Henkiset esteet ja niiden voittaminen

Olen potenut pahaa rimakauhua tässä yrittäessä urheilla. Siis ihan kirjaimellista. Kun yleisurheilukoulussa piti hypätä seivästä, niin uskalsin kyllä patjaa vasten hypätä kepin avulla patjalle. :D Mutta kun olisi pitänyt hypätä oikeasti ja laittaa keppi kouruun ja antaa mennä, niin pää ei ollut mukana. En vain uskaltanut. Harmitus oli suuri ja se olikin ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun treeneistä jäi todella huono maku. Tunsin itsene luuseriksi ja pelkuriksi. 

Uudet hiukset :)

Aikalailla sama tilanne olisi toistunut aitajuoksutreeneissä, ellen olisi telonut polveani keihästreeniessä edellisellä viikolla enkä pystynyt osallistumaan kuin aitakävelyyn. Olin helpottunut tilanteesta, koska tiesin, etten välttämättä olisi uskaltanut juosta edes kaikista matalimpien aitojen yli. Korkeudessa uskalsin alkuun mennä vain kuminauhan yli. Siinäkin on pää pettänyt monta kertaa ja hypyt jääneet tekemättä. Luotto omaan pystymiseen ei ole ollut kohdillaan. Aitakävely on jo asia, joka jännittää. Teen sen rauhallisesti ja harkitusti, paljon hitaammin kuin muut. Voisi olla henkiselle valmentajalle käyttöä. 

Se fiilis, kun on voittanut itsensä.:)

Nyt olen kuitenkin päässyt ison askeleen eteenpäin rimakauhuni kanssa. Viime perjantaina hyppäsin tasajalkaa muovisten, punaisten aitojen yli. Niiden korkeus on ehkä 30cm, mutta itselle se merkitsi todella paljon. Aikaisemmin en ole edes sellaisen yli uskaltanut tasajalkaa hypätä, saati sitten oikean aidan yli. Tämän esteen voitettuani oli kyllä hyvä fiilis.

Tänään voitettu este. Näytinpäs sille. :P

Tänään sitten valloitin yhden suuren esteen. Kuntosalillani on laatikko, jonka päälle pitäisi hyppiä. Olen yrittänyt monta kertaa ja aina uskaltanut vain yhdellä jalalla hypätä lopulta. En edes tiedä, mikä siinä on pelottanut, mutta pää on laittanut stopin. Se on matalimmillaan 20 tuumaa ja tänään taas seisoin sen vieresessä päättäväisenä. Ensimmäinen ja toinen yritys ei onnistunut. En vain uskaltanut. Sitten kokosin kaikki henkiset voimavarani ja hyppäsin. Pääsin laatikon päälle kevyesti tasajalkaa! Tuntui, kuin olisi valloittanut vuoren. :D Sitten tein sen uudestaan ja uudestaan. Niin monta kertaa, että päässä alkoi heittää se hyppiminen eikä jalat enää meinanneet jaksaa. Ehkä vielä jotain päivänä pystyn hyppäämään myös sen pelottavan aidan yli. Ainakin sain nyt itseluottamusta seuraavan esteen ylittämiseen. :)