Sosiaalinen media on mielestäni pääasissa hieno asia. On helppoa pitää yhteyttä ihmisiin ja erilaisissa ryhmissä saa vertaistukea ja neuvoja nopeasti. Mutta tällä kaikella on myös kääntöpuolensa. Mielestäni pikaviestinnän suurin ongelma on väärinymmärrykset. Vaikka kuinka laittaisia hymiöitä, niin silti toinen voi käsittää asian aivan eri tavalla kuin on tarkoittanut. Monesti olen kirjoittanut jonkun asian täysin neutraalissa mielentilassa ja mielessäni olisin kasvotusten sanonut sen rauhallisesti todeten. En voi kuitenkaan ikinä tietää, missä mielentilassa toinen osapuoli on ja ilman hymiötä lähetetty viesti saatetaan tulkita helposti ylimieliseksi tai tylyksi. Nykyään tulee enää harvoin puhuttua puhelimessa, joten äänensävyt jää puuttumaan. Muutenkin ihmisen kommunikoinnista suurin osa on kehonkieltä, joka jää kokonaan pois nettikeskusteluissa.
Viime aikoina olen kohdannut paljon riitelyä netissä. Ihmisten on helppo huudella mielipiteitään ja lytätä muita. Olen nähnyt varsin törkeää kiusaamistakin aikuisten ihmisten kesken. Ihmettelen suuresti, ettei aikuiset osaa keskustella asioista rakentavasti. Edelleen vanha viisaus on mielestäni hyvä; jos sinulla ei ole kuin pahaa sanottavaa, niin ole mieluummin hiljaa. Kun ihminen perustelee käytöstään mielenterveyden ongelmalla, niin heti tulee vastaisku, että yrittää piiloutua diagnoosin taakse ja paeta vastuuta, vaikka samassa viestissä pahoittelisi käytöstään ja pyytäisi anteeksi. Jos ihminen törttöilee kännissä, se annettaan helposti anteeksi, koska oli kännissä. Känni on kuitenkin jokaisen oma valinta, joka ei mielestäni tee törttöilystä ollenkaan hyväksyttävämpää. Mielenterveysongelmaa taas kukaan tuskin on itselleen halunnut, eiköhän jokainen haluaisi elää normaalia ja onnellista elämää, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa.
En voi sanoa, että tietäisin miltä tuntuu asperger, ADHD tai epävakaa persoonallisuushäiriö. Sen kuitenkin tiedän, että ne vaikeuttavat elämää eikä tällainen ihminen toimi niinkuin niin sanonut normaalit ihmiset. En tunne ketään, joka yrittäisi piiloutua diagnoosien taakse ja toimisivat niiden varjolla väärin muita ihmisiä kohtaan. Sen sijaan tunnen ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä yrittäneet käyttäytyä normaalisti, jotta saisivat hyväksyntää. Käyttäneet hirvittävän määrän energiaa itsensä kehittämiseen, kun aivot eivät toimi niinkuin oletetaan. Nämä ihmiset ovat yleensä avoimia ja rehellisiä. He eivät ehkä osaa small stalkkia, he katselevat maailmaa erilaisten lasien takaa. Olen itse oppinut heiltä valtavasti. He ovat erilaisia, mutta eivät missään nimessä tyhmiä. Ihmisiä varmasti pelottaa erilaisuus ja on sitten helpompi tuomita kuin yrittää ymmärtää.
Olisi niin hienoa, jos ihmiset jo nykypäivänä osaisivat katsoa maailmaa vähän avarammin. Se oma totuus ei ole ainoa oikea. On monia oikeita totuuksia. Jos yritettäisiin olla tuomitsematta muiden valintoja ja antaa heidän elää elämäänsä. Kunnioittaa muiden ratkaisuja, vaikka itse olisi tehnyt erilailla. Ihmiset ovat erilaisia, kaikilla ovat omat ristinsä kannettavana emmekä voi koskaan tietää, mitä toinen on joutunut käymään läpi. Siksi ei myöskään pitäisi kevein perustein lähteä tuomitsemaan ketään. Monesti bussia odotellessa joku laitapuolen kulkija on tullut juttelemaan. Ne keskustelut ovat olleet antoisia ja silmiä avaavia. Itsekkin olen sortunut muiden valintojen tuomitsemiseen, mutta aion opetella siitä pois. Sen sijaan yritän oppia ymmärtämään muiden valintoja ja avartaa taas vähän omaa maailmankuvaa. Mitä jos tänä vuonna kaikki yrittäisivät olla edes hieman suvaitsevampia erilaisuutta kohtaan, vaikka se pelottaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti