Kaunis, kauniimpi, kaunein?

Hyvä peli takana

Olen aina ollut huoleton ulkonäköni suhteen. Koskaan ei ole ollut tilannetta, ettenkö voisi mennä ulos ilman meikkiä. Teininä tuli meikattua säännöllisemmin, mutta ei silloinkaan ollut jokapäiväistä meikkirutiinia. Monesti ulos lähtiessä unohtuu katsoa peilistä, ettei hammastahnaa ole naamassa ja hiukset sekaisin. Olen aina kuitenkin ollut etikettiuskollinen ja meikannut juhliin ja muihin virallisiin juttuihin, koska koen, että huoliteltu ulkonäkö on juhlan järjestäjän kunnioitusta.Myös pukeutumisen mietin sellaisiin tapahtumiin tarkkaan. Eli elän tilanteen mukaan. Mutta arjessa en jaksa kiinnittää ulkonäkööni kamalasti huomiota. Pidän sitä toisarvoisena seikkana. Itselle merkitsee ulkonäköä enemmän ihmisen arvot, luonne ja miten kohtelee muita ihmisiä. Mutta tuntuu, että nykymaailmassa ulkonäön pitäisi olla ykkösprioriteetti.

Luin vähän aikaa sitten jonkun fitness-bloggarin tekstin, jossa hän kirjoitti, ettei kukaan laita nettiin käsittelemättömiä ja meikittömiä kuvia. Olen kai sitten todella outo, koska en ole koskaan jaksanut nähdä vaivaa, että käsittelisin kuviani ja useimmissa kuvissa ei ole edes meikkiä. Tuntuisi typerältä meikata treeneihin ja ottaa sitten kuvia, joissa näyttää mahdollisimman hyvältä. Kuulemma pitäisi käyttää kuvaamiseen tunti tolkulla aikaa, että saa itsensä mahdollisimman edustavasta kulmasta, oikealla valaistuksella ja virheettömänä. Ja sitten käyttää vielä aikaa kuvien käsittelyyn ja laittaa kaiken maailman filttereitä. Tuloksena on kuva, josta kyseistä ihmistä ei tunnista. Mielestäni on lähinnä hämmentävää, kun tapaa ensimmäistä kertaa ihmisen livenä eikä hän vastaa ollenkaan valokuvia, joita naamakirjassa on. Olen itse ottanut sen linjan, että haluan näyttää kuvissa itseltäni ja luonnolliselta. Jos en ole maailmanluokan kaunotar kuvissa, ei sillä ole väliä, koska en ole sitä luonnossakaan. Miksi lähtisin vääristelemään totuutta?

Meikitön

Mielestäni ei ole klisee, että kauneus tulee sisältä. Kauniit ihmiset ovat ystävällisiä muille, hymyilevät ja kunnioittavat muita. Ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä kauneuden kanssa.Tiedän ihmisiä, joilla on todella kauniit piirteet, mutta teoillaan ja sanoillaan he saavat itsensä näyttämään todella rumilta. Ja sitten on taas ihmisiä, jotka eivät ehkä piirteidensä puolesta täytä nykyisiä kauneuskriteerejä, mutta hehkuvat sisäistä kauneutta niin, että he ovat kauniita, todella kauniita. Ja jos mennään urheiluun, niin miksi urheilijan pitäisi olla viimeisen päälle huoliteltu? Eikö se urheilusuoritus ole kuitenkin tärkein, eikä se, miltä hän näyttää sen jälkeen. Itse en meikannut SM-kisoihin ja päädyin nettilehden jutun kuvaan. Eipä sinne menty näyttämään missiltä, vaan ylittämään itsensä. 

Olen toki itsekkin välillä tylsistyneenä ottanut poseerauskuvia, joissa väännellään kroppaa luonnottomaan asentoo, että vyötärö näyttää mahdollisimman kapealta, peppu pyöreältä ja lihakset korostuu. En vain ikinä kehtaisi julkaista niitä. Olen myös leikkimielisesti muokannut kasvojani meikillä. Toki näytän varmaan paremmalta, mutta en itseltäni. Somessa monet tuntuvat vetävän jonkilaista roolia ja halutaan näyttää oma elämä ja ulkonäkö täydellisenä.

Meikillä ja muokattu

En osaa feikata luonnossa, joten en oikein osaa feikata somessakaan. Miksi haluiaisin antaa ihmisille virheellisen kuvan itsestäni, kun totuus kuitenkin paljastuu viimeistään kun tapaa kasvotusten? Luonnollisuus ei ole ehkä pop, mutta aion jatkaa valitsemallani tiellä. Toivoisin sitä enemmän myös muilta, etenkin julkisuuden henkilöiltä, jotka ovat esikuvia kasvaville nuorille. Itse haluan olla esikuva, joka osoittaa, että kelpaamme sellaisina kuin olemme ja että median luoma kuva naisista on hyvin virheellinen. Ollaan omia itsejämme ja hymyillään, se hämmentää ihmisiä. :)