Mistä motivaatio kumpuaa?

Olen nyt treenannut kuulantyöntöä noin kolme vuotta tavoitteellisesti. Lajissä viehättää sen haastavuus ja herkkyys. Päivän kunto vaikuttaa paljon tulostasoon ja myös älyn toiminnalla on iso merkitys onnistumiseen. Joka treenissä opin jotain uutta ja välillä mennään takapakkia tai junnataan paikallaan. Näitä turhautumisen aikoja on tullut paljon, mutta sitten on sattunut oikea ihminen oikeaan aikaan samalla kertaa hallille ja olen saanut vinkin, joka on vienyt taas tekniikkaa hieman eteenpäin. Välillä syttyy lamppu pään päälle, kun oivaltaa jotain uutta ja ihmeellistä. 

Ensimmäisen vuoden olin vähän väliä flunssassa eikä ehjää kautta saanut millään. Omalla kohdalla voimatasot tippuvat todella paljon jo vähäisen treenaamattomuuden aikana ja niitä onkin saanut rakennella uudelleen kerta toisensa jälkeen. Omalla kohdalla motivaatio tähän löytyy omasta hyvästä olosta ja siitä, että pidän tunteesta, että olen vahva. Olen tällöin itsevarmempi, vaikka voima ei muille näkyisikään enkä sitä tarvitsisi elämässä yleensä. Tällä hetkellä voimatasoni ovat itselleni erinomaiset ja voin olla niihin tyytyväinen. 

SM-kisoissa korokkeella Lotta Pukkilan kanssa.

Oma ohjelmani rakentuu pitkälti perusasioiden äärelle. Huolehdin, että tulee levättyä tarpeeksi ja tehtyä kevyttä ja palauttavaa treeniäkin välillä. Teen aika vähän korkean intensiteetin treenejä siitä yksinkertaisesta syystä, että en palaudu niistä, kehoni ei kestä niitä. Jaksan hyvin vetää treenin ja itseni vaikka miten äärirajoille, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Jokaisen tälläisen treenin jälkeen olen sairastunut flunssaan, vaikka olisin tehnyt mitä sen estääkseni. Ja koska säännöllisyys on tärkeää, en vedä itseäni ikinä äärirajoille, joka mahdollistaa treenimäärien lisäämisen ilman laadun kärsimistä. Palautumiseen kuuluu myös syöminen, joskus jatkuvasta syömisestäni on jopa vitsailtu. Mutta kun treenaa keskimäärin 9 tuntia viikossa, niin myös energiaa tarvitaan. 

Voimaharjoitteluni pohjautuu perusliikkeisiin, kuten penkkiin, kyykkyyn, maastavetoon, työntöön ja rinnallevetoon. Erikoistekniikoita en juuri käytä ja hauiskääntöjä tulee tehtyä satunnaisesti ehkä kerran parissa kuukaudessa. Askelkyykkyä, maastavetoa ja penkille nousua tulee käytettyä välillä ja vähän kaudesta riippuen. Kun perusasiat ja tekniikat ovat kunnossa, voi välillä vähän hullutella ja tehdä erilaisia erikoisliikkeitä, jotta homma pysyy mielekkäänä eikä tylsisty. 

Välillä tuntuu tältä, mutta tästäkin noustiin ja tehtiin hyvä treeni.

Olen itkenyt kuulatreeneissä, kun ei ole kulkenut. Mutta sitten olen hengitellyt syvään ja koonnut itseni ja yleensä löytänyt ihan kelpo tekniikan. Kuulantyöntä on todella tekninen laji ja itse sain esimerkiksi tänään todeta, että kropassa on kyllä voimaa riittävästi, mutta en saa sitä siirrettyä kuulaan puutteellisen tekniikan vuoksi. Uskon kuitenkin itseeni ja teen paljon mielikuvaharjoituksia ja katson muiden videoita. Nämä auttavat eteenpäin ja hahmottamaan omaa tekniikkaa. Tänään astuin rinkiin ajatellen, että olen oman elämäni David Storl ja työnsin aika hyviä työntöjä. Itselle toimii siis se, että kuvittelen itsestäni liikoja, niin johan lähtee. :D Jos ihailisin jotain itseni tasoista, niin en usko, että kehitys olisi ollut näin hyvää. Itseäni motivoi tulemaan hallille kerta toisensa jälkeen se mahtava tunne, kun kaikki välillä osuu kohdilleen. Sitä tapahtuu vielä aika harvoin, mutta kyllä näitä tähtihetkiä on tähänkin kuukauteen ja päiväänkin mahtunut. :) 

Vaikka itselle treenaaminen on elämäntapa ja nautin siitä, tulee niitäkin päiviä, kun ei yhtään huvittaisi. Tekisi mieli vain maata sohvalla ja syödä suklaata. Tällaisina hetkinä kuuntelen itseäni: olenko oikeasti niin väsynyt, että sohva on fiksumpi vaihtoehto vai olenko vain laiska? Joskus unohdan levätä, jolloin on parempi vaihtoehto jäädä sohvalle, mutta useimmiten kysymys on laiskuudesta. Silloin lähden raahustamaan treeneihin ja sanon itselleni esimerkiksi, että jos 10 minuutin treenin jälkeen vielä tuntuu siltä, että ei lähde, voin lähteä kotiin. Joskus on käynyt niin, että olen arvioinut väärin ja lähtenyt treeneihin, vaikka ei olisi pitänyt ja tällöin yleensä lähden kotiin puolen tunnin treenin jälkeen. Useimmiten kuitenkin se into tulee tehdessä ja voi taas onnitella itseään hyvästä treenistä ja olla taas hetken parempi ihminen myös muille. Tiedän myös, että jos jään sohvalle, niin sätin itseäni eikä oloni ole hyvä. Siksi lähden, vaikka ei huvittaisi ja vaikka se olisi virhearvio, niin voin ainakin hyvällä omatunnolla maata sohvalla. Mutta tärkeää on, että jokainen tekee oman elämänsä ja hyvinvointinsa kannalta parhaan ratkaisun ja joskus se kirjan lukeminen on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta yksinkertaisesti parempi ratkaisu. :)