Oletko koskaan miettinyt, mihin sävyyn puhut itsellesi? Kun katsot itseäsi peilistä, huomaatko vain epäkohdat, kuten vyörätön ylimääräisen makkaran, vai katsotko, että onpas siellä iloinen ja kiva tyyppi? Sieltä peilistä katsoo kuitenkin oman elämäsi tärkein ihminen. Ajattelemme päivässä tuhansia ajatuksia, joten sillä, mitä ajattelemme, on merkitystä. Jos suurin osa ajatuksistamme on negatiivisia, niin ei ole ihme, jos ei hyviä asioita tapahdu. Ja puhuisimmeko ikinä kenellekään muulle alentavaan ja ilkeään sävyyn päivästä toiseen.
Olen lukenut jonkun verran alitajunnasta ja sen valtavasta voimasta. Sillä todella on merkitystä, mitä ajatusia itsellemme syötämme ja ennen kaikkea sillä, mihin sävyyn. Jos menen tekemään jotain ja hoen koko ajan, että enhän mä osaa ja ei varmana tule onnistumaan, niin ei se todennäköisesti tulekaan onnistumaan. Olemme tehneet siitä jo mielessämme totuuden ja lähdemme vain toteuttamaan aikeitamme eli epäonnistumista. Sen sijaan, jos ajattelemme, että kyllä se onnistuu ja näemme sielumme silmin itsemme maalissa uuden tehtävän kanssa, niin mahdollisuus onnistua moninkertaistuu. Toki silti voimme epäonnistua, mutta ainakin voimme sanoa yrittäneemme parhaamme ja olla tyytyväisiä, että edes yritimme. Ja aina voi yrittää uudestaan.
Kun menin ensimmäisiin EM-kisoihini vantaalla, olin käynyt 100 metrin juoksun alusta loppuun mielessäni läpi kymmeniä kertoja. Joka kerta olin saanut hyvän lähdön, juoksun ja lopulta ylittänyt maaliviivan. Kun sitten tuli oikea tilanne, kaikki meni juuri niinkuin olin mielessäni suunnitellut. Vaikka asetuin silloin ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa telineisiin, tuntui, kuin olisin tehnyt sen jo useasti.
Töissä olen huomannut myös ajatuksen voiman olevan valtava. Kanylointi on asia, joka tuottaa tuskaa käsien tärinän takia. Jos olen mennyt tekemään toimenpidettä jännittäen, että tuleekohan tästä mitään, ei siitä ole tullut. Mutta joka kerta, kun olen ajatellut, että menen nyt laittamaan sen kanyylin, niin olen todellakin vain mennyt ja laittanut sen, ilman mitään ongelmaa. En ole antanut ajatuksissani edes mahdollisuutta epäonnistumiselle.
Olen itsekin käynyt pitkän tien siihen, mitä olen tänä päivänä. Nyt tuntuu, että olen henkisesti vahva eikä mikään enää voi horjuttaa minua. Siitä huolimatta olen herkkä aistimaan ympäristöä ja muita ihmisiä. Olen myös hyvin intuitiivinen ja olen monesti tehnyt intuition pohjalta isojakin ratkaisuja, jotka ovat aina osoittautuneet oikeiksi.Tunnen olevani tasapainossa ja hyvin onnellinen. Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen ja pakottanut tekemään isoja valintoja. On ollut vaihtoehtona joko romahtaa tai mennä eteenpäin entistä vahvempana. Yksin en olisi ikinä selvinnyt tästä vuodesta selväjärkisenä. Urheilu on ollut ehkä isoin kannatteleva voima, vaikka myös siinä on joutunut nöyrtymään ja kuuntelemaan muita. Mutta olen sitä mieltä, että kukaan täällä ei selviä yksin ja todellista vahvuutta on myöntää heikkoutensa ja pyytää apua. Niin olen itsekin tehnyt ja saanut apua.
Entä miten niitä negatiivisia ajatuksiaan saa sitten muutettua positiivisiksi? Se onkin asia, joka ei tapahdu päivässä tai kahdessa, jos tapa on vahvana. Siinä joutuu tietoisesti miettimään, mitä ajattelee ja se voi tuntua alkuun hyvinkin hölmöltä. Itse olen yli 10 vuotta lukenut ajatusten aamiaisen joka arkiaamu ja pikku hiljaa ovat ajatukset muuttuneet positiivisiksi. Olen myös tietoisesti ruvennut onnittelemaan itseäni pienistäkin onnistumisista. Ja kun katson peiliin, hymyilen. Pienistä asioista kasvaa pikku hiljaa suuria, kun niitä vain jaksaa tehdä. Muista, että olet ihana! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti