Kisakausi pakettiin

Nyt on kisakausi ohi ja joitain tavoitteita saavutettu. Joitain jäi saavuttamatta, mutta onhan tässä aikaa. Aina tulee uusia kisoja ja uusia vuosia. :) Niin mitä tavoitteita mulla sitten oli? Urheilussa tietenkin yksi olennainen osa on tulos. Se ei ole päätavoite, mutta ilman minkäänlaita tulostavoitetta tuntuisi hassulta treenata ja kisata. Kuulassa laitoin keväällä tavoitteeksi 8,5 metriä. Se on mennyt useamman kerran harkoissa, mutta kisoissa parhaaksi noteeraukseksi jäi 8.37 metriä. Tietenkin odotin, että kauden loppua kohden tulokset vain paranee, mutta toisin kävi. Kolme viimeistä kisaa oli tuloksellisesti huonoja. Kuitenkin ne olivat hyviä opin paikkoja kaikki.

Kisakausi ohi ja oma enkka kiekossa.

Kiekossa heitin keväällä, että 20 metriä menee rikki eläintarhassa. No ei mennyt, mutta ei se nyt mahdottoman kauaksikaan jäänyt. Sarja oli tasainen ja tasolleni hyvä. Paras heittoni kantoi 18.86 metriä, joka on nyt uusi ikäsarjani suomenennätys elinsiirtourheilussa. Kiekossa ehdin kisata yhteensä neljä kertaa tänä kesänä eikä yhtään täysin epäonnistunut kisaa siinä mielestäni ollut. Hyvä kausi siis kiekon osalta. 

Toinen tavoitteeni oli luonnollisesti kehittyä teknisesti lajeissa. Sitä onkin tapahtunut ihan kivasti ja olen alkanut saada jonkinlaista varmuutta pakittamiseen. Siitä huolimatta ajattelin kokeilla vaihtoaskelta nyt kun kisat ovat ohi, koska sillä voisin mahdollisesti saada paremmin hyödynnettyä voimani. Kiekkoa kun en ole 9kk kauempaa treennanut ja nollista lähtenyt, niin kehitys on ollut huikeaa. Vauhditon tekniikka alkaa pikku hiljaa olla ihan ok. Paljon on tekemistä vielä, mutta kyllä sen jo kiekonheitoksi tunnistaa. :D Tämä tavoite tuli mielestäni täyteen ihan hyvin. 

Välillä kisailu on rankkaa. :D

Tärkein tavoitteeni oli kuitenkin saada kisakokemusta ja kehittyä henkisellä puolella niin urheilijana kuin ihmisenä. Se on toteutunut. Alkukesästä kisoissa ei oikein pää pysynyt mukana. Kun onnistuin, olin onnellinen, mutta epäonnistumisia rupesin itkemään ja monta kertaa meinasin luovuttaa kesken kisan.Voisin sanoa, että joka toinen kisa meni ihan hyvin. Vielä meidän elinsiirron saaneiden sm-kisoissa romahdin, kun lämmittelyissä ei kulkenut. No ei se kuula lentänyt kisoissakaan ja jäi vähän huono fiilis. En vain saanut terävyyttä, voimaa enkä tekniikkaa mukaan. Kroppa ei herännyt. Sama tilanne toistuis fyysisesti myös hippo-kisoissa ja näissä viimeisimmissä sm-kisoissa. Asioiden käsittelyssä kuitenkin ero oli valtaisa. Hippo-kisoissa osasin iloita siitä, että sain väsyneellä kropalla tekniikan toimimaan, vaikka se ei tuonut hyvää tulosta. 

Sarjani ainoa.:D

Eilen taas toinen lämmittelytyöntö ja yksi kisatyöntö oli teknisesti ihan ok, joukkoon mahtui kaksi täysin epäonnistunutta työntöä, joista toisen astuin tahallaan yli. Loput olivat ihan ok, mutta tekniikka hajosi. En saanut kropasta mitään irti. Mutta kuitenkin hymyilin koko ajan ja fiilis oli mahtava. Kokosin itseni jokaisen suorituksen välissä ja pystyin nollaamaan pään. Olin tokavika eli kuudes. Jos olisin päässyt alkukesän tasolleni, olisin ollut neljäs. Lähdin kuitenkin hyvillä mielin valmistautumaan kiekkoon enkä vetänyt perinteisiä romahduksia. Joten kehitystä on tapahtunut. 

Nyt kun on päässyt kunnolla kisaamaan ja joutunut käsittelemään pettymyksiä paljon, on oppinut paljon myös kilpaurheilusta. Omalla kohdallani on ylipäätään voitto, että voin liikkua ja harrastaa tällaisia hienoja lajeja. Se ei todellakaan ole itsestään selvää eikä olisi aina ollut mahdollista. Olen katsonut myös paljon yleisurheilua telkkarista ja nähnyt upeita onnistumisia ja täydellisiä epäonnistumisia. Ei ne huiputkaan aina onnistu ja olen itse kuitenkin vasta noin 3 vuotta ylipäätään harrastanut yleisurheilua ja vieläkin vähemmän kuulaa. Joten siihen nähden pärjään ihan hyvin. 

Ensimmäinen kiekkokisa

Olisi varmasti hienoa olla liikunnallisesti lahjakas, lahjattomat treenaa. Siksi mä treenaan ja paljon. Kaiken saa kuulostamaan ja näyttämään niin helpolta, kun sen osaa. "Pidä vaan se ranne suorana ja peukalo eteenpäin, ni kiekko lentää pitkälle". Kuulostaa helpolta, mutta ei oo sitä mulle. Mua on aina sanottu kömpelöksi ja se on ollut ihan totta. Vartalon hallinta on edelleen heikohkoa, vaikkakin mennyt eteenpäin sitkeällä työllä. Kohta alkaa taas aikuisten heittoryhmä, jossa monesti saan huomata omat heikkoudet. Siinä missä muut hoksaa opetetut asiat viimeistään toisella yrittämällä, niin itsellä se vaatii aina sen, että treenikertojen välillä teen kyseistä harjoitetta paljon ja seuraavalla kerralla ohjaaja toteaa, että sehän alkaa sujua paremmin. Ei siis hyvin, mutta paremmin. Onneksi tykkään haasteista ja itseni haastamisesta. Olisi tylsää tehdä vain asioita, joissa on hyvä. 

Kisan jälkeen.

Olisinko voinut tehdä jotain toisin, jotta kausi olisi ollut onnistuneempi? Ehkä, ehkä en. Helleaallon aikaan treenasin paljon ulkona auringonpaahteessa. Ei ehkä fiksua. Nyt kokeiltiin myös herkistelyä näihin kisoihin, joka tarkoitti, että tein viimeiset 3 viikkoa todella kevyesti salilla teräviä toistoja. En saanut tällä mitään ainakaan kuulantyöntöön, kiekkoon se saattoi vaikuttaa. Jos olisin tehnyt oman pään mukaan, olisin tehnyt teräviä kolmosia paljon isommilla painoilla, koska voimatasoni romahtavat todella nopeasti. Ja kuulaan tarvitaan myös voimaa räjähtävyyden ja tekniikan lisäksi. Tulipahan testattua ja ensi kerralla teen erilailla. 

Elämäni ensimmäinen pokaali :D

Jos mietin, koska olen parhaat treenini ja kisani käynyt, niin silloin, kun olen tehnyt salilla isoilla painoilla terävästi. Silloin kroppani on voimakas ja nopea. Ylävartalo alkoi pysyä ja kuula lähti upeassa kaaressa, kun aloin treenata leuanvetoa. Nyt en ole sitäkään tehnyt moneen viikkoon ja väline on alkanut painaa aika paljon. Mutta näistä aina opitaan ja saa taas todeta, että jokainen on yksilö eikä mulle toimi samat asiat kuin terveille. Menee taas muutama kuukausi, että saa voimatasot samalle tasolle, mitä ne olivat vielä reilu kuukausi sitten, mutta eiköhän se taas tästä lähde, jos vain kipeä ranne paranee. :) Mukavaa alkusyksyä kaikille!

Elinsiirron saaneiden tuore kiekonheiton SE-nainen. :D