Pajulahdessa tapahtuu

Tänä viikonloppuna oli elinsiirron saaneiden valmennusleiri liikuntakeskus Pajulahdessa. Oli taas sellainen kokomus, että oksat pois, joten pakkohan se on tänne purkaa! :D Ja siis pelkästään hyvässä, ihan mahtavaa porukkaa, valmentajat, ruoka ja kaikki. Kaiken kruunasi hyvä matkaseura, niin siirtymätkin sujuivat hujauksessa. :) 

Leiri siis alkoi eilen ja aika perinteisissä merkeissä. Yleensä en juuri nuku edellisenä yönä ja nytkin olin tikkana hereillä 4.20. :P No eipä siinä, olipahan aikaa tuohuilla aamutoimet ja loput pakkaamiset rauhassa. :D Auto starttasi klo 6 ja siitä se sitten lähti. Leirin aloitin nopealla kakkosaamupalalla, jonka jälkeen kokoonnuimme Pajulahtihalliin. Porukkaa oli jo mukavasti kasassa ja teimmekin lämmittelyt yhdessä porukassa. Sitten jakaannuimme juoksu- ja heittoryhmiin. Itse valitsin jälkimmäisen ja näin jälkikäteen ajateltunakin olen tyytyväinen valintaa. Uskon, että juoksutreenit olisivat olleet liikaa, kun alkuviikosta oli lämpöilyä ja vähän heikkoa oloa. 

Jousiammuntaa. :D

Heittopaikalla huomasin, että liikkeellä on myös muita tuttuja kuin oma ryhmä. Esimerkiksi Pyrinnön heittoryhmänvetäjäparka joutui kanssani yhteiskuvaan, joka mahdollisesti julkaistaan Vammaisurheilu-lehdessä. :P Myös kisoista tuttuja urheilijoita oli paikalla, joiden kanssa ehti nopeasti vaihtaa kuulumiset. Mutta niin, meillä oli aiheena keihään- ja pallonheitto. Tällä hetkellä en halua sekoittaa päätäni lisää, joten tein keihästreenin ajan omatoimista kuulatekniikkaa ja yritin hioa myös kiekkoa ilman välinettä. Pallonheitossa sitten liityin joukkoon iloiseen ja sain taas huomata, että ohjeiden oikein ymmärtäminen ei ole niitä vahvimpia puoliani. :D Esimerkiksi kun harjoiteltiin vauhdinottoaskelia, niin ohjeista ymmärsin askeleen oikeastaan päin vastoin, mitä ne piti tehdä. Sitten näytin, että kun näin se tuntuisi luontevalta, kun teen toisin päin, niin se olikin juuri se, mitä oli tarkoitettu. Muutenkin olen huomannut monessa teknisessä jutussa, että kyse ei ole siitä, ettenkö pystyisi tai osaisi toteuttaa liikkeitä, en vain ymmärrä, mitä haetaan ja missä pitäisi tuntua ja miten. Moni asia on vasta viidennen ihmisen kertomana auennut, että ai, tätäkö tässä tarkoitettiin! Kai aivoissani on joku musta aukko, johon suurin osa ymmärryksestä katoaa, kun jotain uutta pitäisi tehdä. :P

Aikataulu oli suhteellisen tiukka, mutta ehdin vähän kiekkoakin kokeilla, ennen kuin piti juosta syömään ja vammojen ennaltaehkäisy-luennolle. Luento oli hyvä, vaikka juurikaan uutta asiaa ei tullut. Vanhojen muistuttaminen välillä on kuitenkin paikallaan ja taukojumppa luennon aikana tuli oikein tarpeeseen. Niin miten niitä vammoja sitten ennaltaehkäistään? Kaikista tärkein asia on hyvä alkulämpö ennen mitä tahansa treeniä. Hyvin tärkeäksi nousi myös balanssi elämässä ylipäätään. Että nukkuu ja lepää riittävästi, syö riittävän terveellisesti ja liikkuu tarpeeksi. Mitä enemmän liikkuu, sen suuremmaksi vammariski kasvaa. Terveyden kannalta riittävässä liikunassa on siis huomattavasti pienempi riski loukkaantua kuin tavoitteellisessa urheilussa. Kuitenkin korostettiin myös sitä, että arkiaktiivisuus on tärkeää. Että nousee ylös riittävän usein, pyörittelee hartioita muutaman kerran päivässä eikä vain möllötä paikallaan. Erittäin hyviä pointteja. 

Luennosta siirryttiinkin sitten viikonlopun jänninpään osioon eli jousiammuntaan. Olen kerran katsonut kisoja telkkarista, mutta yllätyin silti, miten iso kilpajousi on. Nuolissa oli muoviset sulat ja jousessa kolo, mihin se asetettiin. Rupesin sitten jännittämään, kun ohjaaja sanoi, että jos on yliliikkuvat nivelet, niin erityistä huomiota käteen, ettei se yliojennut. Että jos jousi räpsähtää, niin se sattuu. Tapani mukaan en oikein ymmärtänyt tässä kohti, että mitä sillä tarkoitettiin ja miten se jousi nyt käteen tulee. No pelottelu kuitenkin tepsi niin hyvin, että ensimmäisellä yrittämällä en uskaltanut jännittää jousea juuri ollenkaan. No lensi se nuoli juuri ja juuri seinään asti. :P Toisella kerralla sitten ymmärsin, miksi se vasen käsi pitää olla koukussa eikä yliojentuneena. :D Se meinaan vähän räpsähti ja sain vasempaan käsivarteen komean mustelman muistoksi. :P Tästä vähän säikähtäneenä jätin seuraavan kierroksen väliin, mutta onneksi uskalsin vielä yrittää. Tosin en pystynyt keskittymään tähtäykseen ollenkaan, kun pidin huolta, että vasen käsi on koukussa. :P Mutta loppujen lopuksi, oli todella hauskaa ja virkistävää päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja erilaista. :)

Jousiammunnan jälkeen. :D

Jousiammunta sitten juostiin pää kolmantena jalkana (eli mentiin autolla) Pajulahtihalliin, jossa sitten tehtiin mukava keskivartalotreeni kuntopallolla. Pientä viestikisaa pallon kanssa leikkimielisesti ja liikkeitä, joissa tuli oikeasti kuuma ja syke nousi. Taas tuli muistutus, että kuntopallo on todella hyvä apuväline ja sillä pitäisi tehdä paljon enemmän juttuja. Onneksi heittoryhmässä tulee välillä tehtyä, niin ei ollut ihan unohtunut. Sieltä sitten oli taas nopea siirtymä kehonhuolto-tunnille, jossa tehtiin erilaisia liikkuvuusharjoituksia. Tunti oli oikein hyvä, loppurentoutuksessa vain ehti tulla kylmä. Saimme myös sovittaa mallikappaleita kisa-asuista ja tänä vuonna uusintayritys meille suunnitellun finland-topin tilauksen suhteen. Samaa mallistoa on tarkoitus käyttää myös MM-kisoissa ja olisin jo viime vuonna tilannut, mutta silloin emme saaneet tarpeeksi tilauksia. Nyt näyttäisi, että tilaajia on tarpeeksi ja vihdoin saa hienon kisatopin! Jee jee! :) 

Ensimmäinen päivä oli vihdoin taputeltu ja vihdoin pääsi katsomaan, millainen huone tällä kertaa on. Illalla olisi ollut vielä sulkapalloa, mutta ei kyllä rahkeet riittänyt enää sinne, vaan päivällisen, saunan ja iltapalan kautta nukkumaan. 

Aamulla kello soi seitsemältä ja otettiin kamat kantoon saman tien, kun jälleen kerran tiukka päivä edessä. Aamupalan kautta mentiin aamujumppaan, joka oli lähinnä rauhallista venyttelyä. Olin varautunut hikijumppaan, mutta uskon tuon olleen lopulta parempi ratkaisu. Sitten päästiin asiaan eli kuulantyöntöön. Harmittavan vähän sai työntöjä, mutta tiedän taas kehityskohtiani paremmin, jotta saisin pakituksen joskus toimimaan. On se ainakin kahdessa vuodessa mennyt eteenpäin. Mutta tekemistä on vielä ja paljon. Kiekossa löytyi edellisenä päivänä jonkinlainen ote, joka oli nyt kadoksissa. Mutta kyllä sekin loppua kohden parani ja kovalla työllä uskon, että voin tulla ihan kohtuulliseksi kiekonheittäjäksi. Olihan kuulantyöntönikin alkuun onnetonta räpellystä ja sain sen mötikän 5 metrin päähän. :P

Jotta viikonloppu ei olisi mennyt ihan pelkäksi hengailuksi, niin kävimme vielä sulkapalloa vähän höntäilemässä. :P Kun saatiin valmentaja paikalle, niin ei enää tiennyt, että mitenpäin mailaa kuuluu pitää ja varsinkaan, miten se kuuluu syöttää se pallo. :P Kehitystä kuitenkin tapahtui jo puolen tunnin aikana ja lopulta me pari likkaa saatiin koutsimme jopa jouksemaan ja saatiin pari erävoittoa. :P Kivaahan se on ja kyllä siinä taas hiki tuli. :) Nyt voi ehkä tänään hyvällä omatunnolla vähän maata sohvallakin. Sellainen perusviikonloppu. :)