Viime viikot ovat olleet mielenkiintoisia. Olen saanut etuoikeuden työskennellä leikkausosastolla, jonne en uskonut enää koskaan pääseväni. Työ on päivätyö ja viikonloput vapaat. Ihan luksusta. Voi suunnitella elämää vihdoinkin. Sopimus on puoli vuotta suunnilleen. Tämä on uskomaton onnenpotku ja monien sattumien summa, että päädyin tuonne töihin. Erikoisala on itselleni täysin uusi ja vieras, nimittäin naisten leikkausosasto. Olen huomannut, etten enää muista, mitä on olla nainen, kun kuukautisia ei ole ollut vuosikausiin eikä ole lapsia. :D Mutta joka päivä oppii uusia asioita ja nautin työstä todella. Se on todella mielenkiintoinen ja laaja erikoisala. Olen nyt perehtymässä heräämöön, josta ei ole kokemusta edes harjoitteluajoilta. Tässähän sitä työ tekijäänsä opettaa, koska olen alusta asti kuulunut vahvuuteen ja tänään olin yksin aamulla, kun sairauslomia sen verran päällekkäin.
Tämä työjuttu on siis mahtava juttu ja olen todella fiiliksissä. Mutta samalla olen myös hieman harmissani, koska väistämättä treenit kärsivät tästä. Koska olen päättänyt, että jätän ulkomaan kisailun noiden kisojen jälkeen, asia tietenkin harmittaa. Eikä sitä auta yhtään se, että olen nyt kaksi viikkoa käytännössä vain levännyt eikä flunssa ole vieläkään parantunut. Eli treenit ovat vieläkin pannassa varmaan ainakin viikon. Tällä hetkellä tuntuu kurjalta ja tuntuu, että menen vain kisaturistiksi, niinkuin suomalaiset urheilijoitaan yleensä nimittää. Aikaa ei ole enää paljon ja työt syövät energiaa treeniltä kuitenkin jonkin verran. Tuntuu, että vuosien treenit menevät hukkaan enkä ole kamalan innoissani lähdössä reissuun. Itse Malagaan matkustaminen lähinnä ahdistaa, jos saa jotain turistipöpöjä eikä ajatus tunnu muutenkaan omalta. En ole 20 vuoteen ollut lentokoneessa ja sekin tietenkin jännittää.
Eli toisaalta olen todella innoissani, kun vihdoin pääsen töissä maailmaan, johon olen saanut koulutukset. Toisaalta olen suruissani, kun en nyt saa treenattua niinkuin olin suunnitellut. Alun perin töiden piti alkaa toukokuussa ja sen mukaan olin suunnitellut kaiken. En ole siis missään vaiheessa treenannut sinne mitalin kiilto silmissä, koska tiedän tasoni. En usko, että pääsen missään lajissa siellä mitaleille. Olen kuitenkin laittanut itselleni tavoitteita ja haluan olla parempi kuin EM-kisoissa Vantaalla. Reissu kuitenkin on todella kallis, joten toki sitä haluisi onnistua ja pystyä treenaamaan johdonmukaisesti.No ehkä eläkkeellä sitten :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti