paino-ongelmia

Yleisesti ottaen ylipaino on yksi suurimmista ongelmista. Omalla kohdallani ongelma on kuitenkin ollut päinvastainen. Kärsin vuosia alipainosta, josta sain myös kuulla jatkuvasti tutuilta ja tuntemattomilta. Tuntui, että olin vapaata riistaa, kaikilla oli oikeus kommentoida painoani. "Hyi kauhee, kun oot laiha", "syötkö sä ollenkaan" ym. mukavaa. Olin kuitenkin vahva fyysisesti. Kävin salilla ja vähäinen painoni oli pitkälti lihaksia. Tosin keho haluaa ilmeisesti pitää alipainoisen vähäisistä rasvoista kiinni, koska rasvaprosenttini oli tuolloin korkeampi kuin nyt lähes 20kg painavampana.

Tässä kuvassa paino noin 48kg

Olen ollut aina huono syömään. Ruokahalua ei ole ollut. En ole ikinä halunnut olla laiha. Alipaino on leikkauksissa yhtä suuri riski kuin ylipaino. Pahimmillaan painoin 48kg ja olen siis 174cm pitkä. Noihin aikoihin munuaisten vajaatoiminta oli vaikea ja olin päättänyt jo aloittaa dialyysit puolen vuoden kuluttua. Koska tiesin, että elinsiirtoleikkaus ei ole mikään pikku juttu, päätin tuolloin, että paino on pakko saada ylös keinolla millä hyvänsä. En tiennyt ollenkaan, mikä on sopiva tavoitepaino, kunnes näin jossain naistenlehdessä kuvan missiehdokkaasta, joka oli pituiseni ja painoi 65kg ja näytti todella hyvältä.:D Otin siis tavoitteeksi painaa 65kg, siihen oli matkaa 17kg. Sain kuulla lääkkeestä, jonka sivuvaikutuksena on ruokahalun lisääntyminen ja painonnousu, kyse on masennuslääkkeestä. Pyysin lääkäriltä tätä lääkettä, jotta saisin ruokahalua. Lääkäri kirjoitti reseptin ja projekti alkoi.

Tuolloin noudatin munuaispotilaalle terveellistä ruokavaliota, joka sotii kaikkia ravitsemussuosituksia vastaan. Proteiinia piti rajoittaa ja kaikki vilja oli mahdollisimman valkoista vehnää. Liikuin todella paljon, jotta paino tulisi pääasiassa lihaksina, vaikka ruokavalio oli pääasissa valkoisia viljoja. Lääke toimi ja pystyin syömään paljon enemmän kuin ennen. En tarkalleen muista, kauan tavoitepainon saavuttamiseen meni, mutta kun menin elinsiirtoleikkaukseen, painoin 65kg. Siirron jälkeen ruokavalio vapautui ja vuosikausia kiellettynä ollut suklaa himotti. Lihoin siirron jälkeen 70kiloiseksi, koska mätin suklaata huolella. Monet lihovat kortisonista, mutta itse en syytä siitä kuin kuukasvoja. Jätin pariksi kuukaudeksi herkut ja olin taas ihannepainossani.

Paino noin 65kg, kuva dialyysiajalta

Tällä hetkellä painan 66kg ja lihasta on noin 20kg enemmän kuin lähtötilanteessa. Se tuntuu hurjalta. Olen myös paremmassa kunnossa kuin koskaan. Tällä hetkellä voin noudattaa oikeasti terveellistä ruokavaliota, johon kuuluu paljon hedelmiä ja vihanneksia päivittäin, siemeniä ja pähkinöitä, proteiinia ja täysjyväviljaa. Syön myös skyriä ja juustoa päivittäin. Tiedän, että nykyään on muotia syödä sokeritonta, maidotonta ja gluteenitonta ruokaa, mutta tämä sopii minulle ja tällä olen kehittynyt ja jaksanut treenata. Olen myös helposti stressaantuvaa tyyppiä, joten todennäköisesti tiukan ruokavalion noudatus vain lisäisi stressiä, jolloin mahdolliset terveyshyödyt kumoutuisivat. Ruokahalua lisäävää lääkettä en ole pystynyt lopettamaan, sen avulla pystyn pitämään tämän painon. Mutta mieluummin syön lääkettä ja voin hyvin, kuin palaan taas vanhaan ja kuihdun olemattomiin.

Minusta olisi ihanaa, jos ihmiset tajuaisivat olla kommentoimatta muiden painoa, oli se sitten yli- tai alipainoa. Jokainen varmasti on itse tietoinen asiasta ja kommentointi aiheuttaa vain pahaa mieltä ja syö itsetuntoa. Itse en voinut tilanteelle mitään, en nauttinut siitä enkä todellakaan pyrkinyt siihen. Kommentoinit satuttivat ja tuntuivat pahalta, sillä ei ollut merkitystä, tuliko se tuntemattoman suusta vai jonkun itselle läheisen ihmisen. Yrittäkää muistaa, että poikkeavan painon takana voi olla sairaus eikä kommentointi ainakaan paranna asiaa. Yritetään olla satuttamatta kanssaihmisiä ja jos ei ole kuin pahaa sanottavaa, on parempi olla hiljaa. <3