Tämä vuosi on ollut vaiherikas. On tapahtunut paljon asioita, niin hyviä kuin pahoja. Olenkin päässyt aitiopaikalta seuraamaan, miten tämä kaikki vaikuttaa omaan treeninkulkuun. Nyt kun vuosi on lopuillaan, on hyvä tehdä pieni kokonaiskatsaus.
 |
| Alkuvuoden raikas pakkassää. |
Alkuvuodesta elämäntilanteeni oli vakaa. Oli mukava kokopäivätyö ja treenit kulkivat kivasti siinä rinnalla. Elämä oli säännöllistä. Tammi-helmikuussa oli parit hallikisat, joihin en kumpaankaan ollut tyytyväinen. En vain saanut kropastani irti sitä potentiaalia, joka siellä piili. Kun yltää kohtuuhyvään tulokseen keitetyn spagetin tuntuisella kropalla, niin mihin olisikaan pystynyt, jos olisi sattunut hyvä vire. Tein varsinkin jälkimmäisissä kisoissa sen virheen, että heräsin vain pari tuntia ennen kisoja eikä kroppa ehtinyt hereille, kun olisi pitänyt saada räjähtävä suoritus. Harmitus oli suuri, kun tipuin kolmelta viimeiseltä kierrokselta niukasti ja jäin viimeistä edelliseksi. Mutta tästä taas oppi, että pitää herätä aikaisemmin kisapäivänä.
 |
| Kevään harjoitukset alkoivat lupaavasti. |
Kevät rullasi mukavasti, vaikka siihen kuului haasteita niin terveyden, ihmissuhteiden kuin työn suhteen. Jouduin miettimään, millaista työtä oikeasti pystyn tekemään ja heittäytymään keikkalaiseksi. Tämä myös vapautti voimavaroja treeneihin ja aloin saada omaa tasoa ylemmäksi. Voimatasot nousivat omiin ennätyslukemiin keväällä ja kesäkuussa paukutin henkilökohtaisia ennätyksiä kuulatreeneissä ja kisoissa. Tässä vaiheessa elämä kukoisti. Perhe tuntui pitkästä aikaa yhtenäiseltä eikä ihmissuhteissa ollut draamaa. Oli mukavaa viettää aikaa sukulaisten kanssa ja nauttia kesästä.
 |
| Kiekkotekniikka alkoi hioutua. |
Mutta sitten. Juhannuksen jälkeen alkoi alamäki. En onnistunut harjoituksissa, kisoissa enkä salilla. Olo oli voimaton ja lajeihini tarvittava terävyys loisti poissaolollaan. Mikä sen sitten aiheutti? Ainakin kuuma kesä oli varmasti osasyyllinen tähän. Mutta mielen vaikutus oli varmasti vielä isompi. Perheemme ei enää ollut yhtenäinen. Jotain tapahtui. Kaikki ne ristiriidat vaikuttivat treeneihini valtavasti. Vasta jälkikäteen sitä on tajunnut, miten iso merkitys ihan kaikella elämässä on kaikkeen. Kesä oli rankka, mutta kasvattava.
 |
| Oriveden kisoissa, joissa työnsin kesän ennätykseni. |
Mut sitten saapui se surkea syys... Tai sitten ei. Hyvä vire löytyi vaikean kesän jälkeen ja treeneissä oli mahtava noususuhdanne. Perhekuviot olivat alkaneet purkautua ja selvitä. Elämään palasi arki ja rauha. Se näkyi ihan kaikessa. Salilla rauta nousi todella hyvin ja taas uusia ennätyslukemia. Pidän syksystä, kun alkaa hallikausi. Ei tarvitse enää treenata yksin ja voi saada hyviä vinkkejä ammattilaisilta. Kuulassa ja kiekossa tekniikka teki harppauksen ja homma luisti hyvin. Elämässä muutenkin asiat alkoivat olla balanssissa ja tulevaisuus alkoi näyttää selkeämmältä. Tämä taas näkyi selvästi kehityksessä.
 |
| Treenejä eri painoisilla välineillä. |
Sitten tulin kipeäksi ja reilun kahden viikon treenitauko romahdutti voimatasot rajusti alaspäin (sellainen -20-40kg liikkeestä riippuen). Tämä luonnollisesti vähän laski mielialaa, joka taas sitten heijastui kaikkiin treeneihin. Luotto omaan tekemiseen oli kateissa eikä uskoa itseensä oikein löytynyt. Onneksi on olemassa ihania ihmisiä, jotka palauttivat uskoni ja olen taas täysillä messissä. Voi olla, että omaa hallienkkaa ei ekoissa kisoissa tule, mutta nyt taas uskon, että se on kuitenkin mahdollista. Ihmissuhteet heijastuvat suoraan treeneihin, niin hyvässä kuin pahassa. Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet tukea vaikeiden aikojen yli. :)
 |
| Leuanvetotanko kotona on pop! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti