekseen ja osaa ilman jatkuvaa valmennusta. Käydä läpi opitut asiat ja käytettävissä olevat työkalut haastaviin tilanteisiin. Ja joskus on ihan ok jäädä sohvalle treenin sijaan.
Terapiassa on aivan sama homma. Myös terapeutille voi olla vaikeaa päästää asiakasta omilleen, mutta on tärkeää rohkaista asiakasta pärjäämään saamillaan työkaluilla ja että omat siivet kantaa. Riippuvuussuhde voi olla molemminpuolinen ja irtaantumisvaihe voi olla pitkä, mutta välttämätön. Minkään terapian tarkoitus ei ole jatkua koko loppu elämää. Muistan itsekin, kuinka pelottavaa oli, kun yhtäkkiä ei ollut paikkaa, missä
käydä purkamassa asioita, mutta kun siitä pelosta pääsi yli, niin huomasi omien voimavarojen riittävän ja löysi keinoja pärjätä itsekseen. Valmennukset ja terapiat ovat myös rahallisesti isoja satsauksia ja harvalla on niihin oikeasti varaa kauhean pitkäaikaisesti. Nämä on vain mun ajatuksia enkä sano, että ne on oikeita, mutta nyt tuntui, että haluan jakaa ne muiden kanssa, kun maailman menee koko ajan vain ulkonäkökeskeisemmäksi ja pinnallisemmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti