Positiivinen kehonkuva

Nykymenoa seuranneena ei voi kuin ihmetellä, miten paljon kaikki edelleen pyörii ulkonäön ympärillä. Telkkaritarjonta on pullollaan erilaisia laihdutusohjelmia ja nyt vielä vuosia nuoremmaksi. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä myös henkiseen hyvinvointiin, mutta ei sen pitäisi olla pääasia. Lehdet tursuavat juttuja, miten saat poltettua rasvaa mahdollisimman tehokkaasti. Kuitenkin kauneus on katoavaista ja ihan jokainen vanhenee. Itselläni on vatsa täynnä arpia ja naamassa kortisoniturvotusta, mutta en viitsi käyttää energiaa niiden miettimiseen. Painan tällä hetkellä aika paljon, mutta en viitsi miettiä painoa, koska olen vahvempi kuin koskaan ja treenit kulkevat muutenkin hyvin. Eikö se ole kuitenkin painoa ja ulkonäköä tärkeämpää?

Liikunta tekisi hyvää ihan jokaiselle. En vain usko, että siitä saa pysyvää osaa elämää, jos ajatukset pyörivät kalorinkulutuksessa ja rasvanpoltossa. Täytyy myöntää, että itsellä ei ole hajuakaan, kuinka paljon kaloreita syön päivittäin tai edes ravinnon proteiinimäärästä. Ja liikkuessa en kyllä tiedä, kuinka paljon kaloreita mikäkin treeni kuluttaa tai millä teholla poltan rasvaa. Vaikka liikun tavoitteellisesti, niin menen silti liikunnanilo edellä. Pyrin siihen, että voin lähteä jokaisiin treeneihin hyvillä mielin ja lähteä hymy huulilla.

Olen tyytyväinen kehooni, kun se toimii niinkuin haluan. Kehoni on pettänyt minut monta kertaa ja silloin olen ollut siihen tyytymätön, riippumatta painosta tai ulkonäöstä. Kun on tullut liikunnasta taukoja, myös tyytyväisyys kehoon on laskenut ja mielialakin ollut alakuloinen. Itselle liikunta on ennen kaikkea mielenterveyden hoitamista, mutta myös terveyden ylläpitämistä. Siksi en liiku hampaat irvessä ja jätän treenit väliin, jos keho niin sanoo. On tärkeää oppia kuuntelemaan oman kehonsa viestejä viisaasti ja erottaa laiskuus oikeasta väsymyksestä. Väsyneenä treenaminen ei tee kuin hallaa ja sairastuttaa pidemmän päälle. Myös loukkaantumisen riski kasvaa, kun väsyneenä kehon hallinta ei ole yhtä hyvää kuin virkeänä. 

Kuva:Sami Reivinen

Olen ilolla seurannut myös nyt vallalla olevaa vaakakapinaa ja positiivisen kehonkuvan hehkutusta. Itse olen sitä mieltä, että jokainen on kaunis, kun hymyilee, on itsevarma ja hyväryhtinen. Koolla tai ulkonäöllä on yllättävän vähän kauneuden kanssa tekemistä. Kun hehkuu hyvää olo ulospäin, niin se kaunistaa paljon enemmän kuin täydellinen vartalo. Itse olen painanut kaikkea 48kg ja 70kg väliltä, mutta ollut lähes aina tyytyväinen omaan vartalooni. Kehonkoostumuskin on vaihdellut vuosien mittaan, mutta ei se alhainen rasvaprosentti tuo onnea. Ulkonäkö kertoo ihmisen kunnosta ja terveydestä lopulta todella vähän. Joku voi olla vähän isompi, mutta todella hyvässä kunnossa, kun taas hoikka voi olla rapakunnossa.

Jotta voisi löytää liikunnanilon ja saada siitä elämäntavan, pitäisi löytää laji, josta oikeasti nauttii. Kaikkien ei tarvitse käydä salilla ja lenkillä. Yleisurheilu koukutti itseni monipuolisuudellaan. Lajeissani kuitenkin tarvitaan voimaa, räjähtävyyttä ja hyvää kehon hallintaa. Pitäisi olla samaan aikaan rento ja notkea, mutta myös jämäkkä ja terävä. Tekniikat vaativat paljon toistoja ja erilaisia oheisharjotteita. Menen aina kisoihin jännittäen, että  mikä on aikani nyt, koska treenikaudella en mittaile aikoja. Kuulantyönnössäkin mittailen työntöjä treeneissä hyvin satunnaisesti, keskityn enemmän tekniikkaan ja että palaset osuvat kohdilleen. Haaveilen vielä joskus tankotanssin aloittamisesta ja aikuisten uimahyppykoulusta. Rakastan uusien lajien kokeilemista, koska silloin joutuu menemään epämukavuusalueelle. Ja kun sitten ylittää itsensä ja onnistuu jossain ensimmäistä kertaa, on tunne todella hyvä. Tuntee itsensä voittamattomaksi, kunnes joku palauttaa maanpinnalle takaisin. :D Suosittelen kaikkia lähtemään rohkeasti kokeilemaan eri lajeja, jos vaikka joku kolahtaisi. Siitä voi lähteä uusi, energisempi elämä. :)