Karhunkierros

Tästä se lähtee

Lähdimme reissuun sunnuntaina autojunalla kohti Rovaniemeä. Kävimme matkalla Riisitunturilla Riisin Rääpäisyn, kun saimme hotellihuoneen Rukalta vasta klo 15 jälkeen. Aamulla bussi kuljetti meidät lähtöpaikalle Hautajärvelle, josta lähdin jännityksen kupliessa vatsassa ottamaan ensimmäisiä askelia kohti Rukaa. Kiire ei ollut ja olin päättänyt jo etukäteen, että menen omaa vauhtia eli hitaasti. Kaikkien muiden ohittaessa hoin itselleni, että ei matka tapa, vaan vauhti. Ensimmäinen pysähdys ja lounastauko oli Perttumakosken laavulla, jossa oli lisäksemme yksi pariskunta. Jatkoimme matkaa Rupakivelle, josta etenimme ensimmäiseen yöpaikkaan, Savilammelle. Laitoimme teltan pystyyn, söimme ja lähdimme vielä ilman rinkkoja katsastamaan Oulangan könkäälle, joka oli kyllä näkemisen arvoinen paikka. Päivän taival oli helppokulkuista ja kilometrejä kertyi noin 20. Reitti kulki joen vartta ja välillä jokikin näyttäytyi puiden seasta. Leiripaikkamme sijaitsi joen kuohuvassa uomassa, jossa oli myös autiotupa ja nuotiopaikka. Kosken kuohunta siivitti loistaviin yöuniin. 

Perttumakoski

 

 

Rupakivi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oulanganköngäs

 

Savilampi

Lähdimme aamulla yhdeksän aikaan jatkamaan matkaa levänneenä ja hyvin syöneenä. Toinen päivä lähti käyntiin riippusillalla ja ihan kohtuullisella nousulla. Ensimmäinen kahvitauko oli Taivalkönkäällä, jossa oli myös mukavaa kosken pauketta. Päivään mahtui paljon riippusiltojen ylitystä, joka olisi vielä edellisenä kesänä tuottanut haasteita, kun kroppa ei sietänyt korkeita paikkoja. Tästä seuraava kohde oli Runsulampi, jossa pidimme lounastauon. Matka jatkui helppokulkuista tietä kohti Oulangan luontokeskusta, jossa pysähdyimme täyttämään vesiastiat ja ostamaan jääkaappimagneetteja. Sieltä matka jatkui kohti Kiutaköngästä, jossa teimme pienen ylimääräisen lenkin, jotta näimme pauhut kunnolla. Jatkoimme matkaa kohti seuraavaa yöpaikkaa ihaillen samalla hienoja maisemia. Mainittakoon, että reissulla tuli paljon poroja vastaan, jotka kyllä antoivat lopulta poluilla tietä, mutta eivät kyllä pelänneet ollenkaan. Suurin osa kulki Merenojan ohi ja lisäksemme siellä yöpyi vain kaksi miestä. Yöllä vähän satoi, mutta onneksi varusteet pysyivät kuivina. Tämäkin yö meni nukkumisten suhteen todella hyvin ja aamulla oli taas virkeä ja levännyt päivän kävelyitä varten.

Taivalköngäs

 

 

 

 

 

Lounastauko Runsulammella

Kiutaköngäs

 

Merenoja, toinen yöpaikka

Merenoja

Kolmas päivä lähti liikkeelle pienessä tihkusateessa, joka jatkui koko aamupäivän. Kuljimme alkuun harjun päällä ja joki näkyi mukavasti reitin varrella. Poroja näkyi paljon ja ihan polun vieressä pieni poroperhe oli viettämässä aikaa. Pysähdyimme pitämään sadetta hetkeksi Kulmakkopurolle. Missään vaiheessa ei tarvinnut laittaa takkia päälle eikä ollut kylmä. Kun saavuimme Jussinkämpälle luonastamaan, oli sadekin jo lakannut ja oli mukava pitää taukoa. Matka jatkui mukavissa olosuhteissa kohti seuraavaa leiripaikkaa. Ensin saavuimme Ylikodalle, jossa olikin mukava yllätys odottamassa. Tulimme paikalle juuri sopivasti, kun melontaporukka oli lopettanut lohikeiton syömisen ja saimme syödä ylijäämäkeittoa ja leipää auringon paisteessa. Jatkoimme tästä matkaa Vennäänmutkaan, jossa pidimme hetken aikaa sadetta, kunnes jatkoimme Pähkänään, seuraavaan yöpaikkaamme. Matkalla olisi ollut Pähkänänkallio, joka oli kuitenkin reissun aikaan rauhoitettu muuttohaukkojen takia. Leirimme oli joen mutkassa ja kallio oli vastarannalla. Saimme seurata muuttohaukkojen liitelyä kaikessa rauhassa. Ehdimme pystyttää teltan ennen kuin alkoi sataa, mutta menimme pitämään sadetta laavulle. Laavulle tulikin yksin vaeltava nainen pitämään kanssamme sadetta, mutta nainen jatkoi vielä matkaa seuraavalle leiripaikalle. Toisesta suunnasta paikalle alkoi tulla uupuneita nuoria ja kävi ilmi, että heillä oli leirikoulu menossa ja vielä muutamia kilometrejä edessä ennen leiriytymistä. Läpi kulki myös edellisessä yöpaikassa olleet miehet, mutta kukaan ei jäänyt yöksi kanssamme. Oli todella rauhoittavaa katsella teltasta virtaavaa vettä ja vain olla.

Kulmakkopuro

Jussinkämppä

Vennäänmutka

Pähkänä

Pähkänä

Pähkänä

Neljäs aamu starttasi vähän viileämpänä, mutta ei satanut. Pian päästyämme matkaan alkoi aurinkokin paistaa ja piti laittaa aurinkorasvaa. Taivallus kohti Harrisuvantoa oli mukavan vaihtelevaa. Alkuun mentiin pitkään joen vartta, mutta sitten noustiin ylös. Polku oli mukavan juurakkoista ja kivistä sorapolun sijaan. Saavuimme Harrisuvannolle, jossa pidimme kahvitauon. Tuosta matka jatkui Pienelle karhunkierrokselle, jonka olimme päättäneet kiertää Jyrävän puolelta. Arvoimme, menemmekö myös Kallioportille, mutta päädyimme säästämään voimia ja jättämään sen väliin. Tästä eteenpäin polku oli taas helppokulkuista, mutta maisemat olivat komeita. Ihmisiä tuli paljon vastaan ja moni oli perheen ja koirien kanssa nauttimassa kesäisestä päivästä. Meillä matka jatkui parkkipaikan sijaan kohti Porontimajokea. Sinne päästyämme moni matkalla tapaamamme vaeltaja olikin siellä pitämässä taukoa. Pidimme lyhyen tauon ja lähdimme kohti viimeistä yöpaikkaamme, Kumpuvaaraa. Matka aikoi nousulla, josta tulikin reissun ensimmäiset kaukonäköalat, tosin puut peittivät näkymät lähes koko matkalta. Päivästä tuli kilometreissä kaikista pisin, lopulta mittari näytti 22.88km. Viimeisen kilometrin kohdalla aloin jo ajatella, että eikö se leiripaikka koskaan tule, mutta tuli se. Olimme toisena leiripaikalla ja saimme valita mieleisemme telttapaikan. Laitoimme teltan pystyyn juuri ennen sadetta, jonka vuoksi ruokaa ei päässyt heti laittamaan. Tässä kohtaa tuli reissun ensimmäinen nälkäväsymys, mutta onneksi sade loppui ja väsymyskin meni ohi, kun sai taas vatsan täyteen ruokaa. Olimme varautuneet olemaan reissussa 6 yötä ja 7 päivää, joten ruokaa oli reilusti yli tarpeen, kun matka taittuikin yllättäen kaksi yötä nopeammin. Nälkää ei siis tarvinnut nähdä ja palautuminen viimeisen päivän rutistukseen pääsi hyvin käyntiin.

Aurinkorasvan laitto

Harrisuvanto

Pieni karhunkierros

Pieni karhunkierros

Jyrävä

Porontimajoki

Kumpuvaara

Kumpuvaara, viimeinen yö

Kumpuvaara

 

Viides päivä ja viimeinen aamu starttasi vähän huonosti nukutun yön jälkeen. Olin kuullut paljon viimeisestä päivästä ja sen rankkuudesta. Kilometreissä viimeiseen päivään jäi vain 13km, mutta nousujen ja laskujen vuoksi päivä oli kaikista rankin. Ensin lähdimme kohti Kumpuvaaraa, josta ei vielä juurikaan auennut näkymiä. Tämän jälkeen oli edessä Konttainen, jonka jyrkästä noususta oli varoitettu. Nousu oli kieltämättä jyrkkä, mutta sitä tukemaan oli laitettu köysi. Nousuun kuului myös jonkin verran rappusia. Konttaiselta aukesi jo ihan mukavat maisemat ja jäimme pitämään kahvitauon huipulle. Tästä matka jatkui kohti Suolampea, jossa pidimme lounastauon. Useampi vaeltaja sattui samaan aikaan pitämään ruokataukoa ja vaihdoimme reissun kuulumisia keskenämme.  Oli mukava kuulla muiden kokemuksista ja edes ottamuksista. Kuulimme, että edessä on vielä paljon nousua ja laskua, vaikka sitä oli tähän päivään ihan mukavasti riittänyt. Saimme taas tankattua energiaa, joten seuraava kunnon tauon paikka oli Ruka, jonne matkaa oli vielä reilu 4km. 

Valtavaara näytti mahtinsa meille jyrkkinä nousuina ja laskuina. Pidän vaihtelevasta maastosta, joten nautin menemisestä paljon. Sauvoista oli suurimaksi osaksi apua, mutta parissa jyrkässä laskussa luovutin ne toiselle osapuolelle laskun ajaksi. Tarkasti sai katsoa, minne astuu, kun tavoitteena oli se ehjänä selviäminen. Valtavaaraan kuului useampi huippu, joista korkeimmalle oli pystytetty tönö. Sieltä myös näkyi määränpäämme, Ruka. Pidimme siellä patukan mittaisen tauon ja jatkoimme matkaa. Oikea polveni meinasi alkaa vihutella, kun piti mennä rappusia alaspäin, mutta onneksi sauvoilla pystyi keventämään eikä ollut vieläkään mikään kiire, joten rauhassa sai edetä. Viimeisillä kilometreillä oli jonkin verran porukkaa parkkipaikan läheisyyden vuoksi. Saavuimme Rukan parkkipaikalle ja ehdin jo ajatella, että kohta ollaan perillä, mutta vielä oli yksi nousu edessä. Ei siis muuta kuin kiipeämään Rukan toiselle puolelle laskettelurinteen laitaa pitkin. Vielä saatin viimeiset sykkeen kohotukset, kunnes vihdoin alhaalla näkyi lähtöportti, johon oma Karhunkierroksemme päättyi. Ihqun terassilla oli jo muutama edellisellä taukopaikalla tapaamme vaeltaja ja liityimme heidän seuraan. Oli aika mukavaa istua aurinkoisella terassa hyvissä voimin vaihtamassa kokemuksia kanssavaeltajien kanssa ja alkamalla jo suunnittelemaan seuraavaa kohdetta.

Valmiina viimeiseen päivään

Kumpuvaaran maisemia

Konttainen

Konttainen

Suolampi

Valtavaara

Valtavaara

Valtavaara

Valtavaara

Valtavaaralta Ruka

The End

Yhteenvetona totean, että oli todella onnistunut reissu. Säät suosivat ja kaikki meni paremmin kuin suunniteltiin. Yhden päivän kävelyajoiksi tuli 7-9 tuntia, jonka jaksoin hyvin, kun piti vauhdin sopivan hiljaisena. Hitaassa vauhdissa ehti myös nauttia luonnosta ja maisemista eikä tullut hiki. Polvi hieman yritti ilmoittaa itsestään, mutta ei lopulta kipeytynyt kunnolla. Kengät olivat loistavat ja pohjalliset tukivat jalkaa juuri oikealla tavalla. Yksin en olisi missään tapauksessa selvinnyt monestakin syystä. Rinkka painoi noin 14kg, joka oli ihan sopiva paino. Paikat eivät jumiutuneet eikä lihakset kipeytyneet. Sauvoja en voi liikaa hehkuttaa, ne tekivät reissusta mahdollisen ja hyvin miellyttävän. En hakenut selviytymiskokemusta enkä sitä myöskään saanut. Sen sijaan sain kiireettömän ja aikatauluttoman vaelluksen hyvä energisenä ja jaksavana. Kävimme vielä kolmena päivänä reissun jälkeen patikoimassa lyhyitä päiväretkiä ja katsastamassa uusia kansallispuistoja. Tämän kaiken mahdollisti joukko ammattilaisia sekä huolellinen valmistautuminen ja varautuminen asioihin. Harjoitusvaellus Repovedellä oli hyvin tarpeellinen, koska sen jälkeen huomasi vielä monta asiaa, joita tarvitsi onnistuneeseen vaelluskokemukseen. 

Loppuun haluan kertoa vähän taustaa, että miksi itselle Karhunkierros oli niin iso juttu, että se ansaitsee oman postauksen. Olen haaveillut Karhunkierroksesta teini-iästä lähtien, mutta pitänyt sitä kohdallani melko mahdottomana monien pitkäaikaissairauksien- ja vaivojen vuoksi. En voi tehdä elämässä mitään spontaanisti ja suunnittelematta ja monet elintärkeät hormonit, kuten kortisoni, tulee purkista. Lisäksi hyljinnänestolääkkeet toimivat hyvänä anti-dopingina antaen kunnon suhteen tasoitusta muille. Suurimmaksi haasteeksi pitkälle vaellukselle kuitenkin asettui jalkaterä, jossa on toimintahäiriö, neuropatia, sisäänpäin kasvaneet kynnet, isot vaivasenluut, vääntyneet isovarpaat sekä useampia rasitusmurtumia, joista viimeisin oli tänä keväänä. Omat haasteensa tuovat yliliikkuvat nivelet ja polven sivusiteiden kipeytyminen etenkin alaspäin mentäessä. Olen keskustellut useamman hoitavan lääkärin kanssa asiasta sekä osaavan jalkaterapeutin sekä fysioterapeutin kanssa ja saanut hyviä ohjeita reissun toteuttamiseksi. 

Valmistauduin reissuun huolella, kun keväällä päätin, että tänä vuonna toteutan tuon unelman. Olen tehnyt jalkaterälle täsmäjumppaa tunnollisesti jo vuosia, mutta nyt sain vielä uusia, hyviä liikkeitä sekä teetätin pohjalliset, jotka tukevat vaivasenluuta. Sain myös tietää, että jalkaterän virheasennot ja toimimattomuus ovat syynä rasitusmurtumiin. Partioaitassa sain aivan loistavaa ja asiantuntevaa palvelua, kun myyjä otti asiakseen etsiä vaelluskengät, joihin jalkateräni mahtuvat ja joilla voi vaeltaa pidemmän matkan. Tämän lisäksi reissun mahdollisti vaellussauvat, joita ilman en olisi montaa kilometriä taivaltanut ilman polvivaivoja. Panostin myös uneen käymällä unettomuuden nettiterapian, jonka avulla onnistuin parantamaan unenlaatua, joka mahdollisti vaelluksen. Yksi lääkäri sanoi, että selviän kyllä reissusta, jos saan unen kuntoon ja oli aivan oikeassa tässä asiassa. Tämän lisäksi tietenkin terveelliset elämäntavat, joihin kuuluu säännöllinen syöminen, liikunta ja riittävä lepo ja uni. Näillä eväillä unelmasta tuli totta.  Tavoitteena oli nauttia matkasta ja tulla perille omin jaloin hyvissä voimissa ilman vammoja. Tavoitteet toteutuivat yli odotusten.