Aloitin säännöllisen joogailun varmaan joskus reilu vuosi sitten, saattaa siitä olla kauemminkin. Aloittaessa tavoitteeni oli parantaa liikkuvuutta ja syviä keskivartalon lihaksi. Olin kotijoogailija ja omistan pari DVD:tä, joiden ohjeiden mukaan toimin. Lempiohjelmani on 45 minuutin voimajooga. Sitä olenkin pitkälti tehnyt ja on ollut palkitsevaa huomata, että pystyy tekemään liikkeet nykyään puhtaasti ja ohjelman rauhassa hengityksen tahtiin. Ohjelman alussa sanotaan aina, että voimajooga on dynaaminen treeni, joka parantaa henkistä vahvuutta, tasapainoa ja kestävyyttä. Alun perin en siis alkanut joogaamaan henkisen vahvuuden vuoksi, mutta kuin huomaamatta, muutosta on tapahtunut.
Huomaan tämän etenkin, jos tulee jotain vastoinkäymisiä. Kun kuulin, että työsopimustani jatketa, tottakai se harmitti. Kyllä sitä silloin pomon huoneessa myös itku pääsi, mutta sain koottua itseni nopeasti. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja nopeasti rupesin ajattelemaan tätä myös mahdollisuutena. Suhtauduin tulevaan työttömyyteen uteliaisuudella ja ajattelin pitää alkuun vähän lomaa. Kun viimeinen päivä koitti, oli olo haikea, mutta myös rauhallinen ja tasapainoinen. Eniten harmitti, että menetin loistavat työkaverit, pomon ja työyhteisön ja tietenkin itse työkin oli mieluisaa.
Kun aikaisemmin on tullut sama tilanne, olen tuntenut suurta arvottomuuden tunnetta ja ollut pitkään vähän alamaissa. Tästä huomaa, että jotain on tapahtunut. Olen ollut jo pitkään todella onnellinen. Riippumatta siitä, mikä on työtilanne tai muuten ympäristön tilanne. Jotenkin onnellisuus kumpuaa sisältäni ja osaan elää hetkessä ja nauttia siitä. Elämän rajallisuus on tullut hyvin selväksi enkä pidä mitään itsestään selvänä. Esimerkiksi liikkuessa joka kerta, kun se tuntuu hyvältä, olen kiitollinen. Osaan arvostaa sitä, että kroppani toimii ja on vahva ja liikkuva. Se kun ei ole todellakaan ollut aina sitä ja on pettänyt useamman kerran. Tiedän myös, ettei tilanne tule aina olemaan näin hyvä, joten pitää nauttia nyt, kun se on hyvä.
Tänään tein taas hyvän salitreenin. Eilen taas kuula lähti terävästi ja kiekkokin sujuu koko ajan paremmin. On siistiä, kun voi lisäillä painoja ja rauta liikkuu kevyesti. Ja kun kiekossa alkaa vauhdin otto sujua taas vähän paremmin ja joskus se limppukin lähtee ihan oikeaan suuntaan oikeassa asennossa. :D Uskon, että näissäkin asioissa on joogalla sormensa pelissä. Pystyn keskittymään siihen, mitä teen. Omaksun uusia asioita huomattavasti paremmin ja nopeammin kuin ennen. Kyllä sitä varmaan loukkaantumisiakin sattuisi, jos ajatus lähtisi harhailemaan kesken rinnallevedon.
Olen myös lukenut urheilijoiden henkisestä valmennuksesta ja tehnyt erilaisia harjoituksia. Mielikuvaharjoitukset ovat hyviä, samoin kuin erilaiset meditaatiot ja mindfullnes-harjoitukset. Uskon, että etenkin huippu-urheilussa lopulta henkinen kantti ratkaisee, kuka lopulta pärjää. Huipulla kuitenkin kilpailijoiden fyysikassa on hyvin vähän eroa ja jos keskittyminen herpaantuu, niin voi jäädä alle oman tason. Itsellä ainakin olen huomannut, että kisatilanteessa tietty mielentila tuo parhaat tulokset. Pää pitäisi ikäänkuin saada tyhjennettyä eikä miettiä oikeastaan yhtään mitään suorituksen aikana. Helpommin sanottu kuin tehty. Pidän Malagan MM-kisoja sellaisena henkisenä onnistumisena. Kevään loukkaantuminen ja se, etten päässyt treenaamaan ennen kisoja, poisti kaikki suorituspaineet. Yllättäen se siivittikin mitaliin ja omaan kisaennätykseen. Ajattelin vain, että vedetään nyt rennosti joku tulos ja hyvinhän se meni. Olen yrittänyt päästä samaan mielentilaan sen jälkeen kisoissa siinä onnistumatta. Henkinen työ siis jatkuu. :)
En koe, että sairaudet itsessään ovat jalostaneet minua, mutta kyllä ne antaa asioille perspektiiviä. Varsinkin se, että niin monilla on asiat paljon huonommin. Olen itse hyvin onnekkaassa asemassa. Olen tehnyt työtä henkisen hyvinvoinnin ja kasvun eteen ja se on tuottanut hedelmää. En hermostu helposti ja pystyn olemaan aidosti positiivinen. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä ja juuri se tekee elämästä jännittävää ja mielenkiintoista. Suhtaudun elämään kuin seikkailuun. Koskaan ei tiedä, mitä kulman takana odottaa ja jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus. En voi aina vaikuttaa tapahtumiin tai olosuhteisiin, mutta siihen voin, miten niihin suhtaudun. Hyvillä mielillä siis kohti kevättä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti