Sohvan pohjalta kohti kisoja

 Tässä on nyt mennyt kohta viikko lähinnä sohvalla maaten. Flunssa nyt kuitenkin pääsi tännekin kylään, mutta siitä olen tyytyväinen, että on jo maaliskuu, kun vasta vuoden ensimmäinen flunssa vierailee ja olen jo kovaa vauhtia työntämässä sitä pois kotoa. Kotona on palvelu pelannut ja olen saanut oikeasti levätä. On aika siunattu olo. Aion nyt toimia erilailla kuin yleensä eli antaa kehon toipua ensin täysin ja sitten lähteä pikku hiljaa toteuttamaan ohjelmaa. Tavanomainen toimintatapani kun on ollut sellainen, että heti kun on vähänkin parempi olo, niin ei muuta kuin salille tai hallille ja kunnon tappotreeni päälle. Seurauksena flunssa on pitkittynyt ja treenit kärsineet yleensä noin kuukauden ajan. Jospa sit nyt malttaisi mielensä ja tekisi myös ensimmäiset treenit maltilla. 

Viimeiset treenin ennen flunssaa, täysi draivi päällä.

Joskus pari viikkoa sitten sain kokeilla avokkini hokkareita ensimmäistä kertaa elämässäni. Siihen päivään asti olin yrittänyt räpiköidä kaunoluistimilla, koska olen nainen. Ensinnäkin kaunoluistimissa jalkani kipeytyvät hetkessä todella pahasti ja ne puristavat kärjestä. En pääse niillä oikein vauhtiin ja olo on kuin bambilla järven jäällä. Kun sain hokkarit jalkaan, niin uskalsin kiihdyttää ja pysyin hyvin pystyssä. Jalatkaan eivät kipeytyneet samalla lailla. Luistelu oli kaikin puolin helpompaa. Siksi marssinkin sporttidivariin ja vaihdoin kaunarit hokkareihin. Ne ovat tähän asti saaneet odottaa sopivaa keliä ja flunssan parantumista ihan rauhassa kylppärin nurkassa. 

"Uudet" hokkarini.:)

Tänään kuitenkin päätin, että nyt ne pitää koeajaa. Ulkona on upea, aurinkoinen keli ja muutama aste pakkasta. Olo ei ole vielä terve, mutta en usko, että pienestä happihyppelystä on haittaakaan. Niinpä marssin päättäväisesti läheiselle pienelle jääpläntille. Ei muuta kuin hokkarit jalkaan ja menoksi. Tai siis niin sen kai kuuluisi mennä. Olin todella onnellinen, ettei paikalla ollut muita, koska jäälle meno oli melko haastavaa. Jää oli liukas ja röpelöinen ja reunalla pieni alamäki, josta piti mennä. Pysyin kuitenkin pystyssä ja siitä se sitten lähti. Alun haparoinnin jälkeen voin sanoa, että nautin luistelusta. Se järjetön kipu jalkapohdissa on historiaa ja luistemet liukuvat mukavasti eteenpäin. Kääntyminen on todella helppoa, samoin vauhdin otto. En tosin osaa vielä jarruttaa, joten ihan hurjia vauhteja en uskaltanut ottaa. :D Mutta kannustan kaikkia naisia kokeilemaan hokkareita. Aukeaa aivan uusi maailma luistelun parissa. 

Tauko luistelusta :) Aurinko värjää mukavasti hampaat. :D

Tässä maatessa on hyvää aikaa suunnitella tulevia treenejä. Itselle on ollut aina vaikeinta olla treenaamatta ja jättää treenejä väliin. On tullut heti sellainen lusmu olo. Tänä keväänä olen kuitenkin jättänyt välillä treenejä väliin, jos on ollut olo, että on ehkä tulossa kipeäksi tai nukkunut todella huonosti. Koitan pitää sen linjan. Pitäisi malttaa, kun on parantunut, niin ensin tehdä vain kevyitä kävelyitä ja pikku hiljaa palata salille ja hallille. Toteutus voi taas olla niin ja näin, jos olo on hyvä ja energiaa riittää. Pitäisi vaan muistaa, että miksi sitä pohjimmiltaan treenaa. Ei siksi, että olisi kireä kroppa tai menestyisi kisoissa. Kyllä se tärkein syy on kuitenkin se, että pysyy kunnossa ja jaksaa elää normaalia arkea. Nyt pitää vain muistaa, että maltti on valttia ja ehdin vielä tehdä niitä koviakin treenejä, joista nautin. Mutta nyt ei ole niiden aika. Sohva on ystävä.

Kyllä kelpaa tällä säällä vähän luistella. :)