Onnea etsimässä

Mitä onni on? Mitä on olla onnellinen? Mielestäni onni koostuu pienistä, arkisista asioista, kuten kehräävästä kissasta sylissä ja puolison halista. Siitä, että pystyy liikkumaan ja elämään melko normaalia elämää, mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa. Liian usein vastuu onnesta sysätään muiden vastuulle. Ei ole kuitenkaan kumppanin tai kenenkään muun tehtävä tehdä sinua onnelliseksi. Sen pitää lähteä itsestä sisältä. Vasta kun voi olla onnelllinen yksin, voi olla sitä myös kaksin. Itse muistelen sinkkuaikoja hyvällä. Olin silloin onnellinen ja nautin elämästä. Kun sitten kumppani astui kuvioihin, onnen määrä tuplaantui. Mutta onneni ei ole mitenkään riippuvainen kumppanistani.

Onnea voidaan etsiä myös ulkoisista asioista, kuten työpaikasta tai laihemmasta minästä. Kuitenkin mitä enemmän tavoittelee onnellisuutta, sen kauemmaksi se todennäköisesti menee. Hetkelliset onnen tunteet eivät kanna läpi elämän. Kun tekee asioita, joista nauttii ja arvostaa elämäänsä sellaisena kuin se on, onnellisuus tulee kuin huomaamatta elämään. Onni ei tule etsien, se tulee eläen. Tällä hetkellä voin sanoa, että olen onnellinen. 

Itselleni hyvää oloa ja onnen tunnetta aiheuttaa esimerkiksi unelmien toteutus. Olen vähän hullu, kun monesti saan jotain päähäni ja lähden tavoittelemaan sitä urakalla. Olen valmis tekemään töitä unelmien toteutumisen eteen enkä oleta, että ne vain tapahtuvat ja tulevat eteeni hopeatarjottimella. Olen myös nopeasti kyllästyvää tyyppiä, joten usein, kun jokin unelma on toteutunut, on jo seuraava kypsynyt mielessä ja lähden määrätietoisesti kohti sitä. Se pitää elämän mielekkäänä, kun on tavoitteita ja yritän parhaani mukaan myös nauttia matkasta kohti päämäärää. Kun unelma on saavutettu, on onnentunne suuri. 

Tällä hetkellä se unelma on kisata MM-kisoissa. En vielä tiedä, jatkanko kilpaurheilua enää niiden jälkeen. Aika näyttää. Voi olla, että sitten siintää jo uusi unelma tulevaisuudessa. Lapsena halusin FBI-agentiksi, mutta se jäi toteuttamatta, koska en osaa englantia eikä se suomessa onnistuisi (sehän se ainoa este olikin.:D ) Sitten halusin rock-tähdeksi ja soitinkin kolmessa eri bändissä. Kävin viimeisimmän bändin kanssa kolmella keikalla helsingissä ja se oli siistiä. Sitten muutin tampereelle ja bändi jäi, mutta uusia unelmia tuli tilalle. Koen, että rock-tähden elämää tuli riittävästi vietettyä eikä se olisi pidemmän päälle ollut se juttu. :D 

Jotain ehkä päättäväisyydestä kertoo se, että hain Tampereen ammattikorkeakoulun sairaanhoitajalinjalle 4 kertaa, ennen kuin pääsin. Joka kerta jäi kiinni psykologin haastattelusta, koska en ollut oma itseni ja yritin esittää yli-ihmistä, joka tietenkin näkyi läpi. Kun viimeisellä kerralla kerroin myös luurangoista, pääsin kouluun. Ja nyt työskentelen unelma-ammatissani. Olen myös päättänyt, että haluan työskennellä TAYS:issa enkä missään muualla, joka on poikinut ajoittaista työttömyyttä. Olen kuitenkin nähnyt 19 osastoa ja nyt tiedän, missä siellä haluan työskennellä ja juuri sinne pääsin kesäksi. Toivottavasti myös syksyllä saa jatkaa. Nämä kokemukset halusin kertoa siksi, että asiat eivät vaan tapahdu, vaan pitää tehdä töitä ja myös luopua asioista, jotta voi saavuttaa unelmansa. Kaikkea kun ei vain voi saada. Ollaan onnellisia hetkessä ja nautitaan matkasta. Siitä elämässä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse, matkasta kohti tuntematonta. :)