Monesti ihmiset ajattelevat, että kun saa uuden munuaisen, niin elämä on ihanaa ja yhtä auringonpaistetta. Valitettavasti se hyvin harvoin menee niin. Edellisenä päivänä ennen elinsiirtoa kävin tekemässä jalkatreenin salilla ja pyöräilinkin usein useita kilometrejä. Olin omasta mielestäni hyvässä kunnossa. Kun sain siirrännäisen, sairastuin sairaalassa sisäilmasta. Olin 7 päivää, jotka vietin helsingissä, kuumeessa ja nuhassa. En juuri jaksanut liikkua. Päivittäinen suihku oli kova ponnistus ja pelkäsin pyörtyväni sinne. Samat oireet jatkuivat TAYS:issa, mutta kotona ne katosivat. Hyljinnänestolääkkeet, kortisoni ja viikon makaaminen oli kuitenkin jo tehnyt tehtävänsä. Ensimmäisinä päivinä postilaatikolle kävely, alle 50m edestakaisin, oli maratoniin verratta ponnistus. Tasapaino meni kokonaan, en pysynyt edes sekuntia yhdellä jalalla. Lääkkeet myös poistavat vastustuskyvyn aluksi kokonaan, joten julkisille paikoille ei saanut mennä. Leikkauksen jälkeen on myös 3kk kestävä 3kg nostorajoitus. Tässä on muutama haaste, mitä elinsiirto tuo.
Aloitin itseni kuntouttamisen kävelemällä. Kuukausi siirron jälkeen keksin alkaa tekemään 3kg käsipainoilla hyvin pitkiä sarjoja, jotta lihakset eivät unohda olemassa oloaan. Jalkoja treenasin askelkyykyillä ja kyykyillä. Pohkeita varpaille nousuilla. Aluksi jaksoin tehdä yhden alkelkyykyn kerrallaan ja huonon tasapainon vuoksi molemmilta puolilta piti ottaa tukea. Kolmessa kuukaudessa voimat kuitenkin lisääntyivät ja lopulta tein niitä 30 sarjoja. Ajattelin, että lihaskunto on ihan ok, kun menin 3kk jälkeen salille ensimmäisen kerran. Siksi olikin järkytys, kun treeni tuntui aivan kamalalla ja meinasin purskahtaa itkuun salilla. Toinen kerta oli kuitenkin jo inhimillinen.
4kk siirrosta uskaltauduin ensimmäiselle valmennusleirille. Siellä käytiin salilla ja juostiin intervallia. Hyljinnänestolääkkeet olivat tässä vaiheessa ruvenneet aiheuttamaan jatkuvaa tykyttelyä ja leposyke oli 90-100. En kuitenkaan voinut käytää beetasalpaajaa tasaamaan sitä, koska silloin meinasi ylämä'issä lähteä taju, kun syke ei noussut tarpeeksi. Sain kuitenkin hyviä ohjeita leiriltä ja niitä rupesin hyödyntämään. Aloin tekemään erilaisia koordinaatioharjoituksia ja keskivartaloa. Lenkkeilin paljon ja kävin salilla 3-4krt viikossa.
6kk kohdalla leikattiin vatsastani greipin kokoinen haavatyrä, joka laittoi kuntosalin 6 viikoksi tauolle. Kortisonia meni edelleen suht isoja annoksia, joten lihakset surkastuivat kävelystä huolimatta. Lisäksi flunssat alkoivat vaivaamaan. 8kk kohdalla oli taas edessä valmennusleiri, jossa oli juoksutekniikkaa, viestijuoksua ja intervalliharjoituksia. Sykkeet olivat edelleen tapissa. Lääkkeet alkoivat tehdä myös jalkoihin neuropaattista kipua, joka tuntui siltä, kuin olisi kävellyt veitsenterillä. Hetken melkein ymmärsin, miltä pienestä merenneidosta alkuperäissadussa tuntui. :D Myös jokainen kortisonin alennus teki kuukaudeksi kovat kivut niveliin ja lihaksiin. Kun kivut loppuivat, olikin jo seuraavan annoslaskun aika. Koska tiesin, mistä kipu johtui, otin särkylääkkettä ja liikuin.
Elokuussa 2015 otin puutiaisaivokuumerokotteen, koska harrastan vaellusta ja metsissä samoamista. Sain siitä kamalat kivut ranteisiin ja polviin. Liikunta auttoi kipuihin, mutta yöllä ne sitten makaamisesta yltyivät enkä kovasta kipulääkityksestä huolimatta nukkunut kuin 4-5 tuntia. Koska olen jäärä, menin salille panadolin voimalla itkua vääntäen. Jouduin käyttämään paljon mielikuvitusta, että pystyin treenaamaan kaikki lihakset, kun monet perusliikeet olivat kivun takia täysin mahdottomia. Kivut kestivät kuukauden. Samoihin aikoihin kortisoni lopetettiin hyljinnänestoon, mutta oma tuotanto oli jo lamaantunut ja rupesin popsimaan hydrokortisonia korvaushoitona.
Kävin 8kk ja 1v2kk kohdalla kehonkoostumusmittauksessa. Vaikka senkin puolen vuoden aikana oli useita pitkittyneitä flunssia, olin saanut rasvaprosentin laskemaan 6%-yksikköä ja paino oli noussut kilon. Kävin myös juuri ennen siirtoa mittauksessa ja ensimmäisen vuoden aikana lihasmassaa tulikin 5kg lisää, vaikka kortisonin pitäisi se tehokkaasta estää. Kestävyyskunnon kanssa onkin ollut paljon enemmän tekemistä kuin lihaskunnon .
 |
| Vatsatreeniä. :) |
Tämän vuoden alusta olen alkanut treenaamaan valmentajien kanssa ja treenit ovat monipuolistuneet. Vaikka jaloissa ja käsissä on voimaa, niin keskivartalo on heikko. Olenkin panostanut paljon keskivartalon treenaamiseen ja nyt olen alkanut tekemään räjähtävyysharjoituksia, jotta saisin voiman vielä käyttöön lajeissani. En ole liikunnallisesti lahjakas ja kaikki tekniikat tuottavat suuria haasteita. Positiivista kuitenkin on, että kehitystä tapahtuu koko ajan pienin askelin. Lenkkeilyn ja salin lisäksi teen kuntopallojumppaa, koordinaatioita, liikkuvuutta, juoksu- ja kuulantyöntötekniikkaa. On aina mukavaa, jos valmentaja sanoo, että meni jo paljon paremmin kuin viimeksi. Olen kohta 3kk treenannut kuulantyöntöä ja tekniikka on hypännyt alusta aimo loikan. Pitää vain uskoa itseensä. :) Usko on monta kertaa meinannut loppua, joten en voi kylliksi kiittää Tuijaa ja Teijoa stemppaamisesta ja avopuolisosta, joka on jaksanut tukea myös vaikeiden aikojen yli. <3 Myös ystävät ovat olleet kultaakin kalliimpia.Tästä on suunta ylöspäin ja katsotaan, mihin rahkeet riittää. Mukavaa kevään odotusta!
#vantaa2016 #elinsiirto #elinsiirtourheilu #yleisurheilu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti