Kesä on mennyt nopeasti ja blogin päivitys on jäänyt ajanpuutteen vuoksi kokonaan. Nyt on opiskelut taas alkanut ja kisat kisattu, niin on hyvä miettiä, että miten kaikki on mennyt. Omalla kohdalla harjoituskausi on ollut hyvä ja saavutin sen aikana ainakin melkein tavoitteeni. Voimatasoja sain nostettua paljon ja myös räjähtävyys parani. Heinäkuussa oli ensimmäiset kisat, joissa työnsin heti ennätykseni 8.63 metriä, joka jäikin sitten oman kauteni parhaaksi tulokseksi. Oma ennätys parani 26cm, joten kai sitä pitää olla ihan tyytyväinen. Seuraavat kisat olivat veteraanien SM-kisat, joihin oli odotukset korkealla ennätyksen parantamisen suhteen. Sain työnnettyä hyvän sarjan, mutta päivän parhaaksi jäi kuitenkin 8.57 metriä. Ennen kisaa olin ollut viikon lomalla ja nukkunut huonosti. Edeltävinä päivinä tuli myös paljon jaloilla olemista, joten en ollut kauhean levännyt. Fiilis oli hyvä, vaikka kunnon terävyys jäi puuttumaan. Samana päivänä oli kesäni ensimmäinen kiekkokisa, jossa täräytin viimeisellä heitolla 21.20, joka riitti hopeamitaliin ja on uusi Suomen ennätys. :D Menin hakemaan palkinnon ja leijuin sen päivän.
 |
| Parayleisurheilun SM-kisat, Anni Metsolan kanssa palkintojen jako |
Päätin mennä seuraavana päivänä hippokisoihin, joissa sain teknisesti ihan hyvää suoritusta, mutta väsynyt kroppa sai tulokset jäämään 7.94 metriin. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen kisan jälkeen. Kauden päätöskisat olivat sitten seuraavana viikonloppuna parayleisurheilun SM-kisat, jotka olivatkin sitten osaltani floppi. Kotoa lähtiessä olin huippufiiliksellä, mutta ovesta ulos astuessa kisafiilis katosi enkä tavoittanut sitä koko viikonloppuna. Syynä tähän oli se, että huomasin, että mieheni pyörä oli varastettu ovemme edestä enkä päässyt ikävästä fiiliksestä yli. Tuntui typerältä kisata sellaisen jälkeen, kun jollain lailla yksityisyyttämme oli loukattu.
 |
| Aikuisurheilijoiden SM-kisojen kilpailijanumero |
Kisa alkoi 100metrin juoksulla ja olen siis juossut matkan kilpaa viimeksi kaksi vuotta sitten. En ollut pystynyt penikkavaivojen takia juoksemaan ollenkaan viimeiseen 2 viikkoon ja jännitin todella paljon lähtöä ja sitä, jaksanko juosta maaliin asti. No pääsin matkaan ja jaksoin juosta maaliin asti aikaan 18.52 sekuntia. Olin tähän tyytyväinen ja fiilis oli hetken aikaa todella hyvä. Sitten iski kipu vaivansenluuhun enkä pystynyt varaamaan kunnolla oikealle jalalle. Aikaa kuulakisan alkuun oli puoli tuntia ja kipu oli kova ja vihlova. Toisin sanoen en pystynyt lämmittelemään kuulaa varten juurikaan ja istuin pitäen kylmäpussia jalalla työntöjen välit. Päätin kuitenkin viedä kisan läpi ja sain parhaalla työnnöllä 8.02 metriä. Tekniikassa tuli perusvirheitä enkä kivulta oikein pystynyt keskittymään tai saamaan voimaa työntöön. Tästä sitten palkintojenjaon kautta hieman pettyneenä kotiin.
 |
| Mitaliskumppa |
Seuraavana päivänä oli kesän toinen ja viimeinen kiekkokilpailu, kun en tosiaan koko kesänä töiden ja muiden menojen vuoksi ehtinyt käydä kisoissa. Jalka oli edelleen kipeä, vaikka olin ottanut kipulääkettä enkä pystynyt kunnolla taaskaan lämmittelemään. Kroppa myös tuntui aika väsyneeltä, mutta sen herättämiseen olisi tarvinnut jotain hengästyttävää eikä sellaista pystynyt tekemään. Tekniikassa tein perusvirheitä enkä saanut yhtään heittoa lähtemään. Kisan jälkeen tunteet purkautuivat pettymyksenä ja itkuna. Tulos jäi vaatimattomaan 18.91 metriin enkä olisi halunnut hakea siitä palkintoa. Huomasin, että olin kesän jäljiltä niin henkisesti kuin fyysisesti hyvin väsynyt, joka näkyi niin tuloksessa kuin reagoinnissa.
 |
| Elämäni ensimmäinen terveiden kisoissa saavutettu mitali |
Yhteenvetona voi todeta, että kesään mahtui kaksi hyvää kisaa ja kaksi huonoa. Kesä näytti, että potentiaalia on, kun vain keksii, miten sen kaivaa esille. Jälkikäteen mietin, että kahden kisan välissä olisi pitänyt tehdä yksi kova treeni eikä pelkkää herkistelyä, mitä nyt tuli tehtyä kaksi viikkoa. Tämä viikko on mennyt levätessä, joka on kyllä tullut ihan tarpeeseen. Tänä kesänä en työntänyt tai heittänyt niin hyvin kuin olin ajatellut, mutta ehkä ensi kesänä sitten. Siitä päästäänkin tavoitteisiin, jotka ovat seuraavalle kaudelle vähän erilaiset kuin tälle kaudelle.
Olen päättänyt, että tulevalla kaudella keskityn henkisen vahvuuden kasvattamiseen ja tekniikan hiomiseen. Voimatasoni ovat hyvät ja niiden suhteen keskityn ylläpitämiseen pääsääntöisesti. Lisään tekniikkatreenin määrää, jotta voin siinä joskus kehittyä. Yritän keskittyä positiivisuuteen ja ilon kautta tekemiseen ja lopettaa vertailun muihin. Tiedän, että en ole teknisesti lahjakas ja tekniikan oppiminen vaatii minulta huomattavasti enemmän ponnisteluita kuin useimmilta muilta. Mutta löytyy multakin alueita, joilla olen lahjakas. 13 vuoden määrätietoinen salitreenaaminen on kasvattanut voimatasoni hyväksi ja voimani kehittyvät aika hyvin ja lihakset ottavat vastaan voimatreeniä. Olen myös oivaltanut, että periksi antamattomuus ja sinnikyys ovat nekin lahjakkuutta. Samoin kuin se, että jaksan tehdä paljon töitä kehittyäkseni, vaikka lähtötaso on ollut todella olematon ja kehittyminen hidasta.
Liityin juuri Sanna Kämäräisen Henkisesti vahva-sivustolle ja olen hyvin inspiroitunut siitä. Haluan jatkossa olla henkisesti vahva ja yhtä valovoimainen ja upea, kuin edellä mainittu idolini. Yritän oppia hyväksymään sen, että aina ei voi onnistua eikä tehdä ennätyksiään, mutta silti voi olla ihan hyvä. Haluan inspiroida muita tavoittelemaan unelmiaan, vaikka ne tuntuisivat kaukaisilta tai jopa mahdottomilta. Haluan päästä siitä yli, että en kehity yhtä nopeasti kuin muut, mutta kehityn silti. Yritän saada iskostettua mieleeni sen, että ei tarvitse olla paras, silti voi olla riittävä. Tämä pätee elämän jokaisella osa-alueella ja aiheuttaa ennen pitkää totaalisen loppuun palamisen, jos en opi laskemaan omaa vaatimustasoa. On meinaan aika turhauttavaa, kun oma rima on todella korkealla ja sen yli pääsee vain yhdellä kerrasta kymmenestä. Kun se olisi pykälää alempana, niin tiputtaisin sen vain joka kymmenes kerta, jolloin kokonaistyytyväisyys elämäänkin olisi huomattavasti korkeampi. Tästä on hyvä jatkaa Sannan viitoittamalla tiellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti