sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Mihin haluamme tuntimme käyttää

Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, mikä on oikeasti elämässä tärkeää. Meillä on sellainen jännä juttu, että kun joku pyytää tekemään jotain, mikä ei itselle merkitse mitään tai merkitsee vain vähän, niin olemme aina kovin kiireisiä eikä aikaa tahdo löytyä. Mutta sitten kun löytyy mieluisaa tekemistä, niin aikaa on vaikka kuinka paljon yhtäkkiä käytettävissä. Aika ja kiire ovat merkillisiä käsitteitä. 

Joku viisas on joskus sanonut, että meillä on kaikilla 168 tuntia viikossa käytössä. Että on ihme, jos siitä ajasta ei löydy 1,5 tuntia liikunnalle, joka on terveyden kannalta minimisuositus. Lähdin yksi päivä laskemaan, mihin tuntini oikeasti kuluvat. Jos nyt otetaan normi arkipäivä, jolloin on töitä, esimerkiksi. Eli lähtötilanne on, että 24 tuntia on käytettävissä. Herään aamuvuoroon noin 5.30, syön aamupalan ja lähden töihin. Töitä on 7-15. Kotona olen 15.40-16.00. Tähän mennessä aikaa töihin on siis kulunut kaikkineen 10,5 tuntia. Eli jei, vielä on 13,5 tuntia käytettävissä kaikkeen kivaan! Syömiseen ja ruuan laittoon menee ihan minimissään puoli tuntia, joten aikaa on vielä tuhlattavaksi. :D

Pidän kiinni siitä, että vuorokaudessa tulee riittävästi lepoa. Alan siis illalla syömään iltapalaa jo klo 19 ja koska olen iltatoimissa hidas, niin pian kello onkin jo kahdeksan. Silloin menen sänkyyn lueskelemaan, jotta saan mielen rauhoitettua ja on edes pieni mahdollisuus nukkua 8 tuntia. Pienen laskutoimituksen jälkeen arkena silkkaa vapaa-aikaa on siis peräti 2,5 tuntia. Koska lähes joka päivä on jokin treeni, niin siitä jää ehkä tunti käytettäviksi esimerkiksi sohvalla makoiluun. Ei sitä lopulta niin paljon ole. 

No mihin tämän ruhtinaalisen ajan sitten käyttää? Moni sanoo, että perhe on tärkeintä ja terveys. Kuitenkin se, mihin aikamme käytämme, kertoo sen, mikä ihan oikeasti on itselle tärkeää. Voin sanoa, että itselle oma terveys on ykkönen. En tingi yöunista, säännöllisestä liikunnasta, terveellisestä ruuasta ja riittävästä levosta. Kun voin hyvin, pystyn antamaan paljon enemmän myös läheisilleni. Viikolla tuon yhden tunnin käytän kaikista mieluiten puolison kanssa kuulumisia vaihdellen ja sohvalla makaillen. Koska läheiset ovat heti toisella sijalla tärkeysjärjestyksessä. 

Viikonloput ovat tietenkin asia erikseen. Arvostan ystävien näkemistä ja yhdessä oloa. Työ ei ole tällä hetkellä tärkeyslistallani ihan kärjessä, vaikka sekin merkitsee, koska pidän työstäni todella paljon. Varsinkin siitä, että voin auttaa ihmisiä ja tehdän joidenkin ihmisten päivästä edes hiukan paremmin hymyllä ja hyvällä hoidolla. Mutta sen olen päättänyt, että työllä en itseäni uuvuta, niin tärkeää se ei ole. Haluan jaksaa tehdä elämässä muutakin. Olen tällä hetkellä onnellinen ja tyytyväinen elämääni juuri sellaisena kuin se on . Odotan innolla tulevaisuutta, mitä kaikkea kivaa ja jännittävää se tuokaan mukanaan. 

Mietin myös, mitkä asiat ovat olleet aina toissijaisia itselle. Olen ollut onnellinen tai onneton asuinpaikasta riippumatta. Mitään kulisseja ei ole ollut ikinä tarvetta pitää yllä. En koe tarvetta omistaa materiaa tai hienoja juttuja. Yritän minimoida kulutuksen ja krääsän hankinnan. Vaatteita ostan pakon edessä ja kampaajalla käyn puolison painostuksesta muutaman kerran vuodessa. Ulkonäkö ei merkitse mitään. Mulle tärkein asuste on ollut hyvin pitkään hymy ja tunnen oloni mukavaksi melkein millaisissa vaatteissa vaan. Tykkään välillä pynttäytyä ja leikitellä meikeillä. Mutta arkena en tuosta yhdestä vapaasta tunnistani kyllä halua minuuttiakaan tuhlata oman pärstän ihmettelyyn ja ehostamiseen. Puolisoni takia olen opetellut siistimmäksi ja yritän pitää kodin perussiistinä. Some-aikaa pitäisi vähentää varsinkin silloin, kun on seurassa. Tässä ainakin itselle haaste tulevaisuuteen. Mukavaa sunnuntaita ja käytetään aikamme hyvin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti