keskiviikko 28. elokuuta 2019

Itsetunto ja sen merkitys

Käsittelimme eilen koulussa itsetuntoa ja nyt ensimmäistä kertaa tajusin, miten monitahoisesta asiasta siinä on kyse ja että itsellä se on edelleen aika huono. Oivalsin myös, että se on toisille todella raskasta, että omaan huonon itsetunnon ja siksi tähän asiaan on nyt tultava muutos. Se sopii hyvin henkisen vahvuuden teemavuoteeni, joten haaste otettu vastaan. Mitä kaikkea itsetunto sitten on ja mihin se vaikuttaa?

Ensinnäkin itsetunto alkaa rakentua jo ihan pienenä vauvana, ensimmäisen elinvuoden aikana. Jos tänä aikana perustarpeet laiminlyödään, niin se voi näkyä ihmisen toiminnassa ja itsetunnossa vielä aikuisena, vaikka olisi siitä eteenpäin saanut hyvän perheen. Esimerkiksi oma äitiys voi nostaa traumat esille, vaikka muuten olisi siihen asti pärjännyt elämässä hyvin. Kasvun ja kehityksen kannalta palautteen saaminen ja antaminen on ensiarvoisen tärkeää ja jos saa aina vain negatiivista palautetta, niin sillä voi olla hyvin pitkäkestoisia vaikutuksia itsetuntoon. Jokainen meistä tarvitsee positiivista palautetta ja yritetään muistaa myös itse antaa sitä aina kun on tilaisuus. Perussääntönä on, että yhtä korjaavaa palautetta vastaan pitäisi antaa neljästä kymmeneen positiivista palautetta. Se on aika paljon, joten ei muuta kuin muita kehumaan ja maailma on taas vähän parempi paikka elää. :)

Palautteen antaminen ja saaminen on tosiaan tärkeää, mutta se ei ole aina kauhean helppoa varsinkaan huonon itsetunnon omaavalle. Palautetaitoja voi kuitenkin treenata ja ne on jaettu kuuteen eri osa-alueeseen. Huomaan omalla kohdalla vaikeuksia ainakin ajoittain kaikissa. Ensimmäinen askel on myöntää oma onnistuminen niin itselle kuin muille. Tämä on itselle ollut etenkin työelämässä erityisen haastavaa. Ajattelen, että jos sanon, että olen onnistunut jossain hyvin ja olen hyvä työssäni, niin olen muiden silmissä ylimielinen, jota en halua olla. Tämä taas sitten näkyy muille rasittavana itseni ja taitojeni väheksymisenä, kun petaa itselleen jo valmiiksi epäonnistumista tehtävästä, josta tietää suoriutuvansa hyvin. Toisaalta pidän omaa rimaa niin korkealla, että en oikeasti ajattele olevani hyvä missään, vaan lähinnä keskinkertainen, jolloin ei voi sanoa, että tämän osaan  hyvin, jos en omasta mielestä osaa. 

Oman virheen myöntäminen on tullut itselle helpommaksi iän myötä. Toisaalta ottaisin mielelläni myös muiden virheet kontolleni, ettei muille tulisi paha mieli ja saatan myöntää virheitä, joita en ole tehnyt. Virheiden myöntäminen on kuitenkin hyödyllinen taito. Korjaavan palautteen antaminen toista loukkaamatta on sekin tärkeä taito. Tässä olen mielestäni suhteellisen hyvä, mutta on kyllä tullut myös monesti töksäytettyä erilaisissa asioissa. Olen kuitenkin tietoisesti treenannut tätä ja kehittynyt. Toisaalta korjaavan palautteen antaminen on hyvin vaikeaa, kun en halua päteä ja jopa selkeistä virheistä sanominen on joskus haastavaa. Korjaavan palautteen vastaanottamisessa joudun tekemään vielä paljon töitä, varsinkin niiden asioiden suhteen, joista luulen tietäväni jotain. Jos olen jossain asiassa ihan noviisi, niin silloin palautteen vastaanottaminen on helppoa ja imen tietoa muilta mielelläni. Itsetunnon ja jaksamisen kannalta on myös tärkää antaa kannustavaa ja rakentavaa palautetta toisille. Tätä annan mielelläni, mutta aina sitäkin voisi enemmän muistaa antaa. Viimeisenä kuudesta osiosta on myönteisen palautteen vastaanottaminen, joka on itselleni edelleen haastavaa, vaikka olenkin kehittynyt siinä hurjasti. Siinä missä ennen tunsin suurta häpeää, jos onnistuin ja joku muukin huomasi sen, niin nykyään osaan iloita omasta onnistumisesta ja kiittää toisen palautteesta. 

Milloin sitten itsetunto on riittävän hyvä? Täydellinen se ei varmaan voi olla koskaan ja se vaihtelee tilanteiden ja elämänvaiheen mukaan. Mutta voisi ajatella, että itsetunto on riittävä silloin, kun osaa arvostaa itseään ja luottaa itseensä sekä pitää elämäänsä arvokkaana ilman ulkoisia meriittejä ja tietää riittävänsä sellaisena kuin on. Itsellä tämä alue pääsee työnalle, koska arvotan itseäni paljon saavutusten kautta ja koska ne eivät ole kummoisia, niin en pidä itseäni järin arvokkaana. Tämä on aika surullista, mutta totta. Hyvästä itsetunnosta kertoo myös kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä ja että on riippumaton muiden mielipiteistä. Tämä osa-alue on melko hyvällä tasolla itselläni, vaikka monesti epäilenkin itseäni. Uskallan kuitenkin toimia oman pään mukaan.

Työnsarkaa riittää, mutta tästä on hyvä lähteä kohti parempaa itsetuntoa ja henkisesti vahvempana tulevaan. Sitten kun omaan hyvän itsetunnon, niin pettymykset eivät enää vaikuta elämääni, vaan voin jatkaa hyvillä mielin eteenpäin, vaikka olisi huonosti mennyt kisa takana. Urheilu on hyvä väline harjoitella pettymysten sietämistä ja nykyään pääsen niistä jo yli melko nopeasti. Pitää opetella ajattelemaan, että vaikka en rikkoisi ennätyksiä urheilijana, niin olen silti ihan hyvä tyyppi ja ihan kelpo urheilijakin. Moni treenaa ja kilpailee vuosi kausia pääsemättä ikinä parhaiden joukkoon eikä se saisikaan olla urheilun tarkoitus, vaan se, että se on mukavaa ja palkitsevaa ja samalla pysyy paremmassa kunnossa. Tsempataan toisemme parempaan itsetuntoon! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti